vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Piirros: MARKKU HUOVILA"Myyjä murehtii
tuntejaan ja
tienestejään"

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Kaupan väen luottamushenkilöt kuulevat herkällä korvallaan alan työntekijöiden murheet: sekä sen mitä sanotaan että sen, mitä jätetään sanomatta. Aiheet voivat olla erilaiset pitkän päivätyön tehneillä eläkeikää lähestyvillä kuin nuorilla, jotka usein pitävät alaa läpikulkupaikkana parempiin hommin.

Helena Koskiniemi. Foto: PETRI LAITINENPirkanmaan Osuuskaupan pääluottamusmies Helena Koskiniemi on noin 800 työntekijän edunvalvoja. Maantieteellisestikin hänen kenttänsä on laaja, sillä Tampereelta säteet ulottuvat etelässä Toijalaan, lännessä Vammalaan, pohjoisessa Parkanoon ja idän suunnassa Mänttään saakka.

– Pätkä- ja osa-aikatyöt ovat tärkeimpiä huolenaiheita, samoin se, miten tällaisista töistä saatavalla palkalla tulee toimeen.

– Karu totuus on, että valitettavasti yhä useampi joutuu hakemaan leivän jatketta sosiaaliluukulta. Se on järkyttävää! On yhteiskunnan häpeä, että työtä tekemällä ei tule toimeen, sanoo 35 vuotta liikealalla työskennellyt Koskiniemi.

Vähän tunteja, vähän euroja

Helena Koskiniemen ura kaupassa alkoi kotipuolessa Pohjanmaalla pienmyymälässä. Tuolloin oli liikealalla tarjolla vain kokoaikaisia työpaikkoja.

Muutto Tampereelle 1970 toi tullessaan suuret työpaikat: ensin Sokokselle, sitten Eka-Marketiin ja sieltä Pirkanmaan Osuuskaupan palvelukseen. Luottamustoimet tulivat mukaan kuin huomaamatta.

– Ensin olin talokohtainen luottamusmies, sitten työsuojeluasiamiehenä ja nyt ollut pian kuusi vuotta POK:n pääluottamusmies.

– Sellaistahan se on kahden tulen välissä olemista. Kun yksi osapuoli on tyytyväinen, on toinen tyytymätön, pelkistää Koskiniemi luottamustoimen olemusta.

Että puhutaanko kaupan työntekijöiden keskuudessa? Ja mistäkö?

- Kun vähäisellä tuntimäärällä ja pienillä palkoilla voi jäädä jopa 300 euron ansioihin ja parhaimmillaan päästä 800 euroon, niin kyllähän siitä puhutaan. Tällöin tuntimäärä vaihtelee viikossa 20—34 tuntiin, kokoaikatyössä palkan huippu on 1 442 euroa.

– Ja kun parin tunnin aamuvuoron jälkeen tarjotaan toista kahden tunnin keikkaa illalla, kyllä näistä aiheista puhetta riittää.

Nykyehdoilla ala ei innosta

Näin tehdään otettaessa yhteyttä luottamushenkilöihin tai suoraan työnantajaan. Mutta samat asiat hallitsevat Koskiniemen mukaan kahvipöytä- ja käytäväkeskusteluja. Muun yhteiskunnan meno ei näy työpaikkakulttuurissa, sillä omat ja sitä kautta perheen ja työyhteisön ongelmat hallitsevat.

– Nuorten alalla käväisevien maailmaan ei kuulu sitoutuneisuus alaan, mikä on ihan ymmärrettävää. Ikääntyneet taas pyrkivät turvaamaan sen, mitä suinkin ovat saavuttaneet. Tällä menolla ei vakituisessa työsuhteessa olevaa henkilöstöä pian ole, siitä eläköityminen ja alan vähäinen houkuttavuus pitävät huolen.

– Nyt olisi työnantajapuolen korkea aika herätä huomaamaan, mihin vallitseva työsuhdepolitiikka johtaa. Mistä otetaan kohta uudet työntekijät alalle? Kun osa-aikaisuudella on pelattu pari vuosikymmentä, on se kaivanut maata myös työnantajien alta. Vahinko vain, etteivät ne itse tajua tätä, toteaa Helena Koskiniemi.

Neljä tuntia oikeaan suuntaan

Vallitsevat työ- ja palkkaehdot tuntuvat luonnollisesti myös työntekijöiden perhe-elämässä. Työmatkat, lastenhoito, asunnon hankkiminen ovat pätkä- ja osa-aikatyötä pienellä palkalla tekevälle ongelmia, toisin sanoen normaali elämä muuttuu ongelmaksi.

– Uupumus ja turhautuminen kuuluvat puheissa, ne näkyvät myös sairauspoissaolojen määränä. Sijaisia ei oteta riittävästi, vaan poissaolevien työ pyritään teettämään työpaikalla olevilla.

– Kun samaan aikaan ammatissa pitää jaksaa hymyillä ja olla kaikin tavoin palvelualtis, on ristiriita melkoinen, kertoo Koskiniemi.

Tällaisia viestejä välittyy luottamushenkilöiden kautta kaupan työntekijöiden arjesta työnantajille, ammattiliitoille ja poliittista valtaa käyttäville. Kun väki on vähään tottunut, ei se ole nousemassa barrikadeille vaatimaan heti ja kaikkea. Selkeä viesti kentän puheista kuitenkin välittyy.

– Jos päästäisiin edes 30 viikkotunnin minimityömäärään, olisi se iso muutos nykyiseen tilanteeseen. Alan sopimuksessa saavutettu neljän tunnin minimijakso on sekin merkittävä parannus. Tästä on kuitenkin pitkä matka tilanteeseen, missä kauppa on houkuttava ja turvallinen valinta elämänuraa pohtiville nuorille.

Kaksi kovaa tavoitetta

Helena Koskiniemi pitää työpaikkakoulutukseen satsaamista yhtenä tärkeistä tavoitteista. Omalla työpaikalla POK:ssa on jo tähän suuntaan liikahdettukin.

– Meille on saatu henkilöstön kehittämisestä vastaava kouluttaja. Minulle on sanottu, että saan tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Pidän tärkeänä perehdyttää henkilöstö eri työpisteisiin, koska monipuolistuvan ammattitaidon myötä heille on mahdollisuus tarjota työtä nykyistä enemmän, kertoo Koskiniemi.

Koskiniemi kuuluu SAK:n valtuustoon ja PAMin edustajistoon, johon hänet on valittu koko maan suurimmalla äänimäärällä. Lisäksi hän on juuri noussut liittonsa sopimusalavaltuuskuntaan eli alan tessejä hiovaan toimielimeen. Tässä tehtävässä hän ottaa selkeän henkilökohtaisen tavoitteen.

– Toimin sen puolesta, että vähintään 30 viikkotyötunnin tavoite toteutuisi. Toinen ja vielä suurempi tavoite on se, että kaupan väki pärjäisi palkallaan tarvitsematta turvautua sosiaalitukiin.

Hannu Oittinen

Palkkatyöläinen 5.3.2003 nro 2/03

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)