Venäjän talouden romahtaminen 1998 pudotti parina vuonna Suomen vientiä Venäjälle lujasti, mutta sen jälkeen on taas mennyt kovaa.

Edellisvuonna ja viime vuonna vienti sinne kasvoi 30 prosentin vuosivauhtia ja tämän vuoden alku on mennyt samalla tavalla.

Luvut ovat kovia, kun niitä vertaa koko vientimme: vuonna 2000 koko vienti toki kasvoi 26 prosenttia, mutta viime vuonna se supistui 4 prosenttia.

Venäjä oli viime vuonna Suomen viidenneksi tärkein vientimaa kuuden prosentin osuudellaan. Edellä olivat Saksa, USA, Iso-Britannia ja Ruotsi.

Tuonnissa Venäjä oli kolmannella sijalla.

Tuonti on edelleen valtaosin öljyä ja maakaasua, joten sen arvo riippuu öljyn hinnasta. Sillä on vaikutuksia vientiimmekin, sillä Venäjän taloudelle ja sen tuontimahdollisuuksille öljystä ja maakaasusta saatavilla valuuttatuloilla on ratkaiseva merkitys.

Venäjän näkökulmasta Suomi oli sen yhdeksänneksi tärkein tuontimaa. Tärkein oli Saksa. Italia ja Ranskakin ovat Suomen edellä.

Ruokaa tehdään Pietarissakin

Viennissä Venäjälle kesto- ja muilla kulutustavaroilla on suurempi merkitys kuin viennissämme muihin maihin. Osan selittää se, että pelkästään Pietarissa on lähes yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa ja oma teollisuus ei ole ollut kovin kehittynyttä. Lisäksi se on Venäjän mittapuiden mukaan hyvin toimeentulevaa aluetta, jossa talouden odotetaan kasvavan jatkossakin nopeasti.

Runsas 10 prosenttia kestokulutustavaraviennistämme meni Venäjälle, muista kulutustavaroista jopa vajaa viidennes.

Elintarvikeviennistämme iso osa menee Venäjälle. Elintarvikkeiden osuus on kuitenkin romahtanut 1990-luvun puolivälistä. Silloin se oli lähes neljännes, nyt vain kuusi prosenttia.

Ruplan arvon romahtaminen 1998 heikensi rajusti suomalaisten kilpailukykyä ja sen jälkeen siellä on kehittynyt omaakin teollisuutta. Vienti on sen jälkeen toki noussut hieman. Etenkin maito- ja viljatuotteiden viennille Venäjä on tärkeä kohdemaa.

Suomalaiset elintarvikkeet eivät ole kuitenkaan saaneet kovin merkittävää asemaa Venäjän markkinoilla. Poikkeuksen muodostaa Hartwallin puoliksi omistama BBH, jonka panimoissa Venäjällä valmistetut oluet ovat haukanneet ison osan maan olutmarkkinoista. Siksi Scottish & Newcastle Hartwallin ostikin.

Viennillä on vaihtoehto

Vahvimmassa kasvussa on kuitenkin ollut investointitavaroiden vienti, sillä se on kasvanut parina viime vuotena noin puolella. Vieläkin investointitavaroiden osuus on selvästi pienempi kuin viennissä muihin maihin. Niiden viennin kasvu kertoo kuitenkin siitä, että Venäjän oma talous kehittyy.

Venäjä on tärkeä vientikohde myös osalle kemianteollisuutta. Esimerkiksi maalien, kosmetiikan ja kumituotteiden kuten renkaiden viennistä sinne menee merkittävä osuus. Sama on tilanne esim. valmistalojen, vaatteiden ja jalkineiden viennissä.

Osa toiminnasta ja sen laajentumisesta ei näy vientitilastoissa. Esimerkiksi Tikkurila ei vain vie maaleja Venäjälle, sillä on myös tuotantolaitokset Pietarissa ja Moskovassa. Nokian Renkaat taas aloittaa syksyllä sopimusvalmistuksen Venäjällä sikäläisen Amtelin kanssa ja yhteistyö voi jatkossa johtaa pidemmällekin. Skanska osti Pietarista paikallisen asuntorakennusfirman.

