– He kokevat, ettei asia koske heitä. Henkilöstö- ja työhyvinvointiorganisaatioiden pitäisikin mennä itseensä ja miettiä, miten motivoida juuri tätä porukkaa. TYKYä on todella tuuletettava, muuten rahat menevät hukkaan.

Heikkilä näkee syyn työpaikkojen ohjauskyvyssä. Liikunta-TYKYä ei osata markkinoida oikealla tavalla ja sen vuoksi resurssit ajautuvat luonnostaan niille, jotka jo muutenkin liikkuvat ja hoitavat itseään. Heikkilä myöntää myös kritiikin edustamaansa liikuntalaitosta kohtaan. Kukapa huonovointinen ja ylipainoinen innostuisi lähtemään kursseille opistolle, jossa treenaavat vain timmit urheilijat.

Heikkilästä kysymys on muokkauksen alla olevasta mielikuvasta — ovia halutaan pitää auki ennen kaikkea tavallisille meikäläisille.

Heikkilä tekee parasta aikaa tehdas- ja yritysvierailuja selvittääkseen työntekijöiden motivaation puutetta ja tarjotakseen uudenlaisia työvälineitä TYKY-vastaaville.

Kokemuksestaan hän tietää, että kun kunto on riittävän huono, kielteisen asenteen tehokkaana kyytipoikana toimii itseinho, häpeä ja mukava tv-tuoli.

Heikkilästä terveysliikuntaa on lopultakin lähestyttävä uudesta näkökulmasta. Taikasanoja ovat henkilökohtaisuus ja oman elämän arvostaminen. Vasta sen jälkeen voidaan puhua työssä jaksamisesta, sairauksien ehkäisystä tai kansantaloudellisista hyödyistä.

Elämäntapojen muuttaminen vaikeinta

Heikkilä näkee sielunsa silmin, miten fittness-maineella pilatulle kuntosalille marssii tusina mahakkaita paperityöntekijöitä. Hän on varma, että liikettä alkaa tapahtua heti, kun kaverit ovat ensin saaneet kertoa arjestaan, elämästään ja voinnistaan ilman että yksikään terveysterroristi heristää sormeaan kaljan juonnille tai makkaran syönnille.

Elämäntapojen muuttaminen on yksi vaikeimmin toteutettavia asioita. Yleinen pelko lienee se, että muutoksessa joutuu luopumaan jostain itselleen tärkeästä. Remonttiin ryhtymisen ensimmäinen askel onkin usko siihen, että muutos antaa eikä ota.

Heikkilä haluaa käsitellä muutoksen tekijää silkkihanskoin etsimällä myönteisiä asioita juuri tämän ihmisen arjesta. Millaiset asiat miellyttävät, mitkä tökkivät, miten arki sujuu, miten vuorokausi rakentuu, missä vaiheessa uuvuttaa.

Kysymys on paitsi psykologisesta avauksesta, myös hämmästyttämisestä. "Enpä olekaan tullut ajatelleeksi."

– Työpaikka, koti ja sänky on kolmio, jonka sisälle pääseminen vaatii aivan uudenlaiset eväät. Auditorioissa jaettu terveysvalistus ei kosketa ketään.

Heikkilä on ottanut itselleen haasteen rapakuntoisista, huonovointisista työntekijöistä — itse asiassa heistä on tullut Heikkilälle miltei lähetyskenttä.

– Liikunta on muutakin kuin hikeä, räkää ja verta. Se on itsestään välittämistä ja oman elämän arvostamista. Viime kädessä jokainen haluaa olla itselleen hyvä. Kaikki tämä kuulostaa helposti kliseeltä, mutta voin vakuuttaa, että kun uskaltautuu kokeilemaan, saa sellaisen tunnekokemuksen, joka ei jätä rauhaan, hän julistaa.

Kaiken takaa löytyy yksi ainoa, kylmä fakta: ruumiillisen työn taakse ei voi enää kukaan paeta. Nykyinen työ ei tarjoa kropalle riittävästi liikuntaa ja voitelematon kone hyytyy takuuvarmasti.

Sirpa Palokari

Mieti tarkasti, mikä laji TODELLA innostaa sinua.

