Attac-liike sai alkunsa Ranskasta, missä tämä kansanliike perustettiin jo vuonna 1998, kolme vuotta julkisen sektorin yleislakon jälkeen. Kaisa Eskola tuli vuoden 2000 keväällä vaihto-oppilaaksi saksalaisesta Göttingenin yliopistosta Uppsalaan. Siellä hän kuuli, että Ruotsin Attac oli perusteilla. Hän arveli, että Attac saavuttaisi pian myös Suomen.

– Koska halusin tutkia kansalaisjärjestöä, jolla on maailmanlaajuinen verkosto, päätin tehdä valtiotieteen graduni Attacin toiminnasta Suomessa ja käyttää vertailuaineistona Saksaa.

Saksan ay-liike mukana Attacissa

Puoli vuotta sen jälkeen, kun oli osallistunut Attacin perustavaan kokoukseen Suomessa, Eskola perusti muutamien kavereidensa kanssa Attacin paikallisosaston opiskelupaikkakunnalleen Göttingeniin. Perustava kokous, johon oli kutsuttu mukaan Berliinin vapaan yliopiston kuulu valtiotieteen professori Elmar Altvater, oli suuri menestys. Moni kiinnostui Attacissa ja osastoon liittyi yhdessä päivässä yli 20 uutta jäsentä.

Saksassa, toisin kuin Suomessa, myös järjestöt voivat liittyä Attaciin. Useat ammattiliitot ovat jäseniä ja niistä on paljon hyötyä käytännön tiedotustoiminnassa.

– Esimerkiksi maan suurin ay-keskusjärjestö DGB auttoi meitä Tobinin veroa ja veroparatiisien lopettamista koskevan materiaalin monistamisessa, Kaisa kertoo.

– Saksassa joukkotiedotusvälineet vaikenevat Attacin kannanotoista. Suomessa luullaan kansanliikettä perustamassa olleiden aktivistien väsähtäneen, mikä ei pidä paikkaansa. Toiminta jatkuu paikallisosastoissa ja suurissa kokouksissa, ja keskusteluun osallistuu kaikenlaisia ryhmittymiä edustavia ihmisiä joka puolelta maailmaa. Tarkoituksena on tarjota vaihtoehtoja uusliberalistiselle globalisaatiolle.

Brasilian Porto Alegre on toiminut jo kolmen vuoden ajan erilaisten ryhmien kokoontumispaikkana. Tammikuun lopussa sinne kokoontui noin satatuhatta ihmisistä pohtimaan korvaavia malleja uusliberalistiselle maailmanjärjestykselle, solmimaan uusia yhteyksiä ja rakentamaan verkostoja.

Mediaa kiinnostaa vain väkivalta

Kaisa Eskola on osallistunut useisiin mielenosoituksiin, viimeksi Irakin sodan uhkaa vastaan. Kiviä hän ei silti ole koskaan heitellyt, eikä sitä aio tehdäkään.

Kesällä 2001, kun italialainen poliisi ampui kuoliaaksi Attac-aktivisti Carlo Giulianon Genovan suurmielenosoituksen aikana, Kaisa oli kahden muun ihmisen kanssa päivystämässä Attacin toimistossa Bremenin liepeillä.

– Puhelimet soivat vimmatusti, kaksi TV-yhtiötä kävi haastattelemassa ja meille esitettiin kysymyksiä Genovan mielenosoituksesta, missä poliisi oli pidättänyt suuren joukon rauhanaktivisteja, Kaisa kertoo.

Hän vertaa väkivaltaisia mielenosoituksia esimerkiksi Laekenin rauhanomaisiin suurmielenosoituksiin. Ensimmäisen päivän aikana hän oli mukana ay-liikkeen mielenosoituksessa, johon osallistui 80 000 henkeä, ja toisena päivänä erilaisten globalisaatioon kriittisesti suhtautuvien ja rauhanryhmien mielenosoituksessa, jossa oli noin 60 000 osanottajaa. Kiviä ei juuri heitelty. Laajasta osanotosta huolimatta mielenosoitukset eivät saaneet juuri lainkaan huomiota tiedotusvälineissä. Mediaa on myös erittäin vaikea saada mielenosoitusten välillä kiinnostumaan Attacin muusta toiminnasta, esimerkiksi keskustelutilaisuuksista.