Kännyköitä menee Venäjällekin

Kännykät ja matkapuhelinverkot ovat nousseet tärkeimmäksi vientituotteeksi Venäjällekin. 11 prosenttia viennistämme Venäjälle löytyy tullitilastoista siitä kohtaa, mihin kirjataan kännyköiden ja verkkojen vienti. Myös Sonera tähyää nykyään Venäjän matkapuhelumarkkinoita.

Ylipäätään huipputeknologian viennille Venäjä on tärkeä kohde. Runsaat neljä prosenttia Suomen huipputeknologian viennistä meni Venäjälle. Se on viidenneksi eniten. Ja esimerkiksi viime vuonna, joka oli etenkin viennissä Eurooppaan vaikea vuosi, huipputeknologian vienti Venäjälle kasvoi 60 prosenttia. Kännykkävientimme Venäjälle oli kovassa kasvussa, kun vienti muualle laski.

Paperi on kuitenkin seuraavaksi tärkein tuote. Sillä oli kuuden prosentin osuus.

Sijoituksille halutaan suojaa

Suomen kauppapolitiikkaa Venäjää kohtaan on yhtä kuin EU:n kauppapolitiikka. Millekään muulle EU-maalle Venäjän kauppa ei ole niin tärkeä kuin meille, joten asia ei ole ensimmäisenä EU:n tärkeysjärjestyksessä.

EU ja Venäjä ovat mm. olleet solmimassa vapaakauppasopimusta, mutta asia on kesken. Sitä ennen Venäjästä pitäisi tulla maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen.

Kaupankäyntiä on vaikeuttanut myös se, että Venäjällä ei ole ollut kovin johdonmukaista kauppapolitiikkaa. Se on ollut enemmänkin varojen keräämistä valtiolle ja osin myös omien toimijoiden suosimista. Seurauksena on äkillisesti muuttuvia määräyksiä mm. tulleissa, kuljetuksissa ja verotuksessa. Erilaisten teknisempien tuotteiden viennissä Venäjän omintakeiset turvallisuusmääräykset muodostavat omia hankaluuksiaan.

Suomen ja Venäjän välinen investointisuojasopimus on ollut pitkään valmistelussa. Sen tuomaa venäläisten kanssa samanarvoista kohtelua pidetään tärkeänä, jotta suomalaiset ryhtyisivät aktiivisemmin investoimaan Venäjälle. Suomalaisten suorat sijoitukset Venäjälle ovat jopa pienemmät kuin Viroon.

Venäjästä sijoituspaikkana kertoo sekin, että merkittävä osa ulkomailta Venäjälle tulevista sijoituksista on tehty Kyprokselta. Venäläiset eivät tarvitse Kyprokselle matkustaessaan viisumia ja siellä onkin kymmenittäin venäläisiä pankkeja. Sijoitukset ovat venäläisten ulkomaille kuskaamista rahoista tehtyjä sijoituksia takaisin kotimaahan.

Heikki Lehtinen

  Kun Neuvostoliitto kymmenisen vuotta sitten hajosi, Suomen vienti sinne törmäsi kuin seinään. Iskusta on sittemmin toivuttu, ja viennin arvo kohosi viime vuonna 2,8 mrd. euroon, korkeimmilleen vuosikymmeneen. Prosenteissa kasvu teki 30. Hyvä meininki on jatkunut myös tänä vuonna, vaikka muu ulkomaankauppa onkin takkuillut.

Venäjä oli viime vuonna Suomelle viidenneksi tärkein vientimaa ja sen osuus koko potista 6 pros. Tärkeimpiä idänkaupan tuotteita olivat sähkötekniset laitteet, kuten kännykät, paperi ja pahvi, maalausalan tarvikkeet, kodinkoneet ja painotuotteet.