
Viisi vaatekertaa ja
kommandopipo
Tiukentunut
hygienia lisää työtä kylmässä
SEL: Työntekijä tuotetta tärkeämpi
Uunituore käsikirja
Pakkanen nipistää kunnolla poskia ja hengitys
muuttuu yhdessä hujauksessa pieniksi valkoisiksi huurupilviksi. Lämpötila Apetitin
Säkylän pakastevarastolla on 23 astetta, mikä ei tunnu häiritsevän hiukkaakaan
varastomiehinä työskenteleviä Timo Nurmista ja Matti Niemeä. He ajavat
trukkia kylmästä piittaamatta, nostavat laatikon siellä ja oikaisevat toisen täällä.
Valmiiksi pakattuja pakasteita he noutavat tehdashallista, jonka 10 plusastetta tuntuu
lähes lämpimältä.
Noin 30 asteen jatkuva
lämpötilanvaihtelu ei tunnu missään, Niemi toteaa tyynesti. Posket ja korvat hohtavat
punaisina, mutta hänestä alhaisissa lämpötiloissa työskentelyssä ei ole mitään
erikoista. Kymmenessä vuodessa siihen on tottunut.
Sairaana en ole ollut. Kirkas vesinuha on työn luontaisetu, Niemi toteaa.
Vesinuha vaivaa myös Niemen työkaveria Nurmista, mutta hän suhtautuu siihen
rauhallisesti.
Tämä on hyvä homma, mutta flunssanhan tässä joskus saa. Jos tulee liian
kylmä, pidetään taukoa. Yhden vuoron aikana varastossa ollaan kaikkiaan viisi tuntia,
hän sanoo.
Tauot ovat luku sinänsä. Kaikista vaatekerroksista kuoriutumista muutaman minuutin
vuoksi ei voi ajatellakaan, mutta erityisesti kesäaikana on kyllä lämmintä oleskella
taukotiloissa, joissa lämpöä on 60 astetta enemmän kuin työpaikalla.
Pakastevarastossa kokoaikaisesti työskenteleviä varten pitäisi olla taukoja
varten lämmittelypaikka, missä lämpötila on 510 astetta plussan puolella, sanoo
ts-valtuutettu Yrjö Rajamäki.
Hänestä varastossa työskentelevät miehet ovat immuuneja kylmälle ja kuumeelle,
vaikka pakastusaggregaatit tuottavat jatkuvasti vetoa.
Ehkä koko hoito vastaa talviuintia, hän vitsailee, mutta lisää, että ilman
kuivuus käy kyllä kurkkuun.
Melu ja hygienia vastatusten
Tuotantojohtaja Orvo Aarnio korostaa, että sairauspoissaolojen määrä on
Lännen Tehtaiden toimipaikoissa noin kolme prosenttia. Myös tapaturmia sattuu harvoin.
Suojavarusteita, niin turvajalkineita kuin kuulosuojaimiakin käytetään melko
kuuliaisesti, hän toteaa. Viime keväänä suoritetussa riskien arvioinnissa ei ilmennyt
suuria ongelmia. Melun lisäksi.
Pahin ongelma on melu, sitä emme saa koskaan täysin kuriin toteavat Rajamäki
ja Aarnio hiukkasen alistuneesti ja näyttävät hihnaa, missä pakastetut tuotteet
kolisevat ja kilisevät eteenpäin.
Melu on rakennettu sisään systeemiin. Jotta siitä päästäisiin, kaikki
pitäisi kapseloida ja silloin taas kärsisi hygienia.
Työntekijöiden keski-ikä on hiukan yli 40 vuotta, ja 120 työntekijästä naisia ja
miehiä on jotakuinkin yhtä paljon. Tuki- ja liikuntaelinten ongelmia pyritään
ratkaisemaan työnkierrolla, jota moni kuitenkin vieroksuu. Vasta rakennettu kuntosali on
sen sijaan osoittautunut hämmästyttävän suosituksi.
Ilmapiiriselvitys osoitti, että ollaan paremmalla puolella. Iso plussa on,
että johto käy tervehtimässä kaikkia päivittäisellä kierroksellaan tehtaalla. Ja
silloin on mahdollisuus sanoa, jos jotain toimenpiteitä tarvitaan, Rajamäki sanoo.
