Talouspolitiikasta voi puhua pitkäpiimäisesti ja
korkealta tai sitten pelkistetysti ja maata viistäen. Maon jälkeen Kiinan
vahvaksi mieheksi noussut Deng Xiaoping valitsi kansankielen sanomalla, ettei
"kissan värillä ei ole väliä, kunhan se vain pyydystää hiiriä".
Nyt Maon marssitoveri ja maan kulttuurivallankumouksen aikana "kapitalistisen tien
kulkijaksi" sätitty patriarkka Deng on maannut haudassa jo viisi vuotta, mutta
Kiinan talous elää hänen oppiensa mukaan kuin viimeistä päivää.
Puhumalla hiiristä Deng tarkoitti talouden tuloksia, kissa taas edusti välineitä ja
keinoja, joilla vauraus lisääntyy.
Teknokraatti Deng näki, että raihnainen punainen kotikissa ei kyennyt jos
kykeni koskaan napsimaan kunnon hiiriä yli miljardipäiselle Kiinan kansalle, vaan
jahtiin tarvittiin muunkin värisiä mirrejä, dollarinvihreitä ja kultaisen
kapitalistisia.
Kiinan talouden nousussa on riittänyt taivasteltavaa jo vuosikausiksi. Lihavia vuosia
on jonossa lähemmäs parikymmentä, ja viime aikojen kasvuluvut keikkuneet 78
prosentissa vuosittain.
Maan ostovoimalla korjattu bruttokansantuote on Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan
3,5-kertaistunut sitten vuoden 1980, jolloin taloutta ryhdyttiin avaamaan.
Jos USA:n bkt:tä merkitään ykkösellä, Kiina pääsee maailman maista nykyään
lähimmäksi sitä, eli 0,55:een, Japani jää alle 0,35:n ja Saksa hädin tuskin päälle
0,2:n.
Onko kasvu todellista?
Kaikkia Kiinan asioita työkseen seuraavia ekonomisteja maan vuodesta toiseen
pöytään takoma kova kasvu ei ole vakuuttanut. Huonosti tuottavan maatalouden ohella
epäily perustuu lähinnä huimasti supistuneeseen energiankulutukseen, jota kiinalaiset
itse selittävät kehittyneillä tuotantomenetelmillä.
Miten tahansa, maan voimataloutta näyttää jo pitemmän aikaa jäytäneen
jonkinasteinen tehottomuuskriisi, koska investoinnit siihen ovat supistuneet lujasti ja
jättimäinen valtiollinen energiayhtiö pilkottiin huhtikuussa neljäksi pienemmäksi
myllyksi kärttäen samalla niiltä perusteellisia uudistuksia.
Kriittisimmät talouspapit sanovat, että Kiinan kasvu on pikemminkin annettua kuin
saavutettua. Yleensä he viittaavat kansantaudiksi kasvaneeseen korruptioon, kymmenien
prosenttien pimeään talouteen ja 22 maakunnasta kerättyihin, aina silloin tällöin
sormeilluiksi paljastuneisiin paikallispamppujen tilikirjoihin. Jotkut väittävät maan
panevan talouslukuihinsa jopa kolmanneksen omiaan.
Kuitenkin esimerkiksi Aasian kehityspankki ADB pitää Kiinan ilmoittamaa kasvua
todellisina ja näkee maan selvästi tärkeimpänä Aasian kehityksen moottorina nyt ja
myös muutamana lähivuotena.
Kiinan nousu otetaan vakavana tulevaisuuden haasteena ja uhkanakin myös Yhdysvaltain
nykyhallinnossa. Vajaat kolme vuosikymmentä kestäneen talouden liberalisoinnin aikana
kiinalaisten vuositulot ovat nelinkertaistuneet noin 4 500 euroon eli kahdeksanteen osaan
vastaavista amerikkalaisten tuloista.
Kiinan talous on jo Italiaa suurempi, ohittaa Ranskan tänä vuonna ja uhkaa vakavasti
pian myös Britanniaa, maailman neljättä talousmahtia.
