Teollisuustyönantajien TT julkisti kesän alussa selvityksensä tehdasteollisuuden kannattavuudesta ja rahoituksesta viime vuonna. TT:n varatoimitusjohtaja Tarmo Korpela korosti julkistamisen yhteydessä, että teollisuuden osalta puheet ylimitoitetusta osingonjaosta ovat vailla perustaa. Osinkojen absoluuttinen määrä pieneni edellisvuodesta.

Korpela korostaa, että TT:n selvitys ei koskenut konserneja niin kuin lehtien tekemät pörssiyhtiöiden tulosanalyysit. Selvitys keskittyi vain Suomessa toimiviin yrityksiin. Ulkomainen toiminta näkyy siinä vain niiltä osin, kun voittoja on mahdollisesti tuloutettu ulkomailta suomalaiseen emoyhtiöön.

Osingotkaan eivät voi aina kasvaa

Korpelan mukaan muutamissa isoissa yrityksissä tehdyt yritysjärjestelyt hämäävät selvityksen antamaa kokonaiskuvaa, miten teollisuudella meni.

– Yleiskuva oli se, että pienten yritysten kannattavuus parani aidosti. Ne toimivat paljolti kotimarkkinoiden varassa. Keskisuurilla yrityksillä ei tapahtunut paljoakaan muutosta edellisestä vuodesta. Isojen yritysten kohdalla tilanne sen sijaan heikkeni johtuen maailmanmarkkinoiden tilanteesta.

Korpelan mielestä osingonjaon osalta merkityksellistä on se, että tutkittujen teollisuusyritysten jakama osinkopotti pieneni 3,7 mrd. eurosta 3,6 mrd. euroon. Osinkojen osuus liikevaihdosta laski 4,5 prosentista 4,2:een. TT:n selvityksessä oli mukana noin 800 yritystä, jotka edustavat kahta kolmasosaa teollisuuden liikevaihdosta.

Korpela kertoo TT:ssä vielä erikseen selvitetyn, miten käyttäytyivät 30 suurinta osingonmaksajaa, joilta tuli noin 80 pros. koko osinkopotista.

– Niistä 19 pienensi osinkojaan, yksi piti ennallaan ja yhdeksän nosti.

Osinkopotin pieneneminen ei ole ihme, sillä edellisvuonna jaossa oli Suomen historian suurin osinkopotti.

Isompi osa osinkoihin

Sijoittajat katsovat yleensä sitä, miten suuren osan tuloksesta yhtiö jakaa osinkoina eikä sitä, miten suuren osan liikevaihdosta osingot muodostavat. Korpelankin mielestä tämä on järkevä tarkastelutapa, kun puhutaan koko konsernien luvuista. Mutta TT:n selvityksessä näitä ei ollut käytössä.

Korpelakin on valmis myöntämään, että osinkoina jaettu osuus tuloksesta saattoi hieman kasvaa. Tällainen on hänen mielestään tämänhetkisessä tilanteessa täysin luonnollistakin ja kansainvälisten tapojen mukaista.

– Toisaalta investointien määrä on ollut laskussa, kun ei ole ollut sopivia kohteita tai investointien ajoitusta on haluttu siirtää. Silloin yleensä maksetaan isompia osinkoja.

– Toisaalta pörssikurssit ovat laskeneet voimakkaasti ja on erittäin ymmärrettävää, että omistajille on haluttu maksaa osingonjaon kautta ehkä hivenen enemmän kuin hyvänä pörssivuonna. Sekin on kansainvälisen käyttäytymisen mukaista.

Kurssien lasku Helsingin pörssissä koskee kuitenkin lähinnä vain tietoliikennettä ja elektroniikkaa. Sen indeksi on vuoden sisällä laskenut 50 pros. Sen sijaan muiden teollisuudenalojen indeksit ja samalla yhtiöiden osakkeiden arvo ovat nousseet 6—50 pros.

Valtio rahasti osingoilla

Pörssin noin 70 teollisuusyrityksestä kolmisenkymmentä nosti silti osinkojen osuutta tuloksesta enemmän kuin 10 prosenttiyksikköä. Vain 13 yritystä laski sitä saman verran tai enemmän. Näistä viisi tuotti tappiota.

Korpela muistuttaa myös valtion nähtävästi halunneen osingoista enemmän rahaa päätellen valtionyhtiöiden osingonjakopolitiikasta. Niissä pörssiyhtiöissä, joissa valtio on merkittävä osakas, maksettiinkin osinkoina keskimäärin 51 pros. tuloksesta, kun pörssiyhtiöiden keskiarvo oli 45.

Korpela muistuttaa myös siitä, että osingot eivät suinkaan kaikki tule yksittäisille ihmisille. Iso osa niistä on yritysten toisilleen maksamia. Suomalaisista pörssiyhtiöissä myös ulkomaalaisten omistus on ennätysmäisen suurta.

– Vuonna 2000 osinkoja jaettiin verotustietojen mukaan kaikkiaan noin 7—8 miljardia euroa. Niistä vain kaksi miljardia tuli luonnollisille henkilöille. Ja niistäkin vielä 0,3 miljardia euroa verotettiin palkkatulona, korostaa Korpela.