Siitä on seurannut, että työntekijöiden määrä on pudonnut kerta kerran jälkeen. Tammikuussa 2001 työntekijöitä oli 1 500, nyt 280. Viimeisimmän irtisanomisvaroituksen jälkeen joutuu taas lähtemään sata henkeä. Jäljelle jää noin 180.

Hitsarina työskentelevä Willy Gundstedt on ollut mukana neuvotteluissa kuusi kertaa, neljällä viime kerralla metalliosaston puheenjohtajana.

Syyskuussa 2004 neuvotteluja käytiin ensi kertaa niin, että taustatukena oli uusi muutosturvasopimus.

– Neuvottelut sujuivat tavalliseen malliin, Gundstedt sanoo.

– Mutta uusi muutosturva oli metallimiehille myönteinen lisä. Liitolla ei ole aiemmin ollut mitään mahdollisuuksia auttaa jäseniään eteenpäin. Nyt jokaiselle laaditaan liitossa henkilökohtainen ohjelma.

– Osaston työttömiksi jääneitä jäseniä tuetaan aktiivisesti uuden työpaikan etsinnässä.

Kun kierrämme tehtaalla, näkyy, että asiat ovat jotenkin muuttuneet. Työntekijät tarttuvat Willy Gindstedia hihasta ja kyselevät, että mikä se postissa tullut paperi oikein on, johon pitäisi panna nimi alle. Se on muutosturvahakemus, joka on postitettu jokaiselle irtisanotulle.

Teresia Hindersson on tehnyt peltitöitä yrityksessä kymmenen vuotta. Hänet on sanottu irti 13. tammikuuta 2005 alkaen, ja hän kysyy osaston puheenjohtajalta, mitä äskettäin postiluukusta tipahtaneelle lomakkeelle pitäisi tehdä.

– Täytä se, ja Industripoolen-niminen yritys auttaa sinua löytämään uuden työpaikan, Gunstedt vastaa. – Voi sen jättää täyttämättäkin ja hakea uutta työpaikkaa omin päin.

Willy Gundstedt kertoo, että osapuolet sopivat, että uusien työpaikkojen etsinnässä metallityöläisiä valitaan auttamaan paikallinen yritys.

– Saimme runsaasti tarjouksia, mutta valitsimme firman, joka tuntee tämän seudun, hän sanoo.

Teresian mielestä on hyvä juttu, että irtisanotut saavat yksilöllistä apua ongelman ratkaisemiseen. Hän haluaisi mieluiten kouluttautua hitsariksi, ja Willy Gunstedt on vakuuttunut, että siinä ammatissa hänelle löytyisi töitä.

Ammattiosaston työsuojeluvaltuutettu Per-Åke Johansson on enemmän huolissaan. Hän on 57-vuotias, Teresiaa vanhempi. Koska hän ollut töissä pitempään, hän lopettaa vasta maaliskuussa 2005.

– Olen asentaja ja tässä iässä ei ole enää helppoa kouluttautua uuteen ammattiin. Mutta yrittää tietysti pitää. Periksi ei saa antaa.

Per-Åke Johanssonilla ja lähes kaikilla muillakin tehdashallin harvalukuisilla työntekijöillä on edelleen yllään musta T-paita, jonka selässä lukee Flextronics. Mutta 10. syyskuuta, eli vain kolme päivää ennen irtisanomisilmoituksen antamista, tehdas siirtyi uudelle omistajalle, AQG:lle (Aros Quality Group). Yritys, jonka pääkonttori on Västeråsissa, omistaa kymmenkunta tehdasta Ruotsissa ja pari Kiinassa ja Bulgariassa.

– Hyvä juttu, että Flextronics myi meidät, Willy Gundstedt sanoo.

– Sillä firmalla oli omituinen yrityskulttuuri. Nyt ollaan saatu ruotsalainen omistaja, jolla on ruotsalainen ajattelutapa.

– Irtisanomisvaroitus ei tullut yllätyksenä, sillä töitä oli tosi vähän. Vaihtoehtoja oli kaksi: tehtaan lopettaminen tai uusi omistaja ja 100 irtisanottua.

Stig Jutterström
Vaggeryd

Tukea hallinnoi ja sen muodoista päättää osapuolten yhteisesti perustama säätiö, Trygghetsfonden eli TSL. Toiminta rahoitetaan maksulla, joka lasketaan palkkasummasta.

Muutosturvalla helpotetaan irtisanottujen työntekijöiden toimintaa uuden työpaikan löytämiseksi yksilöllisen muutosohjelman avulla.

Samalla kertaa, kun yritys käynnistää paikallisen ammattiosaston kanssa neuvottelut irtisanomisista, esille otetaan myös yhteinen hakemus muutosturvatuesta TSL:lle. Kun irtisanominen on tosiasia, paikalliset osapuolet jättävät hakemuksen TSL:lle, joka päättää, kuinka paljon varoja toimenpiteisiin enintään voidaan käyttää. Hakemuksessa ilmoitetaan, mille yritykselle toimenpiteiden hoitaminen uskotaan. Tällä erää TSL on solminut sopimuksia yhdeksän tällaisia tehtäviä hoitavan valtakunnallisen yrityksen kanssa. Mahdollista on kääntyä myös paikallisten yritysten puoleen, kuten tehtiin AQG:llä Vaggerydissä.