Kolmen aallon avaus
Shanghain yliopiston talousprofessori Xie Fei Lin sanoo hallituksen
kasvunumeroista, että "sellaisesta kokoluokasta puhutaan" ja uskoo ripeän
menon jatkuvan.
Yhdysvalloissa koulutettu rouva Xie selvittää hyvän kasvun nojaavan 1970-luvun
lopulla maataloudesta alkaneeseen Kiinan liberalisointipolitiikkaa.
Kommuunijärjestelmä kumottiin jo 1978 ja viljelymaa jaettiin talonpoikien
kesken. Tämä lisäsi yrittäjyyttä ja ahkeruutta ja nosti maatalouden omavaraiseksi.
Avoimuuden toisessa vaiheessa pyritään uudistamaan teollisuus ja kolmannessa
rahatalous pankkeineen.
Vaiheista kakkonen eli valtiollisen teollisuuden tuuletus raastaakin maan sosiaalista
järjestystä paraikaa syvältä ja tuottaa massoittain työttömyyttä.
Myös rahatalouden saneerauksessa on vielä paljon tehtävää. Maan neljä
valtiollista pankkia uivat syvällä ja niiden luotoista ainakin kolmannes on roskaa.
Setelikoneidenkin katteeton pyöritys lopetettiin vasta 1995.
Rouva Xie ei kuitenkaan povaa maan rahan, juanin, devalvointia tai pankkikriisiä, vaan
uskoo roskalainaongelmankin ratkeavan yrityssaneerausten yhteydessä.
Kiinan kasvu on professorin mukaan ennen muuta kotoperäistä.
Hallitus edistää yksityistä kulutusta ja pienyrittäjyyttä, lisää
investointeja perusrakenteisiin ja uudistaa teollisuustuotantoa. Koska Kiinan vienti tekee
kansantuotteesta vain noin 10 prosenttia, kasvu ei ole juuri kompuroinut
maailmanlaajuiseen taantumaankaan, sanoo professori.
Idän laakerit kuumana
Kiinan nousulle on kaikki kaikessa maan itäosa, Itä-Kiinan meren kultahammasrannikko,
Pohjois-Korean rajalta Vietnamin porteille saakka.
Tulisimmillaan talouskoneen laakerit hehkuvat varsinkin Shanghain, Jiangsunin ja
Zhejiangin maakunnissa. Ne kasvavat Suomen Shanghain pääkonsuli Hannu Toivolan
mukaan päälle 10 pros. vauhtia. Niiden osuus koko maan ulkomaankaupasta ja saamista
ulkomaisista sijoituksista on jo kolmannes.
Viime vuonna vierasta uutta rahaa virtasi Kiinaan yhteensä 7,6 mrd. euroa,
86-prosenttisesti valmistusteollisuuteen ja tietoliikenteeseen. Ulkomaisten investointien
yhteisarvon lasketaan nousevan jo 825 mrd. euroon ja maahan asettuneen lähes 400 000
vierasmaalaista firmaa.
Suomalaisyritykset ovat sijoittaneet Kiinaan 3,3 mrd. euron edestä, siitä reilun
kolmanneksen Itä-Kiinan kovakasvuisimpiin provinsseihin. Nokian yksin ilmoittaa
satsauksikseen noin 2,2 mrd.
Sarkatakki haalistuu
Itä-Kiinan kuume on korkeimmillaan 17 miljoonan asukkaan Shanghaissa. Kun lämpöä
mittaa katseella maailman kolmanneksi korkeimman rakennuksen, Jinmaon tornin ylimmästä
eli 88 kerroksesta 420 metristä ja näkee savusumun seasta pelkän pilvenpiirtäjien
harmaan metsän, luulee jo itsekin hourivansa.
Maan pinnalla, viisi kilometriä pitkän Nanjing Lun ostoskadun iltahumussa,
ihmismassojen vietävänä ja toinen toisiaan syövien valomainosten tulituksessa
haalistuvat tungettelevimmatkin lännen markkinatorit ja sarkaisen arkiset kuvat Kiinan
punaposkisista vallankumousjohtajista.
