Verojen huojennuksessa järjestö näkee vähän pelivaraa. Sen sijaan verotuksen rakenteissa remonttia piisaisi.

SAK:n työllisyysteeseissä liikutaan pitkälti samoilla vesillä kuin esim. Sailaksen työllisyystyöryhmässä. Mutta erojakin on: SAK suhtautuu torjuvasti ryhmän kaavailuun lisätä osa-aikaisuutta ja matalan ammattitaidon hanttityötä ja korostaa voimakkaasti työnantajien parempaa vastuuta työntekijöistään.

SAK:n paperista ilmenee, että työnantajien viime tupo-kierroksella torppaama ja irtisanomiskynnyksen nostoon tähtäävä muutosturvaraha on vakiintunutta tavaraa järjestön tulevissakin vaatimuksissa.

Tavoitetta 75 prosentin työllisyysasteesta ja viiden prosentin työttömyydestä tämän vuosikymmenen loppuun mennessä SAK pitää kovana. Tällä hetkellä työllisiä on 66 pros. ja työttömyys 9,5 pros.

SAK:n työllisyyspaletissa talouden kasvu kulkee kaiken edellä, koska se yhä lisää parhaiten työllisyyttä. Kasvu takaa kunnollisen verokertymän, vahvan ja hyvin palvelevan julkissektorin, kohtuullisen sosiaaliturvan ja myös mahdollisuuden verohuojennuksiin.

Kasvun eväät kunnossa

Suomessa on SAK:n mukaan mahdollisuus jopa muita maita nopeampaan kasvuun, koska erilaisia rakenteellisia esteitä on raivattu tehokkaasti. Maan julkinen velka, eläkemenot ja firmojen ja kotitalouksien rahatilanne ovat hallinnassa, työmarkkinat joustavat, työvoima osaavaa, sosiaaliturva järjestyksessä ja työn verotuskin alenemaan päin.

Parempaan työllisyyteen vaikuttaa keskeisesti myös aktiivinen elinkeino- ja aluepolitiikka. SAK näkee tärkeänä teollisuuden ja palveluiden hyvän toimintaympäristön ja löytää hyödyntämättömiä mahdollisuuksia mm. matkailusta, kuljetuksista ja hyvinvointi– ja hoivapalveluista.

Työllisyys riippuu järjestön mukaan myös hyvästä asuntopolitiikasta toisaalta rakennustyöpaikkojen ja toisaalta työssäkäynnin mahdollisuuksien kautta. SAK muistuttaa jälleen myös sosiaalisen asuntotuotannon tärkeydestä.

Holmin-Vihriälän -malli ei kelpaa

Koska hyvän ammattitaidon ja työllisyyden yhteys on kiistaton, SAK korostaa työlähtöisen koulutuksen tärkeyttä. Se katsoo, että työnantajien vastuuta henkilöstönsä osaamisesta on lisättävä ja ensi vuonna alkava aikuiskoulutuksen nosto-ohjelma pidettävä keskeisenä sivistystavoitteissa.

Yrittäjyyttä voitaisiin SAK:n mielestä edistää suosimalla arvonlisäverotuksella työvoimavaltaisia palveluita. Valtiovallan tutkimus- ja tuotekehitystuissa sekä erityisrahoituksessa järjestö näkee myös kohennuksen varaa.

Keinoja parantaa työllisyyttä on etsittävä myös työnantajamaksujen tuesta, mutta sosiaaliturvaa horjuttamatta, SAK linjaa. Työnantajien saaman tuen on kohdistuttava työttömyyden kovaan ytimeen, tuki ei saa houkutella matalapalkkapolitiikkaan tai lisätä osa-aikaisuutta ja mikä tärkeintä: SAK haluaa vedenpitävää faktaa myös tukien työllisyysvaikutuksista.

Ns. Holmin–Vihriälän -malliin matalan tuottavuuden työn tuesta SAK suhtautuu suurin varauksin, eikä pidä sitä esitetyssä muodossa kelvollisena. Malli olisi 700 milj. euron hintaansa ja ehkä 20 000 työpaikkaan nähden kallis ja tehottomampi kuin jos vastaavat roposet käytettäisiin aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Työnantajamaksuissa jo olevia monia portaita ei SAK:n mukaan tarvita enää yhtään lisää ennen kuin nykyisten järjellisyys on selvitetty.

