Tupo-neuvottelut nytkähtänevät liikkeelle vielä tällä viikolla kuukauden kestäneen tyhjäkäynnin jälkeen. Palkansaajajärjestöt ilmoittivat jo lokakuun alussa olevansa valmiita käynnistämään tupo-sopimukseen tähtäävät neuvottelut. Työnantajia edustava EK ilmoitti kuitenkin, että sen mielestä neuvottelujen käynnistämiselle ei ole edellytyksiä. Kuukauden tuumaustauko sai työnantajat pyörtämään kielteisen kantansa.

Puheenjohtaja Lauri Ihalainen on tyytyväinen neuvottelujen käynnistymiseen, mutta toteaa, että osapuolten näkemyserot ovat nyt poikkeuksellisen suuret. Näkemyserot koskevat niin SAK:n laatutavoitteita kuin palkkamallia ja palkankorotusten tasoa.

Työantajat ovat esittäneet, että palkoista sovittaisiin nykyistä enemmän yritystasolla ja alakohtaisen tuottavuuden perusteella. Ihalainen korostaa SAK:n lähtökohtana olevan oikeudenmukaisen palkkaratkaisun.

EK:n peräänkuuluttamaa paikallisen sopimisen kehittämistä SAK:ssa ollaan valmiita pohtimaan. SAK on mm. jo aiempien tupojen yhteydessä esittänyt tulospalkkauksen pelisäännöistä sopimista, mikä ei kuitenkaan ole käynyt työnantajille.

Palkka- ja ostovoimatavoitteisiin palataan Ihalaisen mukaan vasta sitten, kun nähdään, miten neuvottelut laatutavoitteiden osalta etenevät. Puheenjohtajan mukaan neuvotteluissa pitäisi edetä niin, että SAK:n valtuuston kokouksessa marraskuun lopulla olisi jo selvillä "näköala neuvottelujen onnistumisesta".

Muutosturvan avulla työstä työhön

Työntekijöiden muutosturvan parantaminen oli esillä jo voimassa olevaa tupoa neuvoteltaessa. Tuolloin asiassa ei kuitenkaan juuri edetty työantajien voimakkaan vastustuksen vuoksi.

SAK on korostanut, että muutosturvan parantaminen ei tarkoita vain irtisanottavalle työntekijälle maksettavaa irtisanomiskorvausta, vaan erilaisten työllistymistä edistävien toimenpiteiden kokonaisuutta. Tavoitteena tulisi olla irtisanottujen työntekijöiden mahdollisimman nopea uudelleen työllistyminen joko suoraan tai ammattitaitoa kehittävän koulutuksen avulla.

SAK:n muutosturvamallissa, jota on kehitelty yhdessä STTK:n kanssa, keskeistä on taloudellisin ja tuotannollisin syin irtisanotuille työntekijöille laadittavat henkilökohtaiset työllistymisohjelmat. Ohjelmien laatimisesta ja kustannuksista vastaisivat työnantajat, ja velvoite niiden laatimiseen olisi kirjattava yt-lakiin.

Työllistymisohjelman avulla työntekijää tuettaisiin ja kannustettaisiin aktiiviseen työnhakuun ja koulutukseen jo ennen irtisanomisajan päättymistä. Työntekijällä olisi myös mahdollisuus palkalliseen vapaaseen työnhakua ja koulutukseen osallistumista varten.

Työsuhteen päättymisen jälkeen työntekijälle maksettaisiin ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan lisäksi Koulutusrahastosta ns. uudelleensijoitustukea, jonka työnantajat kollektiivisesti rahoittaisivat. Tuki yhdessä työttömyyspäivärahan kanssa olisi maksimissaan 90 prosenttia työntekijän bruttopalkasta.

Pienissä alle 30 työntekijän yrityksissä työntekijöiden työllistymisohjelmista vastaisivat työvoimatoimistot.

Pelisäännöt alihankintaan ja ulkoistamisiin

Tilaajan vastuun merkitys on viime vuosina korostunut, kun alihankinta, vuokratyöntekijöiden käyttö ja toimintojen ulkoistaminen on lisääntynyt. Suomessa, toisin kuin monissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa, työn tilaajaa ja teettäjää ei ole kuitenkaan asetettu vastuuseen lakien ja työehtosopimusten noudattamisesta. Tilaajan vastuu tarkoittaa sitä, että työn tilaaja- tai teettäjäyritys viime kädessä vastaa siitä, että vuokafirman tai alihankkijan työntekijä saa työehtosopimuksen mukaisen palkkansa ja yhteiskunta sosiaaliturvamaksu- ja verosaatavansa.

SAK:ssa katsotaan, että tilaajan vastuu on tärkeä elementti työntekijöiden turvallisuuden parantamisessa. Yhteiskunnan näkökulmasta tilaajan vastuu tehostaa mahdollisuuksia saada perittyä yritystoimintaan liittyvät sosiaaliturva- ja verosaatavat. Tilaajan vastuu estää näin osaltaan myös harmaan talouden leviämistä.

Tilaajan vastuu pakottaisi nykyistä tarkemmin tilaajan harkitsemaan, voiko esimerkiksi alimman tarjouksen tehnyt yritys toteuttaa työn lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia noudattaen. Työntekijöiden ja yhteiskunnan ohella lakien ja sopimusten noudattamatta jättämisestä kärsivät myös rehdisti toimivat yritykset, jotka eivät pysty kilpailemaan pelisääntöjä rikkovien yritysten kanssa.

SAK:n mielestä tilaajan vastuu on toteutettava kaikilla aloilla ja se on ulotettava koskemaan yritysten lisäksi yhteisöjä, valtiota ja kuntia. Tilaajan vastuu jossakin muodossa on käytössä jo useissa Euroopan maissa, esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Hollannissa ja Ruotsissa. Suomessa rakennusalan järjestöt ovat sopineet tilaajan vastuuseen liittyvistä järjestelyistä

Tilaajan vastuusta olisi SAK:n mielestä säädettävä laki. Tilaajan vastuun yhteydessä olisi myös toteutettava ammattiliittojen kanneoikeus. Tällöin liitto voisi ilman työntekijän valtuutusta ajaa tämän asiaa ja mahdollisia saatavia oikeudessa.

Luottamushenkilöiden asemaa parannettava

Käynnistyvissä tupo-neuvotteluissa on SAK:n mielestä sovittava myös luottamushenkilöiden koulutus- ja tiedonsaantioikeuksia parantavista uudistuksista. SAK esittää, että luottamusmiehelle olisi mm. kerrottava mahdollisimman reaaliaikaisesti tiedot työpaikan määräaikaisista työntekijöistä, vuokratyövoimasta ja alihankkijoiden palveluksessa olevista työntekijöistä. Työsuojeluvaltuutettujen koulutusoikeuksia olisi laajennettava, ja heille olisi saatava oikeus selvittää työsuojeluvelvoitteiden toteutumista myös ns. yhteisellä työpaikalla, jossa on töissä usean eri työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä.

Lisätietoja tupo-neuvotteluista ja mm. taustamuistiot SAK:n laatutavoitteista löytyvät SAK:n nettisivuilta osoitteesta www.sak.fi/ajankohtaista.shtml/04?20327.