Shanghai on maailman suurimpia kaupunkeja, Aasian suurin satamakaupunki ja Kiinan
kansainvälisin kaupunki. Tuhansien vuosiensa mittaan se on houkutellut kaduilleen kaiken
maailman seikkailijoita, kellareihinsa ooppiumluolien pitäjiä ja kujilleen bordelleja.
Kaupunkiin sanottiin asettuvan vain niitä, joilla oli jotain salattavaa.
Julkinen elostelu päättyi kommunistien valtaantuloon 1949. Siihen mennessä
Shanghaista oli kertoman mukaan kasvanut sellainen paheiden pesä, että jos Jumala olisi
sen tiennyt, hän olisi pyytänyt Sodomalta ja Gomorralta anteeksi.
Sodoma ja Gomorra
Myös tänään Mooseksen kirjan varjo lepää Shanghain yllä. Koko 1990-luvun vanhaa
kiinalaista elämänmuotoa ja asumusta on jyrätty maan tasalle miljoonan neliömetrin
verran vuodessa. Tilalle on yötä päivää rakennettu taivaita tavoittelevia, kylmiä
pilvenpiirtäjiä ja sullottu niihin vuosittain Espoon kokoinen joukko asuntonsa
menettäneitä.
Varsinkin 1990-luvun jälkipuoliskolla Shanghai oli maailman suurin rakennustyömaa,
jossa heilui joka toinen maailman kaikista tornitalojen erikoisnostureista. Kaupungissa
syntyi päivittäin 3 000 kuormurillista rakennusjätettä, eivätkä viranomaiset aina
tienneet, mihin sen kaiken tunkisi.
Shanghaita halkoo Huangpu-joki. Sen itäranta merelle asti oli vielä kymmenkunta
vuotta sitten vihannespelloilla ja sikafarmeilla.
Itsensä Dengin määräyksestä kippurahännille isäntineen annettiin hatkat ja
alueelle ryhdyttiin rakentamaan Pudongin erikoistalousaluetta. Sinne nousivat kaupungin
korkeimmat tornit ja muutti suurin raha. Vaikka sitä edelleen rakennetaan, kiinalaiset
puhuvat siitä jo Aasian finassikeskuksena ja Wall Streetina.
Herralla kulisseja
Nyt talotehtailu pyörii ylikierroksilla enää Shanghain laitamilla. Sinne valmistui
juuri Pudongin uusi, ranskalaisten suunnittelema, yli 2 mrd. euron lentokenttä. Sen ja
keskustan välille vedetään saksalaisten rahoilla ensi vuonna valmistuvaa
magneettijunarataa. Laidoiltaan kaupunki on lunastamassa pakolla 100 000 viljelijän maat
ja aikoo rakentaa niille kymmenkunta satelliittikaupunkia.
Tuoreimman valttinsa taistelussa Aasian talousherruudesta Shanghai iski pöytään yli
13 mrd. euron syväsatamahankkeellaan. Vaikka juumaa merta olisi ollut valmiina kaupungin
lähellä mantereellakin, uusi konttisatama ja logistiikkakeskus rakennetaan Jangshanin
saareen ja kytketään mantereeseen 8-kaistaisella yli 30 kilometriä pitkällä sillalla,
maailman pisimmällä tietenkin
Suurellisella satamahankkeella hoidetaan pahenevaa työttömyyttä, mutta on siinä
kosolti nokitusta myös Singaporelle ja varsinkin Hongkongille, jonka vaurautta Shanghai
syvästi kadehtii.
Viime vuonna Shanghaissa pöllytettiin eri projekteihin rahaa 8,5 mrd. euroa, mutta
huippuvuosina 199499 sijoituksia sanotaan tehdyn yhtä paljon kuin aikaisempina 35
vuotena yhteensä. Ulkomainen bisnes on kantanut kaupunkiin rahaa jo 45 mrd. euroa.
Koko Kiinan kansantuote oli viime vuonna noin 1 300 mrd. euroa, josta Shanghain osuus
teki vajaat 70 mrd. eli noin 5,5 prosenttia. Kaupunkilaista kohti laskettu bkt ylitti
Pekingin puolitoistakertaisesti.
Eero Kosonen
Itä-Kiina/Shanghai