vane.jpg (302 bytes)

paaki.jpg (4718 bytes)

Kuljetus kumipyörillä

Suomalaisen merillä liikkuvan kauppalaivaston katsotaan syntyneen noin 500 vuotta sitten. Järvillä ja muilla sisävesillä tämä aluskanta yleistyi vasta kolme vuosisataa myöhemmin. Maan ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen aloitti Saimaalla 1880-luvun lopulla.

Jo ennen höyrykautta Suomeen oli rakennettu vesistöjä yhdistävä kanavaverkko, jonka tärkein osa oli 1867 valmistunut Saimaan kanava. Sisävesikuljetuksia ja uittoja kysyi erityisesti ympäri maata kasvanut puunjalostusteollisuus, joka edes sulien aikana pääsi eroon tehottomista hevosrahdeista. 1800-luvun lopulla ryhdyttiin rakentamaan myös satamia.

Vaikka rautatieverkko alkoi syntyä maahan jo 1860-luvulla, vesiliikenne säilytti mahtiasemansa kuljetuksissa uuden vuosisadan puolelle saakka. Rautateiden valtakausi kesti kolmisenkymmentä vuotta ja päättyi 1950-luvun alussa.

Sen jälkeen hallitseva väline kuljetuksissa on ollut kiistatta auto. Esimerkiksi maan tämänhetkisessä tavaraliikenteessä yhdeksän tonnia kymmenestä liikkuu kumipyörillä.

Kuljetusmääriä mitataan kuljetussuoritteilla, joissa otetaan huomioon paitsi kilot ja henkilöt, myös kuljetusmatkat. Pitkistä etäisyyksistä ja harvasta asutuksesta johtuen Suomen suorite on jopa nelinkertainen ja yritysten logistiikkakustannukset noin kaksinkertaiset Keski-Eurooppaan verrattuna.

Suoritemittarilla autojen osuus kotimaan tavaraliikenteessä tekee noin kaksi kolmannesta, rautateille jää noin neljännes ja laivoille suurin piirtein loput. Näistä kolmesta kuljetustavasta vain auto on viime vuosina lisännyt osuuttaan. Kuorma-autoliiton ennusteissa raskaiden tiekuljetusten uskotaan kasvavan neljänneksellä menossa olevalla kymmenvuotiskaudella.

Henkilöliikenne kulkee vielä tavaroitakin totaalisemmin kumipyörillä, ei kuitenkaan joukkoliikenteenä, vaan yksityisautoiluna. Viime vuonna henkilöautojen osuus kaikista ihmisliikennekilometreistä nousi yli 80 prosentin, bussit jäivät kymmeneen ja junat neljään prosenttiin. Ainoa osuuttaan ihmiskuljetuksissa lisäävä on tällä haavaa ja myös lähitulevaisuudessa yksityisautoilu.

Kuljetukset merkitsevät paljon Suomen taloudessa. Bruttokansantuotteesta ne tekevät yli 10 prosenttia eli noin 16 miljardia euroa, mikä on suurimpia osuuksia Euroopassa. Todellisuudessa kuljetusten arvo on tätäkin merkittävämpi, sillä noin puolet kuorma- ja pakettiautoista on yksityisessä liikenteessä eikä mukana kansantalouslaskelmissa.

Työllistäjänä liikenne ja kuljetukset on niin ikään merkittävä. Tilastokeskus laskee toimialan henkilöstömääräksi yli 170 000, mikä on kahdeksisen prosenttia työllisistä. Yksityisen puolen kuljetusväellä täydennettyä pääluku voi hyvinkin kaksinkertaistua.

Toimialana kuljetus on nykyään kovan ja epäterveenkin kilpailun kenttänä. Poikkeuksen tästä tekee meillä vain raideliikenne.

Kilpailu korventaa luonnollisesti myös alan palkansaajien selkänahkaa niin maalla, vedessä kuin ilmassakin. Kaikkia alan hankaluuksia ei kuitenkaan voi kilpailulla selittää, vaan harvinaisen paljon öykkäreitä on pesiytynyt myös kuljetustyönantajien riveihin. Autopuolella näin on aina ollut, mutta viime vuosina "tauti" on levinnyt myös merenkulkuun ja ilmailuun.

Osan kuljetuspuolen paineista saa ottaa piikkiinsä valtiovalta, joka vasta aivan viime aikoina – neljän kokoomuslaisen liikenneministerin mellastelun jälkeen – on kallistanut korvaansa edes muutamille kuljetustyön pahimmista ongelmista.

Palkkatyöläinen 3.11.2004 nro 9/04

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)

Pt  nro 9/2004

PT:n 9/04 etusivulle

vn-pa.gif (131 bytes) Pääkirjoitus

Kuljetus kumipyörillä
Painetta jo lähdössä

vn-pa.gif (131 bytes) Teema
     Miten kuljetusala rullaa
vn-pa.gif (131 bytes) Ajankohtaista
vn-pa.gif (131 bytes) Kolumnit ja pakina
vn-pa.gif (131 bytes) Liittouutiset
vn-pa.gif (131 bytes) Ulkomailta
vn-pa.gif (131 bytes) Nettivinkit