Vaatteet tekevät miehen
Rajamäki esittelee pakastevaraston 15 työntekijän varustusta. Omien alusvaatteiden
päälle toinen alusvaatekerta, vähän paksumpi kuin hölkkääjien käyttämä. Sitten
tekokuituinen välikerros, lämpöliivi ja päällimmäiseksi kaksiosainen lämpöhaalari.
Pukineet menevät vyötärön kohdalla reilusti toistensa päälle.
Kaulasuojus, lämpöhanskat ja alushanskat, vuorilliset saappaat sekä korvalapuilla
varustettu päähine. Jotkut käyttävät mieluummin kommandopipoa, koska haluavat suojata
poskensa.
Luonnikas vaatemäärä. Ensimmäisenä palelevat sormet, Rajamäki sanoo ja
näyttää joustavia, irrallisia aluskäsineitä.
Mutta kaikki eivät selvästikään palele.
Mirva Hällström käsittelee tehdashallissa suurtalouksille tarkoitettuja,
suuriin muovipusseihin pakattuja vihanneksia ilman hanskoja.
Ei tunnu sormenpäissä. Sitä paitsi meillä on työnkierto. Hänen
työkaverinsa Hanna Erholahti käsittelee pusseja kädet kirkkaanvioleteissa
hanskoissa. Kylmänherkkyyskin on selvästi yksilöllistä.
Automaatio vähentää kylmätyötä
Automaatio on kuitenkin poistanut melkoisesti kylmässä tehtävää työtä. Neljä
kameraa tarkkailee kourussa kulkevia vihanneksia. Ilmavirta sysää syrjään
heikonväriset. Ne kipataan tynnyreihin ja toimitetaan eläinten rehuksi. Ennen lajittelu
tapahtui käsin ja työllisti kymmenen henkeä.
Tekniikka on muutenkin kehitetty pitkälle. Paraikaa hienosäädetään systeemiä,
jonka Apetit on ottanut käyttöön tukkuliikkeiden toivomuksesta: Mm. valmiit tuotelavat
varustetaan viiva-koodeilla, jolloin niiden kulkua systeemin lävitse voidaan seurata
tarkasti. Samalla varasto pysyy reaaliajassa, ja omavalvontaa viivakoodi-systeemin avulla
pystytään melkein sanomaan, millä pellolla herneet ovat kasvaneet.
Apetit on tätä nykyä ainoa kotimainen pakastevihannesten valmistaja. Omien
Kesäpöytä- ja Apetit-tuotteidensa lisäksi tehdas valmistaa mm. Pirkka- ja
Rainbow-merkeille sekä Valiolle.
Säkylän tehdas ottaa joka syksy vastaan 26 000 tonnia vihanneksia noin 100 km:n
säteellä sijaitsevilta sopimusviljelmiltä. Vuorokaudessa pakastetaan noin 200 tn
vihanneksia.
Sesonki alkaa juhannuksen tienoilla lehtipinaatilla ja päättyy porkkanoihin
vuodenvaihteessa. Satokausivihannesten valmistusta ja pakkaamista varten palkataan
lisäväkeä noin 70 henkeä.
EU toi sekä hyvää että huonoa. Purjon ja pensaspavun valmistus kävi
kannattamattomaksi. Mutta pakasteherneitä me jopa viemme Italiaan, ne kasvavat täällä
yhtä hyvin kuin muuallakin Euroopassa, sanoo tuotantojohtaja.
Apetitin vuosivaihto on noin 60 milj. euroa.
Ingegerd Ekstrand
SEL: Työntekijä tuotetta
tärkeämpi
Yhä useampi
suomalainen elintarviketyöläinen tekee työtä alle 10 plusasteen lämpötilassa.
Kylmässä tehtävä työ lisääntyy sitä mukaa, kun EU antaa lisää määräyksiä
elintarvikkeiden käsittelylämpötilojen alentamisesta.
Ihanteellinen työskentelylämpötila on noin 20 plusastetta, fyysisesti
raskaissa töissä se voi olla vähän alempi. Meidän alallamme työtä joudutaan
hygieniasyistä vääjäämättä tekemään kylmässä. Mutta puhtausvaatimukset eivät
saa koskaan uhata työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta, korostaa SEL:n
sosiaalisihteeri Veli-Pekka Anttila.
