Venäjän talouden romahtaminen 1998
pudotti parina vuonna Suomen vientiä Venäjälle lujasti, mutta sen jälkeen on taas
mennyt kovaa.
Edellisvuonna ja viime vuonna vienti sinne kasvoi 30 prosentin vuosivauhtia ja tämän
vuoden alku on mennyt samalla tavalla.
Luvut ovat kovia, kun niitä vertaa koko vientimme: vuonna 2000 koko vienti toki kasvoi
26 prosenttia, mutta viime vuonna se supistui 4 prosenttia.
Venäjä oli viime vuonna Suomen viidenneksi tärkein vientimaa kuuden prosentin
osuudellaan. Edellä olivat Saksa, USA, Iso-Britannia ja Ruotsi.
Tuonnissa Venäjä oli kolmannella sijalla.
Tuonti on edelleen valtaosin öljyä ja maakaasua, joten sen arvo riippuu öljyn
hinnasta. Sillä on vaikutuksia vientiimmekin, sillä Venäjän taloudelle ja sen
tuontimahdollisuuksille öljystä ja maakaasusta saatavilla valuuttatuloilla on ratkaiseva
merkitys.
Venäjän näkökulmasta Suomi oli sen yhdeksänneksi tärkein tuontimaa. Tärkein oli
Saksa. Italia ja Ranskakin ovat Suomen edellä.
Ruokaa tehdään Pietarissakin
Viennissä Venäjälle kesto- ja muilla kulutustavaroilla on suurempi merkitys kuin
viennissämme muihin maihin. Osan selittää se, että pelkästään Pietarissa on lähes
yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa ja oma teollisuus ei ole ollut kovin kehittynyttä.
Lisäksi se on Venäjän mittapuiden mukaan hyvin toimeentulevaa aluetta, jossa talouden
odotetaan kasvavan jatkossakin nopeasti.
Runsas 10 prosenttia kestokulutustavaraviennistämme meni Venäjälle, muista
kulutustavaroista jopa vajaa viidennes.
Elintarvikeviennistämme iso osa menee Venäjälle. Elintarvikkeiden osuus on kuitenkin
romahtanut 1990-luvun puolivälistä. Silloin se oli lähes neljännes, nyt vain kuusi
prosenttia.
Ruplan arvon romahtaminen 1998 heikensi rajusti suomalaisten kilpailukykyä ja sen
jälkeen siellä on kehittynyt omaakin teollisuutta. Vienti on sen jälkeen toki noussut
hieman. Etenkin maito- ja viljatuotteiden viennille Venäjä on tärkeä kohdemaa.
Suomalaiset elintarvikkeet eivät ole kuitenkaan saaneet kovin merkittävää asemaa
Venäjän markkinoilla. Poikkeuksen muodostaa Hartwallin puoliksi omistama BBH, jonka
panimoissa Venäjällä valmistetut oluet ovat haukanneet ison osan maan olutmarkkinoista.
Siksi Scottish & Newcastle Hartwallin ostikin.
Viennillä on vaihtoehto
Vahvimmassa kasvussa on kuitenkin ollut investointitavaroiden vienti, sillä se on
kasvanut parina viime vuotena noin puolella. Vieläkin investointitavaroiden osuus on
selvästi pienempi kuin viennissä muihin maihin. Niiden viennin kasvu kertoo kuitenkin
siitä, että Venäjän oma talous kehittyy.
Venäjä on tärkeä vientikohde myös osalle kemianteollisuutta. Esimerkiksi maalien,
kosmetiikan ja kumituotteiden kuten renkaiden viennistä sinne menee merkittävä osuus.
Sama on tilanne esim. valmistalojen, vaatteiden ja jalkineiden viennissä.
Osa toiminnasta ja sen laajentumisesta ei näy vientitilastoissa. Esimerkiksi Tikkurila
ei vain vie maaleja Venäjälle, sillä on myös tuotantolaitokset Pietarissa ja
Moskovassa. Nokian Renkaat taas aloittaa syksyllä sopimusvalmistuksen Venäjällä
sikäläisen Amtelin kanssa ja yhteistyö voi jatkossa johtaa pidemmällekin. Skanska osti
Pietarista paikallisen asuntorakennusfirman.