• Aloita pikkuhiljaa omia tuntemuksia kuulostellen, vaikkapa rauhallisella kävelyllä. Vähitellen voit hiukan lisätä vauhtia siten, että tulee hiki ja syke nousee.
• Kunnon kohotukseen tarvitaan kaksi kertaa viikossa hien ja sykkeen nostattava suoritus ja sen lisäksi palautumiseen vaikkapa rauhallinen kävely (10—30 min.) muutaman kerran viikossa
• Älä tarkkaile muita, keskity omaan suoritukseesi.
• Opettele kuulostelemaan itseäsi; käy suorituksen jälkeen läpi sekä mielen että kropan tuntemuksia.
• Älä missään nimessä aloita laihduttamista yhtä aikaa. Yksi muutos kerrallaan on tarpeeksi.
• Jos homma jää kesken, älä soimaa itseäsi. Yritä myöhemmin uudelleen.

Muutokset näkyvät parissa kuukaudessa

Henkinen työkyky unohdettu

TYKY-toiminta keskittyy useimmissa työpaikoissa fyysisen kunnon parantamiseen. Toki kulttuuri- ja viihderientojakin tuetaan. Vähiten toteutetaan henkisen työssä jaksamisen uudistuksia, niistä kuitenkin puhutaan työpaikoilla eniten.

Monien luottamusmiesten ja TYKY-vastaavien mielestä TYKY-toiminta vaatisi uudistamista. Nyt voimat ja varat menevät hyväkuntoisten, aktiivisten työntekijöiden liikuntaharrastuksiin. Huonokuntoiset eivät jaksa innostua.

Aslak-kursseilla tätä väkeä käy, mutta niille mennään Kelan tuella ja tuolloin on jo kärsitty vaivoista ja saadaan kuntoutusta. TYKY-toiminta pyörii yksinomaan yrityksen omalla budjetilla ja sen tavoite on ennaltaehkäisevä.

Pääluottamusmies Ari Wahlberg näkee TYKY-toiminnassa valheellisia piirteitä, jotka eivät suinkaan paranna työntekijän työkuntoa. Heillä työntekijöiden keski-ikä hipoo neljääkymmentä viittä ja huonokuntoisia on enemmän kuin riittämiin. Wahlbergin mielestä ilmaiset uimaliput tai lenkkeilyä kannustavat kilpailut eivät riitä motivaatioksi elämäntapamuutoksille.

– Mikäpä koiran väkisin mettään ajaisi, palopuheilla ei ketään salille houkutella. Tiedän sen jo itsestäni. Vaikka harrastin nuorena jopa kilpaurheilua, nykyisin on vaikea lähteä liikkeelle. Jos härskisti sanoo, porukan saa liikkeelle vain se, että vie kaljakorin kauas mettään ja antaa juosta perään.

Wahlberg arvelee, että kesi-ikäisen miehen saisi liikkumaan vain riittävän mukava, itselle läheinen asia, vaikkapa kalastusharrastukseen syttyminen.

Kaiken kaikkiaan hän keskittäisi TYKY-toiminnan varat ensin henkistä työkykyä ylläpitäviin toimenpiteisiin.

– Nyt TYKY tuntuu lähinnä työnantajan politikoinnilta. TYKY-ryhmissä ei istu niitä käytännön tason johtajia, jotka toimivat pahimpina piiskureina.

– En halua ampua TYKYä alas, mutta sen ympärillä touhuavat väärät ihmiset. Kunnon kohottamiseen aina silloin tällöin joku innostuukin, mutta käytännössä viisikymppisen jaksamista rasittaa eniten pelko työn vaihtumisesta, irtisanomisesta ja yleensä jatkuvasta pompottamisesta.

Innostaminen ikuisuusongelma

Myös Schauman Woodin Heinolan tehtaan pääluottamusmies Terho Leppänen näkee sekä työkyvyn ylläpitotoiminnassa että kuntoutuksessa terävöittämistä. Fyysisen kuntoutuksen ikäkynnys pitäisi olla harkinnanvaraista ja kunnon parantamiseen olisi löydettävä työkalut, joilla kunto pysyisi hyvänä vielä kurssien päätyttyäkin. Heidänkin muutamat kuntoutusjaksoilla olleet työntekijät syttyivät kursseilla, mutta pian lopahti into ja kunto kuin lehmän häntä. Leppäsen mielestä kuntoutusta pitää antaa tarpeen eikä iän perusteella.

– Jotkut ovat tulleet taloon 18-vuotiaina ja ovat nelikymppisinä uupuneita ja huonossa kunnossa. On sitten kyse TYKY-toiminnasta tai työperäisestä sairaudesta, kuntoutukseen pitäisi päästä jo alle nelikymppisenä.

Leppänen heittääkin epäilyksensä, empiikö työnantaja huolehtia nuorten kavereiden kunnosta — hehän saattavat lähteä pois talosta.

