Reilua tuntia aikaisemmin hän on polkaissut matkaan säiliöt piripinnassa Kilpilahden jalostamolta Porvoosta, ajanut moottoritietä töistä palaavien tukkimalle ykköskehälle, sieltä Turun-väylälle ja Kauniaisiin.

– Kun auto ja kuorma ynnätään, tälle kuljetukselle kertyy painoa melkein 60 tonnia. Nyt säiliöissä on 'kirkasta' yhteensä yli 51 000 litraa, 43 600 bensaa ja 8 000 litraa naftaa, Enberg katsoo ja pyöristelee papereistaan.

Syksystä ja tihkusta huolimatta matka Kilpilahdesta maan vilkkaimpia teitä pitkin Kauniaisiin on sujunut 22-metrisellä säiliöautolla ongelmitta – tälläkin kertaa.

– Kelien kannalta hankalimmat ajat ovat kuukauden päässä edessä, marras-joulukuun vaihteessa, syksyn ja talven taitteen tienoilla. Pahinta on tästä vielä mustemmaksi käyvä pimeys. Reilun talven ja lumen puolella on jo helpompaa.

Enberg on rahdannut polttoaineita parikymmentä vuotta Etelä- ja Kaakkois-Suomen Esso-asemille, ensin öljy-yhtiön leivissä ja sittemmin saksalaisella monikansallisella kuljetusjätillä Hoyerilla, joka nyt hoitaa Esson ajoja.

– Liikumme täältä Helsingistä käsin Hankoon lännessä, Tampereelle pohjoisessa ja Joensuun korkeudelle koillisessa. Tämän alueen sisällä on vajaa sata meille kuuluvaa asemaa, joista useimmilla käydään kerran pari viikossa, Enberg selvittää.

Tarkat paikat lastin purussa

Kun Enberg ryhtyy sovittelemaan neljän tuuman polttoaineputkia auton ja aseman säiliöiden venttiilien väliin, hän muuttuu kovasta puhujasta harvasanaiseksi.

Vähän myöhemmin, kun kaikki on paikallaan ja bensa ja nafta virtaavat omalla painollaan tuhannen litran minuuttivauhtia aseman maanalaisiin tankkeihin, tulee selitys:

– Tämä kuorman purkuvaihe ja letkujen oikea järjestys vaatii keskittymistä. Opin sen kantapään kautta neljänä ensimmäisenä työvuotena, kun kolme kertaa tuli laskettua väärää ainetta väärään tankkiin.

Koko kuorman tyhjennysajan, vajaan tunnin Enberg pälyilee ympärilleen ja käy vähän väliä pitkän autonsa takaa kurkistamassa, mitä asemalla muuten on menossa. Tupakoivia nuoria hän pyytää kohteliaasti pysymään kauempana selittämällä, mitä työtä on tekemässä.

– Jouduimme taannoin pyytämään erään lähiön vilkkaan kävelytien varressa sijaitsevalle asemalle vartijaa lastin purun ajaksi, kun työ kiinnosti varsinkin humalaisia hieman liikaa.

Ei varaa kolaroida

Työvuosiensa mittaan Enberg laskee ajaneensa bensa- ja naftakuormia lähemmäs miljoona kilometriä, melkein 20 kertaa maapallon ympäri. Ojassa tai kolarissa hän ei ole ollut autoineen kertaakaan ja kosolti nollaturman vuosia on mittarissa myös hänen työtovereillaan.

Rainer Enberg on suorittanut vaarallisten aineiden kuljettajatutkinnon ja kansainvälisessä liikenteessä vaadittavan ADR-ajokortin sekä ensiavun kakkoskurssin.

Myös firmassa koulutus ja paloharjoitukset pyörivät tiuhaan.

– Kun yhtiöön tulee uusi kuski, hän joutuu alkajaisiksi kolmen viikon koulutukseen. Säiliöautoa aikaisemmin ajanut selviää viikkoa vähemmällä. Tässä ns. IPO-koulutuksessa käydään läpi kaikki vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvät työvaiheet, ajon ohella myös kuorman teko ja purku, kertoo Enberg.

Hän toimii itse IPO-kouluttajana ja puolen sadan Hoyerin kuskin valtakunnallisena ts-valtuutettuna.

– Ajossa vaarallisimmat tilanteet syntyvät ohituksissa. Näitä painavia autoja ei nimittäin hetkessä pysäytetä, jos joku niiden eteen kiilaa ja nopeasti jarruttaa. Ojaan näillä ei tietenkään voi väistää ollenkaan.

– Ainoa tapa välttyä turmilta on ennakoida muuta liikennettä niin paljon kuin ikinä kykenee ja ottaa omaan piikkiin muiden munauksia.

Vaarallisia aineet lisääntyvät teillä

Liikenneministeriön syyskuussa julkaiseman katsauksen perusteella vaarallisia aineita kuljetetaan Suomen maanteillä, raiteilla ja satamissa vuosittain yhteensä 60 milj. tonnia. Laivoilla tästä määrästä liikkuu noin 40 milj. tn, mistä taas kaksi kolmannesta on öljyä. Maan ylivoimaisesti vilkkain öljysatama on Porvoon Kilpilahti ja kemikaalisatama Kotka.

Maanteiden vaarallisista aineista, yhteensä 12,3 milj. tonnista, polttonesteet ja -öljyt tekevät yli 60 prosenttia. Syövyttävien aineiden, lähinnä happojen, osuus on 15 prosenttia ja kaasujen 5. Vuodesta 1997 lähtien vaarallisten aineiden tonnit ovat lisääntyneet teillä neljänneksellä. Sitä ennen määrät jopa lievästi laskivat.

Tieliikenteen kokonaistavaramäärästä vaarallisten aineiden siivu on neljä prosenttia. Enimmäkseen nämä kuljetukset liikkuvat Etelä-Suomessa, minne myös valtaosa kuormurikalustosta on keskittynyt.

Rautateillä palavien nesteiden osuus vaarallisista kuljetuksista on hieman maanteitä suurempi, mutta tonnimäärä jää puolta pienemmäksi eli 4 miljoonaan. Kaasua junilla kulkee sen sijaan hieman autoja enemmän, melkein 0,7 milj. tn, mutta happoja vain puolet siitä, mitä kuormurien säiliöissä.

Viiden viime vuoden aikana vaarallisten aineiden kokonaiskuljetukset ovat supistuneet radoilla neljänneksellä.

Aluksissa suunta on ollut taas päivänvastainen ja tonneja tullut viidessä vuodessa 15 prosenttia lisää. Laivojen vaaralliset lastit koostuvat 80-prosenttisesti öljystä ja kemikaaleista.

Eero Kosonen
Foto: Patrik Lindström