VAL:n tavoitteena vuoteen 2006 ulottuvalla kaudella ovat kattavat tulopoliittiset kokonaisratkaisut, jäsenistön sopimisoikeuksien turvaaminen, sopimusrajojen selkeyttäminen ja yleissitovien työehtosopimusten soveltamisalojen laajentaminen. Myös työajan lyhentäminen eurooppalaisen kehityksen mukaisesti, työn vaativuuteen perustuvien palkkausjärjestelmien kehittäminen, luottamusmiesjärjestelmän toimivuuden parantaminen ja SAK:n julkisten alojen liittojen yhteistyön tiivistäminen ovat VAL:n keskeisiä tavoitteita.

Vahva kyllä tupolinjalle

Kouksen avauksessaan Rannisto otti vahvasti kantaa tuposopimuksen puolesta. Liittokohtaiset neuvottelut merkitsisivät Ranniston mukaan sitä, että ay-liike kokonaisuudessaan voisi heittää hyvästit vaikuttamiselle veropolitiikkaan, työelämän laatuun ja työajan lyhentämiseen. Liittokierroksella olisi kyse vain muita paremmista raharatkaisuista.

– Vain tupolla voimme vaikuttaa paitsi tasasuhtaiseen ostovoiman kasvuun ja ansiokehitykseen, työllisyyden parantamiseen ja julkisten hyvinvointipalvelujen turvaamiseen, myös luottamushenkilöiden aseman kohentamiseen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä työajan lyhentämiseen, linjasi Rannisto.

Hänen mukaansa tuotantoelämän, julkisen sektorin toiminnan ja yhteiskuntarakenteiden muutos sekä työnantaja-asenteiden koveneminen merkitsevät kovia haasteita ay-liikkeelle myös järjestöllisesti. Vähenevien työntekijöiden on siirryttävä suurempiin ammatillisiin organisaatioihin, että he voisivat vastata käynnissä oleviin muutoksiin.

– Jotta jäsenistömme edut tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla hoidetuiksi, ehdotan että KTV:n ja VTY:n kesken perustetaan työryhmä pikaisesti pohtimaan, millaisella yhteistyöllä ja organisaatiolla julkisen sektorin ja hyvinvointipalvelujen piirissä työskentelevien edunvalvonta hoidetaan muuttuneissa oloissa, sanoi Rannisto.

Valtio kilpailuttaa itsensä hengiltä

VAL:n puheenjohtaja tarkasteli puheessaan kriittisesti valtion toimia monilla aloilla. Rannisto muistutti, että maamme talouden tila on tiukkenemassa mm. yhteisö- ja tuloverotuksen tuoton aletessa, EU:n itälaajenemisen vuoksi sekä suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen vuoksi.

– Tässä tilanteessa verohelpotuksiin ei ole varaa. Verotuksen kääntöpuoli on hyvinvointiyhteiskunta palveluineen, sosiaalisine turvaverkkoineen ja perusrakenteineen, sanoi Rannisto.

Hän totesi hyvinvointipalvelujen tuottamisen muuttuneen radikaalisti viime kymmenen vuoden aikana liiketaloudellisen ajattelun ja markkinatalouden tunkeutuessa valtioon. Esimerkkinä Rannisto mainitsi puolustushallinnon, jonka eräiden toimintojen ulkoistamista pohtii työryhmä.

Liittojohto valittiin yksimielisesti

Liiton puheenjohtajisto sekä liittovaltuusto ja -hallitus valittiin yksimielisesti. Liittohallituksen 20 jäsenestä miehiä on 12 ja naisia kahdeksan, 33-jäsenisessä liittovaltuustossa vastaavat luvut ovat 21 ja 12.

Poliittiset voimasuhteet eivät muuttuneet, sillä demareilla on valtuustossa 29 ja hallituksessa 17 edustajaa, vasemmistoliitolla neljä ja kolme. Uusia valtuuston jäsenistä on 21 ja hallituksen jäsenistä yhdeksän.

Yksimielisyys ulottui myös liiton linjaan. Vasemmistoliiton listalta valittu A-klinikkasäätiön osaston puheenjohtaja Lasse Lehmusoksa antoi tukensa liiton tupo-linjalle.

– Se turvaa parhaiten palkkakehityksen, julkisten palvelujen säilymisen ja sen myötä alan työllisyyden, arvioi Lehmusoksa ja totesi alansa työehtosopimuksen olevan paremman kuin kunta-alan vastaavan sopimuksen. Järjestösotien sijasta hän suositteli kuitenkin liitto- ja keskusjärjestörajat ylittävää yhteistyötä.

Hannu Oittinen