Suomalaiset keskustelevat

Kaisa Eskola osallistuu muiden Attac-aktivistien kanssa Helsingissä, eduskuntataloa vastaapäätä sijaitsevilla VR:n makasiineilla pidettävien keskusteluiltojen järjestämiseen. Niissä keskustellaan muun muassa globalisaatiosta ja demokratiasta, kehitysmaiden ongelmista ja GATSista. Osanottajia illoissa on noin 70, sekä vanhempaa että nuorempaa väkeä.

Maaliskuun alussa kokoonnuttiin Helsingin kirjatyöntekijäin talolle, missä kuultiin Porto Allgressa käydyistä keskusteluista. Eskola laatii keskusteluista yhteenvedot, jotka lähetetään sähköpostitse kaikille jäsenille eri puolille Suomea.

– Suomalaiset pitävät keskustelemisesta enemmän kuin värikkäistä mielenosoituksista, toteaa Eskola, joka on kasvanut kodissa jossa on keskusteltu ja väitelty paljon.

Hän lisää, ettei Suomessa myöskään jaeta usein lentolehtisiä, joissa kerrotaan Attacin kannanotoista, toisin kuin Saksassa.

– Minusta keskusteleminen on tärkeää, koska maailma on niin monimutkainen. Siinä selviävät sitten mutkikkaatkin asiat kuten Maailmanpankki ja WTO. Keskusteluissa asioita täytyy kyseenalaistaa. Maailmaa ei pidä nähdä vain mustavalkoisena, Myös myönteisiä tulevaisuuden visioita täytyy tuoda esiin, sanoo Kaisa Eskola.

Kaisa on parhaillaan työllistettynä ulkoministeriön Länsi-Euroopan yksikössä, missä on hyvä tilaisuus perehtyä Suomen viralliseen ulkopolitiikkaan. Kun pesti päättyy maaliskuussa, hän aikoo jatkaa opintojaan Helsingin yliopistossa. Vuorossa on sosiologian alaan kuuluva väitöskirja.

Sunniva Ekbom

Niinpä niin. — Toimittajan ajatukset hakeutuvat etsimättä 60-luvun taisteluun oikeudenmukaisuuden, rauhan ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta.

Attac toimii monimutkaisten kysymysten parissa. Se vastustaa maailmanlaajuisena liikkeenä talouden globaalistumista. Ei lainkaan niin paradoksaalista kuin ensi kuulemalta vaikuttaa. Vastustuksen kohteena on nimittäin nimenomaan maailmanlaajuisen keinottelutalouden harjoittama rosvous. Konkreettisia tavoitteita ovat spekulatiivisten valuutansiirtojen verottaminen (ns. Tobinin vero), veroparatiisien toiminnan lopettaminen ja kehitysmaiden velkataakan poistaminen. Siis tarttumista pitkän ajan rakenteellisiin, ikuisuuskysymyksiin.

Vanhoja radikaaleja

Suomeen Attac tuli 2000-luvun myötä. Näkyvyyttä toi muun muassa joidenkin johtavien poliitikkojen, esimerkiksi ulkoministeri Erkki Tuomiojan, mukaantulo liikkeeseen.

Onko Attac sitten tänä päivänä huomioon otettava liike vai onko unohduksen huntu jo laskeutunut järjestön ylle?

Attacin edustaja ja verkkovastaava Mikael Böök torjuu päättäväisesti moisen ajatuksen.

– Attac elää ja voi hyvin. Olemme vakiinnuttaneet asemamme ja toiminnassa on kolmisenkymmentä paikallisosastoa. Meillä on opintopiirejä ja järjestämme seminaareja; julkaisemme kirjoja ja järjestämme mielenosoituksia.

