Enin osa syrjäytymistä estävistä toimista liittyy koulutyön kehittämiseen sekä tiiviimpään yhteistyöhön koulun, kodin, työpaikkojen sekä työvoima- ja sosiaaliviranomaisten kesken.

Ryhmän mietintöön sisältyy myös puolenkymmentä esitystä työmarkkinajärjestöille. Niissä suositellaan mm. koulutuksen ja työelämän läheisempää yhteistyötä, työpaikkaohjaajien koulutuksen nivomista ammatilliseen koulutukseen, nuorten työllistymisen ja kesäharjoittelun edistämistä, työmarkkinajärjestöjen asiantuntemuksen lisäämistä opetuksessa oppilaanohjauksessa ja oppimateriaalien valmistelussa sekä nuoria tukevia hyviä työaikakäytäntöjä.

Valtaosa peruskoulun päättäneistä ikäluokista siirtyy vuosittain ongelmitta toisen asteen koulutukseen. Esim. 65 900:sta perusasteelta vuonna 2000 valmistuneesta 90 pros. sijoittui suoraan toiselle asteelle, lukioihin 55 ja ammattikouluun 35 pros. Kolmisen prosenttia jatkoi perusopetuksen lisäopissa, mutta seitsemisen prosenttia eli lähes 5 000 nuorta jätti koulutuksen silleen.

Kun tämä ilmiö on vuosittain toistuva, ilman ammatillista koulutusta jääneiden määrä kasvaa jatkuvasti ja heidän mahdollisuutensa työpaikkaan ovat nykyisin lähes olemattomat.

Viime maaliskuussa työvoimatoimistojen yli 34 000 nuoresta työttömästä 40 prosentilta puuttui ammatillinen koulutus, 30:llä oli pelkkä peruskoulutus ja 10 prosentilla vain ylioppilastutkinto.

Nivelvaihe seurantaan

Työryhmän mielestä nuorten väliinputoamiseen tulisi puuttua kehittämällä kuntiin perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen seurantajärjestelmä, jossa pelaisivat yhteen paitsi oppilaitokset, myös nuorisotyö, sosiaalitoimi ja työvoimatoimisto.

Oppilaitosten tiedonkulun tulisi toimia niin tehokkaasti, ettei yksikään oppilas siirtymävaiheessa putoaisi väliin.

Ryhmän mukaan jopa yksi nuori viidestä tulee peruskoulusta ulos puutteellisin valmiuksin. Tähän ongelmaan suositellaan henkilökohtaisempaa opintomenestyksen seurantaa ja kuntien koulutoimen tilan tarkkailua.

Koska ammattikoulun keskeyttää joka 10:s, tarvitaan ryhmän mielestä jo opiskelun alussa tehokasta lähiopetusta ja ohjausta. Niin ikään ryhmä selvittäisi toisen asteen opintotukia ja niiden kehittämistarpeita.

Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön olisi panostettava varsinkin peruskoulun ylemmillä luokilla, koska opettajat ovat pääasiassa aineopettajia ja tapaavat oppilaitaan vain muutaman tunnin viikossa. Ryhmän mielestä opettajilla on nyt liian vähän aikaa pitää yhteyttä sekä oppilaisiin että näiden vanhempiin.

Opettajille ryhmä järjestäisi lisäkoulutusta, jotta nämä havaitsisivat syrjäytymisilmiöt mahdollisimman aikaisin. Yhteistyö kouluterveyden- ja oppilashuollon kanssa kaipaisi myös huomiota.

Yhteistyökokeilu 30 kuntaan

Ryhmä pitää työpajajärjestelmää hyvänä ja kannattaa pajojen toiminnan jatkamista. Pajojen, ammattikoulutuksen ja työelämän yhteistyössä nähdään kuitenkin varaa parannuksiin.

Moninaisista nuorten kanssa toteutetuista projekteista olisi ryhmän mukaan opittava enemmän ja siirrettävä niissä saatuja kokemuksia lasten ja nuorten kasvua tukeviin perusjärjestelmiin.

Ryhmä laajentaisi myös kuntien nuorisosihteerien tehtäviä nuorisoasiamiehen suuntaan. Asiamies toimisi mm. linkkinä nuoren, koulun, vanhempien, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Ryhmä esittää, että sen ehdotuksia nuorten osallisuuden edistämiseksi ryhdyttäisiin kokeilemaan viipymättä yhteistyössä valtion ja kuntien kanssa. Kokeilu kestäisi viisi vuotta ja siihen osallistuisi 30 erilaista kuntaa.

Nuorten syrjäytymistä pohti kolmen ministeriön, työmarkkinajärjestöjen, kirkon ja nuorisojärjestöjen neljä eri työryhmää.