uomalaisen
merillä liikkuvan kauppalaivaston katsotaan syntyneen noin 500 vuotta sitten. Järvillä
ja muilla sisävesillä tämä aluskanta yleistyi vasta kolme vuosisataa myöhemmin. Maan
ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen aloitti Saimaalla 1880-luvun lopulla.
Jo ennen höyrykautta Suomeen oli rakennettu vesistöjä yhdistävä kanavaverkko,
jonka tärkein osa oli 1867 valmistunut Saimaan kanava. Sisävesikuljetuksia ja uittoja
kysyi erityisesti ympäri maata kasvanut puunjalostusteollisuus, joka edes sulien aikana
pääsi eroon tehottomista hevosrahdeista. 1800-luvun lopulla ryhdyttiin rakentamaan myös
satamia.
Vaikka rautatieverkko alkoi syntyä maahan jo 1860-luvulla, vesiliikenne säilytti
mahtiasemansa kuljetuksissa uuden vuosisadan puolelle saakka. Rautateiden valtakausi kesti
kolmisenkymmentä vuotta ja päättyi 1950-luvun alussa.
Sen jälkeen hallitseva väline kuljetuksissa on ollut kiistatta auto. Esimerkiksi maan
tämänhetkisessä tavaraliikenteessä yhdeksän tonnia kymmenestä liikkuu
kumipyörillä.
Kuljetusmääriä mitataan kuljetussuoritteilla, joissa otetaan huomioon paitsi kilot
ja henkilöt, myös kuljetusmatkat. Pitkistä etäisyyksistä ja harvasta asutuksesta
johtuen Suomen suorite on jopa nelinkertainen ja yritysten logistiikkakustannukset noin
kaksinkertaiset Keski-Eurooppaan verrattuna.
Suoritemittarilla autojen osuus kotimaan tavaraliikenteessä tekee noin kaksi
kolmannesta, rautateille jää noin neljännes ja laivoille suurin piirtein loput.
Näistä kolmesta kuljetustavasta vain auto on viime vuosina lisännyt osuuttaan.
Kuorma-autoliiton ennusteissa raskaiden tiekuljetusten uskotaan kasvavan neljänneksellä
menossa olevalla kymmenvuotiskaudella.
Henkilöliikenne kulkee vielä tavaroitakin totaalisemmin kumipyörillä, ei kuitenkaan
joukkoliikenteenä, vaan yksityisautoiluna. Viime vuonna henkilöautojen osuus kaikista
ihmisliikennekilometreistä nousi yli 80 prosentin, bussit jäivät kymmeneen ja junat
neljään prosenttiin. Ainoa osuuttaan ihmiskuljetuksissa lisäävä on tällä haavaa ja
myös lähitulevaisuudessa yksityisautoilu.
Kuljetukset merkitsevät paljon Suomen taloudessa. Bruttokansantuotteesta ne tekevät
yli 10 prosenttia eli noin 16 miljardia euroa, mikä on suurimpia osuuksia Euroopassa.
Todellisuudessa kuljetusten arvo on tätäkin merkittävämpi, sillä noin puolet kuorma-
ja pakettiautoista on yksityisessä liikenteessä eikä mukana kansantalouslaskelmissa.
Työllistäjänä liikenne ja kuljetukset on niin ikään merkittävä. Tilastokeskus
laskee toimialan henkilöstömääräksi yli 170 000, mikä on kahdeksisen prosenttia
työllisistä. Yksityisen puolen kuljetusväellä täydennettyä pääluku voi hyvinkin
kaksinkertaistua.
Toimialana kuljetus on nykyään kovan ja epäterveenkin kilpailun kenttänä.
Poikkeuksen tästä tekee meillä vain raideliikenne.
Kilpailu korventaa luonnollisesti myös alan palkansaajien selkänahkaa niin maalla,
vedessä kuin ilmassakin. Kaikkia alan hankaluuksia ei kuitenkaan voi kilpailulla
selittää, vaan harvinaisen paljon öykkäreitä on pesiytynyt myös
kuljetustyönantajien riveihin. Autopuolella näin on aina ollut, mutta viime vuosina
"tauti" on levinnyt myös merenkulkuun ja ilmailuun.
Osan kuljetuspuolen paineista saa ottaa piikkiinsä valtiovalta, joka vasta aivan viime
aikoina neljän kokoomuslaisen liikenneministerin mellastelun jälkeen on
kallistanut korvaansa edes muutamille kuljetustyön pahimmista ongelmista.