Yksilölliset muutosturvaohjelmat voivat olla erilaisia, myös kustannuksiltaan.

Ohjelmaan on kirjattu selvitys työntekijän valmiuksista, hänen mahdollisuuksistaan työmarkkinoilla sekä toimintasuunnitelma, johon sisältyy ohjausta ja tukea uuden työpaikan haussa.

Keskimääräiset kustannukset henkeä kohti ovat valtakunnallisella tasolla 19 000 kruunua.

Krupulan puheesta kuultaa väsymys, pettymys ja turhautuneisuus.

– Jossain on päätetty Oulaisten tehtaan lopettamisesta. Työt siirtyvät Puolaan. Yt-neuvottelut on aloitettu, mutta mistäpä siellä voi enää neuvotella, kun lopettamispäätös on tehty?

– On keskusteltu vain alasajon aikatauluista, jonka mukaan vuoden kuluessa viimeisetkin työt loppuvat, valtaosa varmaankin ensi kesään mennessä. Yt-neuvottelut loppuvat virallisesti marraskuun puolivälissä ja sitten varmaankin aletaan jakaa irtisanomislappuja.

Pääluottamusmies Krupulan mukaan keväällä käytiin yhdet yt-neuvottelut, kesällä seuraavat, jolloin 40 määräaikaisen työt loppuivat, 30 irtisanottiin ja 70 lomautettiin. Nyt on luvassa lopputilit lopuille noin 250, joista tuotannon väkeä on 210.

– Kyllä tässä kysytään väeltä melkoista motivaatiota töiden jatkamiseksi loppuun asti. Vähiin ovat halut menneet.

Flextronicsin Oulaisten tehdas on ollut Krupulan mukaan toimiva yksikkö. Ammattitaitoinen työväki on taannut hyvän laadun ja toimitusvarmuuden. Mutta niillä ei globaaleilla markkinoilla näytä olevan merkitystä. Koneita kuljetetaan jo Puolaan.

– Nytkin loppuvuotta kohti tilauskanta on vain kasvanut ja on niin kiire, että puretaan kesäisiä lomautuksia. Ja juuri on väelle kerrottu, ettei teitä tarvita!

– Tehtaan lähtölaskenta alkoi, kun Ojalan firma myytiin vuonna 2001 Flextronicsille. Töitä yksinkertaistettiin. Näin jälkikäteen on nähtävissä, että firma ostettiin vain lopetettavaksi.

Tehtaalle on tullut työvälityksen piste. Siellä voi ilmoittautua työttömäksi ja tilaan on järjestetty pari tietokonetta, joilla työntekijät voivat hakea työpaikkoja tai tietoja koulutuksesta. Kaupungin kanssa on keskusteltu koulutuksesta, mutta tästä ei vielä ole mitään tietoa. Joitakin työntekijöitä saattaa päästä yrityksen Sievin ja Haapajärven tehtaille.

Tällaisessa tilanteessa korostuu muutosturvan tarve. Työntekijöitä ei pitäisi Krupulan mukaan jättää oman onnensa nojaan. Tukea ja ohjausta tarvittaisiin kipeästi.

Kun nyt entisten irtisanomisten lisäksi on ensi kevään aikana jäämässä reilut parisataa oulaislaista työttömäksi, niin uudet työpaikat ovat tiukassa.

– Näyttää siltä, että alan työpaikkoja on tarjolla enää vuokrafirmoissa.

– Tämä on pelottavaa kehitystä. Jos joutuu vuokrafirman leipiin, siinä menevät niin Pekkaset kuin kesälomatkin. Yritykset keinottelevat täysin lyhytaikaisilla työsuhteilla, joissa kaikki korvaukset maksetaan joka tilissä, joten lomia ei välttämättä ole tiedossa kuin työsuhteiden välissä. Ne ovat ihan orjakontrahteja, toteaa pääluottamusmies Jari Krupula.

Aino Pietarinen
Foto: Harri Nurminen

Löhmanin mukaan Ruotsin muutosturvassa on paljon sellaisia elementtejä, joita toivottaisiin meillekin. Se pitää sisällään Lauri Ihalaisen lanseeraaman työstä työhön –ajattelun.

– Tärkeää on, että malli sisältää koulutusta, työn etsintää ja siinä otetaan yksilö huomioon. Irtisanomisen yhteydessä ihminen tarvitsee valtavasti tukea ja on hyvä, jos joku kantaa hänestä huolta. Irtisanominen lannistaa ihmisen, koska häntä ei enää tarvita. Tällöin kaikenlainen tukeminen on tarpeen. Ei riitä, että ilmoittaudutaan työvoimatoimistoon.