Auto- ja kuljetustyöntekijöiden AKT:ssä uudelle piirturille taputetaan luonnollisesti käsiä, mutta huomautetaan samalla, että piirturi on vain pieni etuaskel melkein ikuisuusongelmaksi kasvaneen ajo- ja lepoaikavalvonnan ratkaisussa.

Digipiirturia lupailtiin alun perin käyttöön jo tämän vuosikymmenen alussa, mutta lähinnä teknisiin ongelmiin vedoten sen tuloa on lykätty useaan otteeseen.

Nyt tekniikka kuitenkin pelaa, ja Ajoneuvohallintokeskus on jo valinnut laitteiden toimittajankin.

– Digipiirturi ei kuitenkaan tee valvontaan kesää vielä pitkään aikaan. Velvollisuus ottaa uusi koje käyttöön koskee vain yli 3,5 tonnia painavia ensi kertaa käyttöön otettavia autoja.

– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siirtymäkausi elektroniseen aikaan tulee venymään jopa 20 vuoteen ja etenee samassa tahdissa kuin raskasta kuljetuskalustoa tällä haavaa Suomessa uusitaan, sanoo AKT:n liittosihteeri Juhani Salmela.

Kuormurien ja bussien analogisen piirturin pahvikiekko tulee siis säilymään autoissa vielä pitkään. Niinpä kaksien laitteiden rinnakkaiskäyttö saattaa jopa monimutkaistaa ja hidastaa valvontaa.

Salmelan mukaan myös kuljetukselle on tyypillistä se, että vanhalla ja huonokuntoisella kalustolla ajavat viittaavat kintaalla muillekin määräyksille. Siksi valvonnan tarpeen ja mahdollisuuksien välinen kuilu ei tässä porukassa juuri kapene.

Kuukauden tietokortti

Digipiirturien käyttöön otosta päätettiin EU:n ministerineuvoston asetusmuutoksella viime kesäkuussa. Suomessa tämän päätöksen pitäisi muuttua käytännöksi 5. elokuuta 2005 lähtien.

Elektroninen piirturikortti perustuu muistisirusovellukseen. Kortti on normaalin luottokortin kokoinen.

Auton kuljettaja saa käyttöönsä kuvallisen henkilökohtaisen kortin, jonka sirulle tallentuu kuukauden ajalta mm. ajo- ja lepoaikatiedot, ajettu matka ja ajonopeus.

Auton omistajan tai yrityksen sekä poliisin ja työsuojelutarkastajan käyttöön tulisi puolestaan kortti, jolla pääsisi selaamaan digipiirturiin tallentuneita tietoja.

Sirukorttien jakelun on määrä alkaa ensi toukokuussa ja ne olisivat voimassa viisi vuotta.

Pahvikiekolla helppo fuskata

Nykyisellä mekaanisella piirturilla ja sen tulostamalla pahvikiekolla kuljettajien ajo- ja lepoaikoja on valvottu 1980-luvun jälkipuolelta saakka.

– Nykyisissä valvontalaitteissa ei oikein käytettyinä ole vikaa. Ne käyvät jonkinlaisesta kuljettajan vakuutuksestakin ja mittaavat täsmälleen niin ajat, matkat kuin nopeudetkin.

– Kiekkojen ongelma on niiden tarjoama mahdollisuus monenmoiseen fuskuun silloin, kun auto ei ole liikkeessä. Yksi suurimmista porsaanrei'istä on se, ettei kiekkoja ole numeroitu eikä niiden määrää voi siten tarkkailla, sanoo Salmela.

Piirturilevyn käyttö ja siihen tehtävät merkinnät on pantu kuljettajan vastuulle, mutta valtaa päättää esimerkiksi ajoaikatauluista hänellä ei ole.

– Onko kuljetussuunnitelma lain mukainen tai realistinen ei kuljetuksen antajaa, useimmiten kauppaa ja teollisuutta, kiinnosta, Salmela moittii.

Se, miten altis digipiirturi puliveivaukselle on, nähdään vasta käytännössä.

– Sitä uuteen piirturiin siirryttäessä voisi kuitenkin harkita, että sirukortti toimisi myös jonkinlaisena auton virta-avaimena, Salmela heittää.

Lisää kiekkoja syynättäväksi

Mutta ei ajo- ja lepoaikavalvontaa vain väkkäröillä ratkaista, lisää tehoa ja asiantuntemusta vaaditaan AKT:n mielestä myös valvojilta. Vastuuseen työehdoista ja turvallisuudesta on saatava myös kuljetusten antajat.

Liitto esitti äskettäin valtiovallalle, että ammattimaista liikennettä perustettaisiin valvomaan oma, sisäministeriön harmaan talouden kommandoryhmän kaltainen yksikkö. Se pyörisi AKT:n mukaan 20-30 tutkijalla, joilla olisi myös ajon keskeytysoikeus.

– Ainakin nykyisten pahvikiekkojen tarkastus tien päällä toimii hatarasti. Poliisit myöntävät suoraan, että heillä olisi runsaastikin varaa petrata kiekkojen lukutaitoa. Työsuojelutarkastaja on taas tiellä ilman poliisia avuton, koska hänellä ei ole oikeutta pysäytellä autoja.

Salmela sanoo, että EU:sta tuleva määräys lisätä piirturikiekkojen tarkastusta prosentista kolmeen kuljettajien työpäivien kokonaismäärästä on sinänsä hyvä. Nyt meillä seulotaan kiekoista pari prosenttia.

– Kun tarkastus keskitetään isoihin kuljetustaloihin, kolme prosenttia tulee täyteen nopeasti, mutta valvonnan kattavuuden kannalta sillä on vain vähän merkitystä.

Sekä liikenne- että sisäministeri ovat jo ehtineet torpedoida AKT:n luonnosteleman kommandoryhmän ja saman on tehnyt myös työnantajien kuorma-autoliitto.

Tilaajavastuu selvityksessä

Parempaa sen sijaan kuuluu liiton pitkään ajamalle kuljetuksenantajan vastuulle. Sitä selvitetään parhaillaan liikenneministeriön työryhmässä, jonka paperin pitäisi valmistua vuoden lopulla. Puhe tämänkään selvityksen ja vastuun puolesta ei kuitenkaan auttanut, vaan pontimeksi tarvittiin Konginkankaan viimetalvinen suuronnettomuus.

Salmela perustelee liiton tavoitetta sillä, ettei tiellä liikkumisen koko vastuu voi missään tapauksessa ole yksin kuljettajalla.

– Kauppa ja teollisuus ovat luopuneet omista autoista, mutta käyttävät kuitenkin määräysvaltaa kuljetuksissa eli ovat tosiasiassa työnantajan asemassa. Ne keräävät järjestelyillään myös taloudellista hyötyä ja ovat kiistatta keskeisessä vastuussa tavaraketjussa.

Salmelan mukaan tilaajavastuu on toteutettava alalla lakisääteisesti ja terästettävä sitä kunnon sanktioilla.

Eero Kosonen
Foto: Miska Reimaluoto