Teurastajat ovat klassinen esimerkki. Käsineet ovat välttämättömät työturvan
vuoksi, mutta hygieniasyistä usein kiellettyjä. Työsuojelun kanssa sopii huonosti
yhteen myös hygieniasta johtuva vaatimus tupettomasta veitsestä: tapaturmariski on
suuri, koska teurastajat liikkuvat usein teroittaakseen ja pestäkseen veitsiä.
Monille elintarviketyöpaikoilla 10 pros. palkollisista on jatkuvasti sairaslomalla.
Anttilan mielestä luku on tavattoman suuri, vaikka hygieniavaatimukset selittävät lomia
osaltaan: laastari viiltohaavan päällä estää työnteon.
Sairauspoissaolojen suuren määrän pitäisi saada työnantajat tajuamaan,
että kannattaa investoida suojavarusteisiin ja myös työympäristöön, jolle nykyään
on luonteenomaista kylmyys, kosteus, veto ja melu. Esimerkiksi liukastumistapaturmat ovat
tavallisia, koska hygieniasyistä pehmeät pinnat eivät ole sallittuja ja lattioita
pestään yhtenään.
Suojavaateille tiukemmat vaatimukset
Anttila istuu työryhmässä, jossa SEL ja työnantajat yrittävät saada sopua
tiukemmista suojavaatemääräyksistä. Huhtikuussa ryhmä vieraili mm. Lännen Tehtailla
Säkylässä. Laitos sai hyvän arvosanan.
Mutta meitä tuskin olisikaan toivotettu tervetulleiksi tehtaisiin, missä
tilanne on huono. Eivätkä suuret työnantajat yleensäkään aiheuta ongelmia.
SEL ja työnantajat ovat vuosien mittaan ottaneet yhteen sekä jalkineista että
hanskoista. Tossurahaa maksetaan vain, jos työnantajat selvästi edellyttää tiettyjen
jalkineiden käyttöä hygieniasyistä. Hanskasodassa liiton kannatus ei ollut aivan
yksituumaista omissakaan riveissä, sillä kömpelöt hanskat hidastavat työtä ja
heikentävät urakoita.
Kädet ovat pahimmin alttiina työssä, jota tehdään alhaisissa lämpötiloissa.
Lisäksi kädet toimivat huonommin kylmässä, kun lihasvoima heikkenee kolmella
prosentilla jokaista laskevaa astetta kohti.
SEL:n johtotähtenä on, että työnantajan pitää suhtautua työntekijöiden
vaatetukseen yhtä vakavasti kuin tuotteiden hygieniaan. Mutta moni tuntuu ajattelevan,
että tuote on tärkeämpi, Anttila toteaa.
Ihanne olisivat sellaiset tekniset ratkaisut, joiden avulla työntekijä voi olla
lämpimässä, mutta tuote pysyy kylmänä. Tätä on kokeiltu ja se houkuttelee myös
työnantajia, koska tehdashallien jäähdytys maksaa maltaita.
Automaatiosta huolimatta edelleen on jäljellä sellaisia työvaiheita, joissa SEL
näkisi mieluummin robotin kuin vähitellen vammautuvan työntekijän. Kylmässä
työskentelevän riski saada esim. tenniskyynärpää on kymmenkertainen muihin
verrattuna. Mutta rasitusvammoja ei lueta ammattitaudeiksi. Vielä.
IE

Uunituore
käsikirja
Työterveyslaitos
yhteistyökumppaneineen on julkaissut uunituoreen käsikirjan kylmätyöstä. "Opas
kylmätyöhön" selvittää kylmyyden vaikutuksia toimintakykyyn ja terveyteen,
kertoo kylmyyden aiheuttamien riskien arvioinnista ja hallinnasta työpaikoilla sekä
pohtii, mitä työterveyshuolto voi asiassa tehdä ym.
Käsikirjaa voi tilata TTL:stä, puh. (09) 4747 2543, fax: (09) 4775 071 tai netin
kautta osoitteesta www.ttl.fi/julkaisu.
Samasta osoitteesta voi tilata myös kirjaa "Kylmätyö
elintarviketeollisuudessa".
Ymmällä: Kylmä- ja kuumatyö
Palkkatyöläinen
4.6.2002 nro 5/02 |