– Tiedotusvälineiden kiinnostus tosin laimeni alkuhuuman mentyä ohi, mutta se ei tarkoita, että toiminta olisi hiipunut.

Attaciin ilmoittautui sen ensimmäisen toimintavuoden aikana 2 300 jäsentä. Heistä 1 500 osoitti niin suurta kiinnostusta, että maksoi 16 euron jäsenmaksun (opiskelijat ja työttömät saavat 50 prosentin alennuksen). Nyt jäsenmäärä on 1 600 ja uusia tulee verkalleen.

Liikkeessä on mukana nuoria ja keski-ikäisiä: vanhoja radikaaleja, jotka ovat havahtuneet uudelleen vuosikausien sohvalla loikoilun jälkeen. Välipolvi, 30—40-vuotiaat, loistavat lähes täysin poissaolollaan.

– Radikaaleja nuoria löytyy tänä päivänä, Böök vakuuttaa. Meillä on runsaasti 15—30-vuotiaita jäseniä.

– Mutta nuorimmat jäsenet kyllä pettyvät usein siihen, että toimintaan liittyy niin kovin paljon vaikeaselkoista kansainvälistä taloutta. Se on väistämätöntä, kun varsinainen vastapuoli on maailman vahva talouseliitti. Ja Attac on reformistinen liike, Böök korostaa. Tarkoitus ei ole eliitin murskaaminen, vaan sen haastaminen, sen pakottaminen keskusteluun.

Böök ei kiellä, etteikö myös Attacilla olisi elitistisiä pirteitä. Liike muodostuu ihmisistä, joilla on laajat, globaalit näkemykset.

– Kaikessa poliittisessa toiminnassa on oma eliittinsä. Kysymys on siitä, tehdäänkö etäisyyden pienentämiseksi jotakin. Minusta meillä on hyvin kehittynyt sisäinen demokratia.

Internet-ihmisiä

Poliittisesti jäsenet ovat enimmäkseen sosialidemokraatteja, vasemmistoliittolaisia, vihreitä tai äärivasemmistolaisia. Yhteyksiä ay-liikkeeseen Böök kuvaa hyviksi. Erityisen hyviä suhteita on julkisen sektorin liittoihin. Kunta-alan ammattiliitossa KTV:ssä ja terveydenhoitoalan liitossa TEHY:ssä Attacin toiminta herättää suurta kiinnostusta. Saksassa yhteistyötä on kehitetty niin pitkään, että Attac ja DGB ovat hyväksyneet yhteisen globalisaatiokannanoton.

Politiikalla on alusta pitäen ollut oma roolinsa Attac-liikkeessä. Böök on hyvin tietoinen siitä, että järjestön vaalikokousten yhteydessä on esiintynyt junttausta. Paikalla on ollut sekä puolueiden että ay-liikkeen puuhamiehiä.

– Niiden välillä heitä ei ole niin paljon näkynytkään.

Mutta hän suhtautuu asiaan rauhallisesti. Se kuuluu asian luonteeseen ja on hyvä asia, että liike herättää kiinnostusta.

Asialle omistautuneet attacilaiset ovat internet-ihmisiä.

– Internet on toiminnassamme välttämätön työkalu. Me hoidamme siellä kansainvälisiä yhteyksiä ja logistiikkaa, ja sen välityksellä me myös levitämme tietoa. Se osa toiminnastamme ei ulotu jokamiehen olohuoneeseen. Sinne asti kantavat kuitenkin kuvat valtaeliitin kokouksista, joiden yhteydessä Attacin jäsenet osoittavat mieltään kaduilla kokouspaikkojen ulkopuolella.

Miten mellakat ovat vaikuttaneet julkiseen kuvaanne?

– Niistä on ollut vahinkoa niiltä osin, kun väkivallantekojen ja meidän välille on onnistuttu piirtämään yhtäläisyysmerkkejä. Mutta esimerkiksi Göteborgin tapahtumien jälkipeli on paljastanut myös puutteita yhteiskunnan valmiudessa ottaa vastaan globalisaatiokritiikkiä.

Hans Jern