VAL:n tavoitteena vuoteen 2006 ulottuvalla kaudella
ovat kattavat tulopoliittiset kokonaisratkaisut, jäsenistön sopimisoikeuksien
turvaaminen, sopimusrajojen selkeyttäminen ja yleissitovien työehtosopimusten
soveltamisalojen laajentaminen. Myös työajan lyhentäminen eurooppalaisen kehityksen
mukaisesti, työn vaativuuteen perustuvien palkkausjärjestelmien kehittäminen,
luottamusmiesjärjestelmän toimivuuden parantaminen ja SAK:n julkisten alojen liittojen
yhteistyön tiivistäminen ovat VAL:n keskeisiä tavoitteita.
Vahva kyllä tupolinjalle
Kouksen avauksessaan Rannisto otti vahvasti kantaa tuposopimuksen puolesta.
Liittokohtaiset neuvottelut merkitsisivät Ranniston mukaan sitä, että ay-liike
kokonaisuudessaan voisi heittää hyvästit vaikuttamiselle veropolitiikkaan, työelämän
laatuun ja työajan lyhentämiseen. Liittokierroksella olisi kyse vain muita paremmista
raharatkaisuista.
Vain tupolla voimme vaikuttaa paitsi tasasuhtaiseen ostovoiman kasvuun ja
ansiokehitykseen, työllisyyden parantamiseen ja julkisten hyvinvointipalvelujen
turvaamiseen, myös luottamushenkilöiden aseman kohentamiseen, työn ja perhe-elämän
yhteensovittamiseen sekä työajan lyhentämiseen, linjasi Rannisto.
Hänen mukaansa tuotantoelämän, julkisen sektorin toiminnan ja yhteiskuntarakenteiden
muutos sekä työnantaja-asenteiden koveneminen merkitsevät kovia haasteita ay-liikkeelle
myös järjestöllisesti. Vähenevien työntekijöiden on siirryttävä suurempiin
ammatillisiin organisaatioihin, että he voisivat vastata käynnissä oleviin muutoksiin.
Jotta jäsenistömme edut tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla hoidetuiksi,
ehdotan että KTV:n ja VTY:n kesken perustetaan työryhmä pikaisesti pohtimaan,
millaisella yhteistyöllä ja organisaatiolla julkisen sektorin ja hyvinvointipalvelujen
piirissä työskentelevien edunvalvonta hoidetaan muuttuneissa oloissa, sanoi Rannisto.
Valtio kilpailuttaa itsensä hengiltä
VAL:n puheenjohtaja tarkasteli puheessaan kriittisesti valtion toimia monilla aloilla.
Rannisto muistutti, että maamme talouden tila on tiukkenemassa mm. yhteisö- ja
tuloverotuksen tuoton aletessa, EU:n itälaajenemisen vuoksi sekä suurten ikäluokkien
eläkkeelle siirtymisen vuoksi.
Tässä tilanteessa verohelpotuksiin ei ole varaa. Verotuksen kääntöpuoli on
hyvinvointiyhteiskunta palveluineen, sosiaalisine turvaverkkoineen ja perusrakenteineen,
sanoi Rannisto.
Hän totesi hyvinvointipalvelujen tuottamisen muuttuneen radikaalisti viime kymmenen
vuoden aikana liiketaloudellisen ajattelun ja markkinatalouden tunkeutuessa valtioon.
Esimerkkinä Rannisto mainitsi puolustushallinnon, jonka eräiden toimintojen
ulkoistamista pohtii työryhmä.
Liittojohto valittiin yksimielisesti
Liiton puheenjohtajisto sekä liittovaltuusto ja -hallitus valittiin yksimielisesti.
Liittohallituksen 20 jäsenestä miehiä on 12 ja naisia kahdeksan, 33-jäsenisessä
liittovaltuustossa vastaavat luvut ovat 21 ja 12.
Poliittiset voimasuhteet eivät muuttuneet, sillä demareilla on valtuustossa 29 ja
hallituksessa 17 edustajaa, vasemmistoliitolla neljä ja kolme. Uusia valtuuston
jäsenistä on 21 ja hallituksen jäsenistä yhdeksän.
Yksimielisyys ulottui myös liiton linjaan. Vasemmistoliiton listalta valittu
A-klinikkasäätiön osaston puheenjohtaja Lasse Lehmusoksa antoi tukensa liiton
tupo-linjalle.
Se turvaa parhaiten palkkakehityksen, julkisten palvelujen säilymisen ja sen
myötä alan työllisyyden, arvioi Lehmusoksa ja totesi alansa työehtosopimuksen olevan
paremman kuin kunta-alan vastaavan sopimuksen. Järjestösotien sijasta hän suositteli
kuitenkin liitto- ja keskusjärjestörajat ylittävää yhteistyötä.
Hannu Oittinen