Talouspolitiikasta voi puhua pitkäpiimäisesti ja korkealta tai sitten pelkistetysti ja maata viistäen. Maon jälkeen Kiinan vahvaksi mieheksi noussut Deng Xiaoping valitsi kansankielen sanomalla, ettei "kissan värillä ei ole väliä, kunhan se vain pyydystää hiiriä".

Nyt Maon marssitoveri ja maan kulttuurivallankumouksen aikana "kapitalistisen tien kulkijaksi" sätitty patriarkka Deng on maannut haudassa jo viisi vuotta, mutta Kiinan talous elää hänen oppiensa mukaan kuin viimeistä päivää.

Puhumalla hiiristä Deng tarkoitti talouden tuloksia, kissa taas edusti välineitä ja keinoja, joilla vauraus lisääntyy.

Teknokraatti Deng näki, että raihnainen punainen kotikissa ei kyennyt — jos kykeni koskaan — napsimaan kunnon hiiriä yli miljardipäiselle Kiinan kansalle, vaan jahtiin tarvittiin muunkin värisiä mirrejä, dollarinvihreitä ja kultaisen kapitalistisia.

Kiinan talouden nousussa on riittänyt taivasteltavaa jo vuosikausiksi. Lihavia vuosia on jonossa lähemmäs parikymmentä, ja viime aikojen kasvuluvut keikkuneet 7—8 prosentissa vuosittain.

Maan ostovoimalla korjattu bruttokansantuote on Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan 3,5-kertaistunut sitten vuoden 1980, jolloin taloutta ryhdyttiin avaamaan.

Jos USA:n bkt:tä merkitään ykkösellä, Kiina pääsee maailman maista nykyään lähimmäksi sitä, eli 0,55:een, Japani jää alle 0,35:n ja Saksa hädin tuskin päälle 0,2:n.

Onko kasvu todellista?

Kaikkia Kiinan asioita työkseen seuraavia ekonomisteja maan vuodesta toiseen pöytään takoma kova kasvu ei ole vakuuttanut. Huonosti tuottavan maatalouden ohella epäily perustuu lähinnä huimasti supistuneeseen energiankulutukseen, jota kiinalaiset itse selittävät kehittyneillä tuotantomenetelmillä.

Miten tahansa, maan voimataloutta näyttää jo pitemmän aikaa jäytäneen jonkinasteinen tehottomuuskriisi, koska investoinnit siihen ovat supistuneet lujasti ja jättimäinen valtiollinen energiayhtiö pilkottiin huhtikuussa neljäksi pienemmäksi myllyksi kärttäen samalla niiltä perusteellisia uudistuksia.

Kriittisimmät talouspapit sanovat, että Kiinan kasvu on pikemminkin annettua kuin saavutettua. Yleensä he viittaavat kansantaudiksi kasvaneeseen korruptioon, kymmenien prosenttien pimeään talouteen ja 22 maakunnasta kerättyihin, aina silloin tällöin sormeilluiksi paljastuneisiin paikallispamppujen tilikirjoihin. Jotkut väittävät maan panevan talouslukuihinsa jopa kolmanneksen omiaan.

Kuitenkin esimerkiksi Aasian kehityspankki ADB pitää Kiinan ilmoittamaa kasvua todellisina ja näkee maan selvästi tärkeimpänä Aasian kehityksen moottorina nyt ja myös muutamana lähivuotena.

Kiinan nousu otetaan vakavana tulevaisuuden haasteena ja uhkanakin myös Yhdysvaltain nykyhallinnossa. Vajaat kolme vuosikymmentä kestäneen talouden liberalisoinnin aikana kiinalaisten vuositulot ovat nelinkertaistuneet noin 4 500 euroon eli kahdeksanteen osaan vastaavista amerikkalaisten tuloista.

Kiinan talous on jo Italiaa suurempi, ohittaa Ranskan tänä vuonna ja uhkaa vakavasti pian myös Britanniaa, maailman neljättä talousmahtia.

