aailmantalouden taantuma tavoitti Suomen vientiteollisuuden osapuilleen vuosi sitten, ja vuoden loppukuukaudet ulkomaankauppiaat tarpoivat paksussa tervassa. Taantuman seurauksena 2001:n vienti putosi nelisen prosenttia, eikä ole päässyt kunnon kiitoon vieläkään.

Poikkeuksen miinusten seassa teki itävientimme. Se kasvoi jo toista vuotta suunnilleen kolmanneksen vauhtia ja lähenteli viime vuoden lopussa arvoltaan kolmea miljardia euroa. Venäjä oli viidenneksi suurin kohteemme ja sen osuus koko vientikakusta parani kuuteen prosenttiin.

Venäjän-vientimme on nyt euromääräisesti korkeammalla kuin kertaakaan vuosikymmeneen. Neuvostoliiton aikaisen bilateraalikaupan kulta-ajoista, 1980-luvun alusta ollaan sentään roimasti jäljessä, silloinhan viennin arvosta lähes kolmannes meni tavaranvaihtona itänaapuriin valtionjohtajien tarkassa suojeluksessa.

Niin neuvostovallan aikoina kuin nykyisinkin suurimman, vajaan kolmanneksen vientipotista kokoaa metalli- ja konepajateollisuus ja kakkosena tulee kemia vajaalla viidenneksellä. Teleala ja metsäteollisuus jäävät kemiasta noin viiden prosenttiyksikön päähän. Elintarvikkeelle Venäjä on edelleen tärkein vientimaa, vaikka ruplakriisi elokuussa 1998 romauttikin kaupan lähes kokonaan. Kalustetehtaille idänkaupasta tuli viime vuonna Ruotsin jälkeen toiseksi tärkein.

Huolimatta siitä, että metallialan vienti Venäjälle komealta näyttääkin, yksi tärkeimmistä perinteisistä tuotteistamme, laivat, listalta puuttuu. Uusia tilauksia idästä suomalaistelakat ovat saaneet vuosikausia turhaan odottaa ja odotus jatkuu. Myöskään Neuvostoliitolle aikanaan rakentamiemme kauppa-alusten ja murtajien korjauksia meille ei ole herunut, mikä synkistää entisestään telakoidemme muutenkin mustaa taivaanrantaa.

Sitten ruplan romahduksen Venäjän talous on kasvanut tasaisesti, pari kolme kertaa nopeammin kuin EU:ssa. Hyvä öljyn hinta on tuonut maahan runsaasti dollareita ja ostokykyä. Myös Venäjän taloudelliset ja poliittiset suhteet sekä Yhdysvaltoihin että EU:hun ovat harppauksin parantuneet ja EU juuri tunnustanut Venäjän markkinatalousmaaksi.

Koko tämä kehitys lisää varmuutta ja pitkäjänteisyyttä myös suomalaisten Venäjän-kauppaan. Samalla siitä kuitenkin seuraa, että markkinat idässä kiristyvät ja rokkaa saavat syödäkseen vain rohkeimmat. Vaikka Venäjän-viejiemme riskinotossa saattaakin olla toivomisen varaa, uskosta myönteiseen kehitykseen ei Suomalais-venäläisen kauppakamarin selvitysten mukaan juuri nyt puutetta ole.

Suomalaiset yritykset ovat sijoittaneet suoraan Venäjälle tosi varovasti, vain noin kymmenyksen verran tämänhetkisestä vuosiviennin arvosta. Nihkeys johtuu firmojen mukaan siitä, ettei maiden välille ole saatu aikaan investointeja ja toimintaa Venäjällä suojaavaa sopimusta. Viimeksi tämä paperi yritettiin kasata reilun viikon takaiselle Suomen presidentin Pietarin-vierailulle, mutta näkemyserojen vuoksi hanke levisi.

Näin suomalaisen työn puolestapuhujana houkuttaa suuresti olla ihmeemmin surkuttelematta sinetittä jäänyttä suojasopimusta. Talouseliitti ja muu vapaakauppaväki pitää varmaan moista asennetta kerettiläisenä, mutta moni entinen teva-teollisuuden työntekijä saattaa sitä jopa kannattaa.