Työn syrjä on tärkeä

SAK:n lääkkeisiin sisältyy myös nippu aktiivisen työllisyyspolitiikan toimia. Järjestö näkee tärkeänä hankkeen sosiaalisista yrityksistä, haluaa nuorille takuun peruskoulun jälkeisestä koulutus-, harjoittelu- tai työpaikasta ja korostaa työnantajien vastuuta pitää kiinni varsinkin kokeneesta työvoimastaan.

Työpolitiikassa tulee priorisoida aktiivinen työn tarjonta, eikä työttömyyttä saa päästää pitkittymään yli puoleksi vuodeksi.

Vajaakuntoisille pitkäaikaistyöttömille, joita työministeriö arvioi olevan noin 20 000, tarvittaisiin lisää kuntoutus-, koulutus- ja työharjoitteluvaroja ja osalle heistä pitäisi etsiä toimeentuloa myös eläkejärjestelmästä.

SAK:n mielestä myöskään maahanmuuttajien työllisyyden eteen ei ole tehty tarpeeksi. Näillä ihmisillä on usein kielitaito- ja ammattikoulutusvaje ja he joutuvat myös asenteiden vuoksi työmarkkinoilla paarialuokkaan.

Verotukseen rakennemuutoksia

Lähivuosien verotuksessa SAK keskittyisi ensikädessä työllisyyttä tukeviin uudistuksiin ja verotuksen rakenteen muutoksiin. Yleisen veroalen mahdollisuutta järjestö pitää marginaalisena ja korostaa, että huojennusten on oltava yhteiskunnallisesti kestäviä.

Tilaa palkkaverojen alennukselle SAK järjestäisi kiristämällä pääomien, kiinteistöjen ja ympäristön verotusta. Työn verotuksessa voisi keventää työmatkakuluja, pienten ansioiden veroja, pienipalkkaisten työnantajamaksuja, kotipalvelujen verokiilaa ja työvaltaisten palveluiden alv:tä.

Nykyisen, vaikkakin kansainvälisesti kevyen 29 pros. yhtiöveron aleen SAK ei näe tarvetta. Sen sijaan samansuuruista pääomatuloprosenttia voitaisiin korottaa, esim. Ruotsin-malliseen 30 prosenttiin.

Nykyinen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, jossa 29 pros. vero maksetaan vain yhtiön voitosta, mutta ei enää sen maksamista osingoista, on SAK:n mielestä epäoikeudenmukainen, koska se päästää osingonsaajat EU:n keveimmällä verotuksella.

SAK mielestä parasta olisi palata huolellisesti harkittuun klassiseen osinkoverotusjärjestelmään, jossa verot maksetaan sekä voitoista että osingoista. Tämä nostaisi osinkotulojen kokonaisveroprosentin lähemmäksi palkkaverotusta. Järjestö tutkisi tällä kohtaa myös Euroopassa yleistä yhtenäisen tuloverojärjestelmän mallia.

SAK löytää kireämmän veroruuvin varaa myös luovutusvoitoista. Yksityisten eläkevakuutusmaksujen vähennysoikeudesta järjestö luopuisi ja siirtäisi verovapauden eläkepäiviin.

Kun metsäverotuksen siirtymävaihe 2006 päättyy, SAK:sta olisi aika panna myös pellot ja metsät kiinteistöverolle.

Alv-tuotot viinapaineissa

Välillisissä veroissa alevara on SAK:n mukaan varsin pieni. Tämä johtuu ennen muuta EU:n ensi vuoden alussa tuomista viina- ja tupakkaveron alennuspaineista. SAK pitää tärkeänä, että vuoden kuluttua alkava sopeutus hoidetaan mahdollisimman pienin veromenetyksin.

Jos alv-alelle rakoa syntyy, sen SAK käyttäisi työllistävien ruokaravintoloiden annosten veron pudottamiseen 22 prosentista 17:ään ja ruuan alv:n alennukseen. Suomessa elintarpeiden alv. (17 pros.) on Tanskan jälkeen EU:n toiseksi korkein ja 2,5-kertainen unionin keskitasoon verrattuna. Yleisimmin ruuan alv:tä on vaadittu Suomessa 12 prosenttiin.