Kolmen aallon avaus

Shanghain yliopiston talousprofessori Xie Fei Lin sanoo hallituksen kasvunumeroista, että "sellaisesta kokoluokasta puhutaan" ja uskoo ripeän menon jatkuvan.

Yhdysvalloissa koulutettu rouva Xie selvittää hyvän kasvun nojaavan 1970-luvun lopulla maataloudesta alkaneeseen Kiinan liberalisointipolitiikkaa.

– Kommuunijärjestelmä kumottiin jo 1978 ja viljelymaa jaettiin talonpoikien kesken. Tämä lisäsi yrittäjyyttä ja ahkeruutta ja nosti maatalouden omavaraiseksi.

– Avoimuuden toisessa vaiheessa pyritään uudistamaan teollisuus ja kolmannessa rahatalous pankkeineen.

Vaiheista kakkonen eli valtiollisen teollisuuden tuuletus raastaakin maan sosiaalista järjestystä paraikaa syvältä ja tuottaa massoittain työttömyyttä.

Myös rahatalouden saneerauksessa on vielä paljon tehtävää. Maan neljä valtiollista pankkia uivat syvällä ja niiden luotoista ainakin kolmannes on roskaa. Setelikoneidenkin katteeton pyöritys lopetettiin vasta 1995.

Rouva Xie ei kuitenkaan povaa maan rahan, juanin, devalvointia tai pankkikriisiä, vaan uskoo roskalainaongelmankin ratkeavan yrityssaneerausten yhteydessä.

Kiinan kasvu on professorin mukaan ennen muuta kotoperäistä.

– Hallitus edistää yksityistä kulutusta ja pienyrittäjyyttä, lisää investointeja perusrakenteisiin ja uudistaa teollisuustuotantoa. Koska Kiinan vienti tekee kansantuotteesta vain noin 10 prosenttia, kasvu ei ole juuri kompuroinut maailmanlaajuiseen taantumaankaan, sanoo professori.

Idän laakerit kuumana

Kiinan nousulle on kaikki kaikessa maan itäosa, Itä-Kiinan meren kultahammasrannikko, Pohjois-Korean rajalta Vietnamin porteille saakka.

Tulisimmillaan talouskoneen laakerit hehkuvat varsinkin Shanghain, Jiangsunin ja Zhejiangin maakunnissa. Ne kasvavat Suomen Shanghain pääkonsuli Hannu Toivolan mukaan päälle 10 pros. vauhtia. Niiden osuus koko maan ulkomaankaupasta ja saamista ulkomaisista sijoituksista on jo kolmannes.

Viime vuonna vierasta uutta rahaa virtasi Kiinaan yhteensä 7,6 mrd. euroa, 86-prosenttisesti valmistusteollisuuteen ja tietoliikenteeseen. Ulkomaisten investointien yhteisarvon lasketaan nousevan jo 825 mrd. euroon ja maahan asettuneen lähes 400 000 vierasmaalaista firmaa.

Suomalaisyritykset ovat sijoittaneet Kiinaan 3,3 mrd. euron edestä, siitä reilun kolmanneksen Itä-Kiinan kovakasvuisimpiin provinsseihin. Nokian yksin ilmoittaa satsauksikseen noin 2,2 mrd.

Sarkatakki haalistuu

Itä-Kiinan kuume on korkeimmillaan 17 miljoonan asukkaan Shanghaissa. Kun lämpöä mittaa katseella maailman kolmanneksi korkeimman rakennuksen, Jinmaon tornin ylimmästä eli 88 kerroksesta 420 metristä ja näkee savusumun seasta pelkän pilvenpiirtäjien harmaan metsän, luulee jo itsekin hourivansa.

Maan pinnalla, viisi kilometriä pitkän Nanjing Lun ostoskadun iltahumussa, ihmismassojen vietävänä ja toinen toisiaan syövien valomainosten tulituksessa haalistuvat tungettelevimmatkin lännen markkinatorit ja sarkaisen arkiset kuvat Kiinan punaposkisista vallankumousjohtajista.

