yönantajat näyttävät pyrkivän sabotoimaan suomalaista sairaslomakäytäntöä ohi työsopimuslain ja yhteisten sopimusten, työpaikkakohtaisesti ujuttaen.

Huhtikuun lopulla ilmestyneessä Kemianliiton Reaktio-lehdessä Pilkington Laminon Laitilan tehtaan pääluottamusmies ja liiton hallituksen jäsen Greta Jokinen kertoi työnantajansa ajaneen jo vuoden päivät sisään "kevennetyn työn" käytäntöä. Se tarkoittaa, että sairasloman saanut komennetaan työpaikalle tehtäviin, joista hänen katsotaan sairaudestaan huolimatta selviävän.

Tällaista "kevennettyä" on pääluottamusmiehen mukaan harrastettu monikansallisen Pilkingtonin muillakin Suomen-tehtailla. Tampereella yhtiön työntekijät ovat harkitsemattomuuttaan menneet tekemään "kevennetystä" peräti paikallisen sopimuksen.

Kemiassa Pilkington ei ole ainoa sairaslomakäytäntöä murtava yritys. Samoin pyrkivät menettelemään myös Hyvinkäällä ja Forssassa toimivat monikansallisen Saint-Gobanin eristetehtaat, mikä viittaa siihen, että tätäkin uusliberaalia oppia ajetaan tuontitavara sisään työmarkkinoillemme laajemminkin.

Sama kaiku näkyy olevan askelissa myös Helsingin kaupungilla. Se on terveyslautakunnan huhtikuisella päätöksellä kieltänyt terveyskeskuslääkäreitä kirjoittamasta työnantajia varten tarvittavia sairaslomatodistuksia. Syyksi on ilmoitettu lääkärien kiireet ja kehotettu näitä todistuksia tarvitsevia hakeutumaan yksityisvastaanotolle.

Työsopimuslaki ja useimmat työehtosopimukset sanovat, että työntekijän on esitettävä luotettava selvitys eli lääkärintodistus sairauspoissaolostaan. Jos ei todistusta ole, sairausajan palkkaa ei tule ja töiden laiminlyönnistäkin voi joutua vastuuseen.

Helsingissä, kuten muillakin suurimmilla paikkakunnilla terveyskeskusten palveluita käyttävät eniten vähävaraisimmat, usein vielä pätkätyötä tekevät pienipalkkaiset, joille työnantaja ei terveydenhoitoa ole muualla järjestänyt. Mistä he ottavat pätevän poissaolotodistuksen, vai onko peräti tarkoitus hätistellä heidät sairaana töihin tai retuuttamaan lapsensa tautisena vieraaseen hoitoon? Ja entä jos Helsingin henki levitetään muihinkin terveyskeskuksiin?

Nämä muutamat esimerkit osoittavat, että ay-liikkeen on viipymättä puututtava työpaikkojen sairauskäytäntöihin. Hyvä olisi tietää, onko näitä pilkingtoneja maassa kuinka paljon ja ovatko työnantajaliitotkin "kevennettyyn" sekaantuneet. Sopiva tilaisuus penkoa tätä ongelmaa on jo lähestyvällä sopimuskierroksella tehtiin päätöksiä sitten tupo- tai liittotasolla.

"Kevennettyä työtä" ei voi päästää ryöstäytymään talokohtaiseksi sopimusryteiköksi, jossa jokaiselle ihmiselle keskeistä terveyttä ostetaan ja myydään kuin markkinaruunaa.

Kyllähän työnantajien löysät pois -politiikka täällä rahanalaisten raatajien keskuudessa tuttua on, mutta kun sitä sovelletaan jo sairaslomiinkin, mennään barbarian puolelle.

Lamavuosina sairauspoissaolot putosivat esimerkiksi teollisuudessa selvästi alle viiteen prosenttiin työajasta. Jos ihmiset eivät olisi vääntäytyneet työpaikan menetyksen pelossa puolikuntoisinakin töihin, pudotus olisi varmaan ollut selvästi pienempi. Vuodesta 1997 lähtien sairauspoissaolot ovat TT:n tilastojen mukaan nousseet ja olivat viime vuonna prosenttiyksikön lamaa korkeammalla eli samaa tasoa kuin 1980-luvun lopulla.