Sandvik Tamrocin työsuojeluvaltuutettu Juha Ulmanen niinikään toteaa ikuisuusongelmaksi huonokuntoisen väen innostamisen. Sandvikilla TYKY-toiminta keskittyy pääasiassa ilmaisten liikunta- ja kulttuuriharrastusten tarjoamiseen. Nyt ollaan lähdössä myös Aslak-projektiin, jonka yhteydessä haetaan nimenomaan riskiryhmään kuuluvia.

–TYKYn suhteen meillä on sama ilmiö kuin muuallakin. Sitä käyttävät vain ne, jotka ovat muutenkin aktiivisia. Hiljaista joukkoa yritetään kannustaan muun muassa harrastusten laajalla valikoimalla, ilmaiseksi voi harrastaa yhtälailla porukka- tai yksilölajia ja lajeja on valittavana paljon aina pallopeleistä uintiin ja ratsastukseen.

Ulmanenkin näkee liikunta-TYKYn vain osana työyhteisön kehittämistarpeista.

– Keskeistä tässä kaikessa on se, että työnteko on tällä hetkellä kovaa ja työtä on paljon. Se vaatii paljon tekijältään. Uupumusta on, se näkyy lisääntyneissä sairaslomissa.

Pikkuhiljaa hän alkoi käyttää enemmän aikaansa kävelyihin, pyöräilyyn ja uintiin. Reijo kävi myös muutamilla kuntoremonttijaksoilla ja löysi niiltä kelpo vinkkejä työpäiviinsä, hän alkoi muun muassa liikkua työrupeamien aikana monipuolisemmin. Pää ei enää pyöri kuin väkkärä trukin ohjaamossa, sillä hän otti peilit käyttöön. Jumppaohjeet ja fysioterapeutin kanssa käydyt kehityskeskustelut tuottivat pian tulosta.

– Ehkä tehokkain kannustin kuntoremonteissa on kuntotesti, joka on lahjomaton. Testin jälkeen ei ole epäilyksiä siitä, mihin pitäisi itsessään keskittyä.

– Minulla oli sen verran liikuntataustaa, että aloittaminen oli helpompaa. Tavoitteet ovat kuitenkin jokaisella henkilökohtaisia — täällä on paljon kavereita, jotka ovat tyytyväisiä jos pystyvät solmimana itse kengännauhansa.

Reijo näkee kuntoremonteissa myös parantamisen varaa. Hän satsaisi enemmän rentoutuksen opettelemiseen ja henkisen työkyvyn harjoittamiseen. Työpaine ja kaikenpuolinen jännittyneisyys kasvaa samaa vauhtia kuin työ lisääntyy ja väki vanhenee.

– Parasta TYKYä täällä verstaalla olisi puhua enemmän henkisestä puolesta, missä mennään, miten jaksaa kun ollaan kiireen ja henkisen sietokyvyn rajoilla. Myös uusien työntekijöiden ohjaukseen paneutuminen merkitsisi kaikkien hyvinvointia.

Parempi fiilis, uusi elämäntapa

Reijo ei ensimmäisenä ole listaamassa omaa liikkumistaan työkykyä ylläpitäväksi toiminnaksi. Hänelle se merkitsee ennen kaikkea fiilis- ja elämäntapajuttua. Sitä, kun kroppa rankan työpäivän jälkeen huutaa sauvakävelylenkille tai uimaan. Tai sitä, kun ensin hikipäässä luo lumet, pilkkoo puut ja urakan päälle oikaisee itsensä kiukaan kuiskeeseen.

– Yhtä lailla liikunta on pitkiä kävelyjä avovaimon ja koirien kanssa, siinä voi jutella kaiken maailman asiat. Televisiosta olen vieraantunut lähes kokonaan. Illalla on rento, rauhallinen olo ja syvä, mahtava uni. Liikunta on tuonut minulle tasapainoa elämään ja vastapainoa työnteolle.

Liikunta-TYKYyn vaneritehtaalla satsataan jonkun verran, mutta kuntotempauksissa ja sählyporukoissa käy vain kourallinen työntekijöitä. Liikkuminen ei ole väkeä yhdistävä tekijä — siitäkään huolimatta vaikka Reijo tai muutama muu intoliikkuja kuinka vakuuttaisivat, miten paljon hauskaa irtoaa sählyporukan peli-illoista ja jälkipuinneista. Joskus Reijo on pannut merkille hyväkuntoisen työkaverin olevan enemmänkin punainen vaate. Parhaaksi kannustimekseen hän arvelee oman olemuksensa.

– Olen oppinut ottamaan niskalenkin kiireestä, joskus kiireen kanssa on jopa haastavaa. Niin, minullahan on kaiken aikaa hyvä mieli ja hauska olla.

Sirpa Palokari