Shanghai on maailman suurimpia kaupunkeja, Aasian suurin satamakaupunki ja Kiinan kansainvälisin kaupunki. Tuhansien vuosiensa mittaan se on houkutellut kaduilleen kaiken maailman seikkailijoita, kellareihinsa ooppiumluolien pitäjiä ja kujilleen bordelleja. Kaupunkiin sanottiin asettuvan vain niitä, joilla oli jotain salattavaa.

Julkinen elostelu päättyi kommunistien valtaantuloon 1949. Siihen mennessä Shanghaista oli kertoman mukaan kasvanut sellainen paheiden pesä, että jos Jumala olisi sen tiennyt, hän olisi pyytänyt Sodomalta ja Gomorralta anteeksi.

Myös tänään Mooseksen kirjan varjo lepää Shanghain yllä. Koko 1990-luvun vanhaa kiinalaista elämänmuotoa ja asumusta on jyrätty maan tasalle miljoonan neliömetrin verran vuodessa. Tilalle on yötä päivää rakennettu taivaita tavoittelevia, kylmiä pilvenpiirtäjiä ja sullottu niihin vuosittain Espoon kokoinen joukko asuntonsa menettäneitä.

Varsinkin 1990-luvun jälkipuoliskolla Shanghai oli maailman suurin rakennustyömaa, jossa heilui joka toinen maailman kaikista tornitalojen erikoisnostureista. Kaupungissa syntyi päivittäin 3 000 kuormurillista rakennusjätettä, eivätkä viranomaiset aina tienneet, mihin sen kaiken tunkisi.

Shanghaita halkoo Huangpu-joki. Sen itäranta merelle asti oli vielä kymmenkunta vuotta sitten vihannespelloilla ja sikafarmeilla.

Itsensä Dengin määräyksestä kippurahännille isäntineen annettiin hatkat ja alueelle ryhdyttiin rakentamaan Pudongin erikoistalousaluetta. Sinne nousivat kaupungin korkeimmat tornit ja muutti suurin raha. Vaikka sitä edelleen rakennetaan, kiinalaiset puhuvat siitä jo Aasian finassikeskuksena ja Wall Streetina.

Herralla kulisseja

Nyt talotehtailu pyörii ylikierroksilla enää Shanghain laitamilla. Sinne valmistui juuri Pudongin uusi, ranskalaisten suunnittelema, yli 2 mrd. euron lentokenttä. Sen ja keskustan välille vedetään saksalaisten rahoilla ensi vuonna valmistuvaa magneettijunarataa. Laidoiltaan kaupunki on lunastamassa pakolla 100 000 viljelijän maat ja aikoo rakentaa niille kymmenkunta satelliittikaupunkia.

Tuoreimman valttinsa taistelussa Aasian talousherruudesta Shanghai iski pöytään yli 13 mrd. euron syväsatamahankkeellaan. Vaikka juumaa merta olisi ollut valmiina kaupungin lähellä mantereellakin, uusi konttisatama ja logistiikkakeskus rakennetaan Jangshanin saareen ja kytketään mantereeseen 8-kaistaisella yli 30 kilometriä pitkällä sillalla, maailman pisimmällä tietenkin…

Suurellisella satamahankkeella hoidetaan pahenevaa työttömyyttä, mutta on siinä kosolti nokitusta myös Singaporelle ja varsinkin Hongkongille, jonka vaurautta Shanghai syvästi kadehtii.

Viime vuonna Shanghaissa pöllytettiin eri projekteihin rahaa 8,5 mrd. euroa, mutta huippuvuosina 1994—99 sijoituksia sanotaan tehdyn yhtä paljon kuin aikaisempina 35 vuotena yhteensä. Ulkomainen bisnes on kantanut kaupunkiin rahaa jo 45 mrd. euroa.

Koko Kiinan kansantuote oli viime vuonna noin 1 300 mrd. euroa, josta Shanghain osuus teki vajaat 70 mrd. eli noin 5,5 prosenttia. Kaupunkilaista kohti laskettu bkt ylitti Pekingin puolitoistakertaisesti.

Eero Kosonen
Itä-Kiina/Shanghai