Kännyköitä menee Venäjällekin
Kännykät ja matkapuhelinverkot ovat nousseet tärkeimmäksi vientituotteeksi
Venäjällekin. 11 prosenttia viennistämme Venäjälle löytyy tullitilastoista siitä
kohtaa, mihin kirjataan kännyköiden ja verkkojen vienti. Myös Sonera tähyää
nykyään Venäjän matkapuhelumarkkinoita.
Ylipäätään huipputeknologian viennille Venäjä on tärkeä kohde. Runsaat neljä
prosenttia Suomen huipputeknologian viennistä meni Venäjälle. Se on viidenneksi eniten.
Ja esimerkiksi viime vuonna, joka oli etenkin viennissä Eurooppaan vaikea vuosi,
huipputeknologian vienti Venäjälle kasvoi 60 prosenttia. Kännykkävientimme Venäjälle
oli kovassa kasvussa, kun vienti muualle laski.
Paperi on kuitenkin seuraavaksi tärkein tuote. Sillä oli kuuden prosentin osuus.
Sijoituksille halutaan suojaa
Suomen kauppapolitiikkaa Venäjää kohtaan on yhtä kuin EU:n kauppapolitiikka.
Millekään muulle EU-maalle Venäjän kauppa ei ole niin tärkeä kuin meille, joten asia
ei ole ensimmäisenä EU:n tärkeysjärjestyksessä.
EU ja Venäjä ovat mm. olleet solmimassa vapaakauppasopimusta, mutta asia on kesken.
Sitä ennen Venäjästä pitäisi tulla maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen.
Kaupankäyntiä on vaikeuttanut myös se, että Venäjällä ei ole ollut kovin
johdonmukaista kauppapolitiikkaa. Se on ollut enemmänkin varojen keräämistä valtiolle
ja osin myös omien toimijoiden suosimista. Seurauksena on äkillisesti muuttuvia
määräyksiä mm. tulleissa, kuljetuksissa ja verotuksessa. Erilaisten teknisempien
tuotteiden viennissä Venäjän omintakeiset turvallisuusmääräykset muodostavat omia
hankaluuksiaan.
Suomen ja Venäjän välinen investointisuojasopimus on ollut pitkään valmistelussa.
Sen tuomaa venäläisten kanssa samanarvoista kohtelua pidetään tärkeänä, jotta
suomalaiset ryhtyisivät aktiivisemmin investoimaan Venäjälle. Suomalaisten suorat
sijoitukset Venäjälle ovat jopa pienemmät kuin Viroon.
Venäjästä sijoituspaikkana kertoo sekin, että merkittävä osa ulkomailta
Venäjälle tulevista sijoituksista on tehty Kyprokselta. Venäläiset eivät tarvitse
Kyprokselle matkustaessaan viisumia ja siellä onkin kymmenittäin venäläisiä pankkeja.
Sijoitukset ovat venäläisten ulkomaille kuskaamista rahoista tehtyjä sijoituksia
takaisin kotimaahan.
Heikki
Lehtinen
Kun
Neuvostoliitto kymmenisen vuotta sitten hajosi, Suomen vienti sinne törmäsi kuin
seinään. Iskusta on sittemmin toivuttu, ja viennin arvo kohosi viime vuonna 2,8 mrd.
euroon, korkeimmilleen vuosikymmeneen. Prosenteissa kasvu teki 30. Hyvä meininki on
jatkunut myös tänä vuonna, vaikka muu ulkomaankauppa onkin takkuillut.
Venäjä oli viime vuonna Suomelle viidenneksi tärkein vientimaa ja sen osuus koko
potista 6 pros. Tärkeimpiä idänkaupan tuotteita olivat sähkötekniset laitteet, kuten
kännykät, paperi ja pahvi, maalausalan tarvikkeet, kodinkoneet ja painotuotteet.
Venäjän-kaupan työllisyysvaikutuksista Suomessa ei ole olemassa täsmällisiä
lukuja. Kun Neuvostoliitto hajosi ja vaihtokauppamme sinne tyssäsi, puhuttiin, että
siinä rytäkässä meni noin 30 000 työpaikkaa. Ottamalla huomioon 90-luvun valtavan
teknisen kehityksen ja uudet työorganisaatiot, näistä paikoista tuskin monta on
takaisin saatu.