Koska SDP:n puoluekokouskausi on kolmivuotinen, voisi arvella ainakin osan kokouksen tavoitteista uivan seuraavaan hallitusohjelmaan, mikäli SDP hallitusta on rakentamassa.

Ohjelma korostaa hyvää työllisyyttä, kestävää taloudellista kasvua ja osaamiseen perustuvan kilpailukyvyn vahvistamista. Työ ja koulutus ovat parasta lääkettä syrjäytymisen ja köyhyyden torjumisessa, ohjelmassa todetaan.

SDP:n tavoitteena on käytännössä täystyöllisyys. Puheenjohtaja Paavo Lipponen haastoikin työmarkkinajärjestöt keskusteluun työttömyysasteen painamisesta viiteen prosenttiin seuraavan hallituskauden aikana.

Työelämän kehittämisessä SDP haluaa tukeutua jatkossakin kolmikantayhteistyöhön. Kannanotossa esitetään, että yleissitovuuden vahvistaminen ja vahvistamismenettely ovat keskeisiä 2000-luvun alun työelämäuudistuksia. SDP haluaa parantaa luottamushenkilöiden toimintaedellytyksiä, yksinkertaistaa henkilöstön osallistumis- ja yt-järjestelmiä, lyhentää säännöllistä työaikaa sekä rajoittaa ylityön enimmäismääriä.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ohjelmassa esitetään pienten koululaisten iltapäivätoiminnan lakisääteistämistä, vanhempainvapaakuukautta isille, osittaisen hoitorahan nostamista ja oikeutta lyhentää työaikaa siksi, kunnes lapsi täyttää kymmenen vuotta.

Työsuhdeturvan parantamisesta ohjelma toteaa vain, että "työsuhdeturvan on oltava Suomessa vähintään hyvää eurooppalaista tasoa".

Sukupolven vaihdos pohtimatta

Puoluekokouksen työelämäseminaariin oli pyydetty työmarkkinajohtajia arvioimaan puolueen ohjelmaa. Yleisarvosana oli kaikilta kohteliaan hyvä, ja erityistä kiitosta sai kolmikantaisuuden alleviivaaminen.

SAK:n Lauri Ihalaista miellytti ohjelmassa erityisesti se, että palkka- ja työaikapolitiikan yksityiskohdat on jätetty työmarkkinajärjestöjen mietittäväksi.

Ihalainen arveli, että kokonaistyöajan lyhentämistä konkreettisempi tavoite ay-liikkeelle saattaa olla vähimmäistyöajan määrittely. Ohjelmassa viitataankin työajan pilkkomiseen, mutta tarjotaan ratkaisuksi sopimusjärjestelyjä ja työn organisoinnin kehittelyä, ei lakisääteistä vähimmäistyöaikaa.

Ihalainen jäi kaipaamaan työelämän ohjelmaan toteutunutta mietitympää pohdintaa sukupolven vaihdoksesta työelämässä. Jo 2004 työelämästä lähtee enemmän kuin sinne tulee väkeä. Seuraava hallitus saa vastatakseen työelämän rotaatiosta aiheutuvat ongelmat. Ihalaisen vastaus ongelmiin on osaamisen vahvistaminen niilläkin, joilla koulutus on vanhentunut tai puutteellinen työelämän kiivaan kehityksen vuoksi.

Ohjelmassa osaamisen vahvistaminen on liitetty ensisijaisesti osaksi työssä jaksamista ja esitetään harkittavaksi yritys- ja toimialakohtaisia koulutusvakuutusrahastoja sekä henkilökohtaisia osaamistilejä. Ohjelma peräänkuuluttaa myös työnantajan vastuuta osaamisen vahvistamisessa.

Ihalainen toivoi selkeyttä työelämän osallistumisjärjestelmiin ja jonkinlaista puitelakia työpaikkademokratiasta.

Liiaksi sääntelyyn pohjautuva

TT:n johtaja Risto Alanko ilahtui ohjelman korkeasta työllisyystavoitteesta ja muistutti työn olevan parasta lääkettä köyhyyteen. Yleisvaikutukseltaan ohjelma nojaa Alangon mukaan liikaa sääntelyyn ja vanhakantaiseen ajatteluun, että sääntöjä kehittämällä työelämä kehittyy.

Alanko jäi kaipaamaan ohjelmaan myös analyysiä, miten Suomen EMU-jäsenyys on muuttanut ja muuttaa työmarkkinoiden edellytyksiä. Alangon silmille hyppäsivät ohjelman väitteet sukupuolten 20 pros. palkkaeroista. Ohjelmassa vaaditaan mm., että sukupuolivaikutusten arviointi pitää ulottaa työehtosopimuksiin, ja palkkaerojen poistamisen lisäksi on puututtava tekijöihin, jotka estävät naisten ja miesten tasa-arvoista urakehitystä.

Alangon mielestä ilmoitettu palkkaero on yleinen eikä vastaa kaikilla työpaikoilla todellisuutta, eivätkä ehdotetut lääkkeet kelpaa työnantajille ratkaisuksi tasa-arvo-ongelmiin.

Työajan yleiseen lyhentämiseen työnantajat eivät Alangon mukaan suostu eivätkä näe työajan lyhentämistä työllisyyden parannuskeinoksi, kuten SDP ohjelmassaan esittää.

Uusia pelivälineitä työpaikoille

STTK:n Mikko Mäenpää kaipasi SDP:n kannanottoa kriittisempää tarkastelua työelämän muutoksesta ja siihen istuvista uudistuskeinoista. Mäenpää totesi keskitetyn työmarkkinamekanismin ongelmana olevan, että järjestelmä tuottaa kelpo ratkaisuja ylätasolle, mutta työpaikkojen ongelmat eivät ole hallinnassa. Mäenpään mielestä nimenomaan työpaikkataso kaipaa uusia pelivälineitä.

Akavan Risto Piekka ei lähtenyt ruotimaan ohjelmaa muuten kuin kiittämällä sen kolmikantapainotteisuutta ja esimiestyön ottamista huomioon. Akavassa on noin 100 000 esimiesasemassa olevaa. Piekka toivoi, että työllisyyden ympärille kiedottaisiin vero- ja palkkakilpailukyky sekä osaaminen.