Jaakko Ahvola on syvästi huolissaan. Puolenkymmentä vakavaa pylvästapaturmaa viime syksynä. Ei lupaa hyvää.

– On paljon uutta väkeä, sekä asentajien joukossa että työnjohto- ja työsuojelupuolella. Ovatko kaikki tietoisia siitä, kuinka paljon on lahoja pylväitä, kysyy useita kymmeniä pylvästyötapaturmia selvittänyt Ahvola.

Pylvästöiden tarkastaminen on osa Energia 2010–2011 -hanketta, jonka yhteydessä AVI-työsuojelualue selvittää myös työaikoja, työhyvinvointia ja työtapaturmien ehkäisyä yleensäkin.

Vanhimmat pylväät ovat 1950-luvulta. Ojien perkauksen seurauksena pylväät voivat olla maan sisällä vain muutaman kymmenen sentin syvyydeltä. Vaatimusten mukaan upotussyvyyden pitäisi olla vähintään 1,4 metriä. Laho on voinut iskeä pylväisiin.

– Pylväitä pitäisi tarkastaa, mutta tarkat ohjeet puuttuvat, kun pylväitä koskeva asetusluonnos kaatui sosiaali- ja terveysministeriön asettaman, kolme vuotta toimineen työryhmän erimielisyyteen. Tämä tapahtui vuonna 2004, joten uusiin toimiin olisi jo aika ryhtyä, sanoo Jaakko Ahvola.

Riskienkartoitusta vaikeuttaa sekin, että sähköverkon omistaa nykyisin usein eri yhtiö kuin se, jonka palveluksessa asentajat ovat. Pylväistä pidettiin aiemmin yksityiskohtaista rekisteriä.

Riskiarvio ensimmäiseksi

Saman arvion Jaakko Ahvolan kanssa tekee vantaalaisen tietoliikenneyrityksen Relacomin työsuojeluvaltuutettu Jukka Johansson. Yrityksen 500 ns. pylväsmiehestä arviolta 50 tekee päivittäin töitä suurissa korkeuksissa ympäri Suomea.

– Pylväspuolella ei ole tapahtunut juuri mitään konkreettista sen jälkeen, kun aloitin työt 1972. Keskustelua on kyllä riittänyt, sanoo Johansson. Toivomuslistalla on lahotutkimus ja pylväsrekisteri.

– Lisääntyvä kilpailu on yksi syy siihen, ettei kukaan halua satsata verkkoon, vaan kaikki odottavat maakaapeleiden tyyppisiä uusia teknisiä ratkaisuja. Ne ovatkin ainoa turvallinen vaihtoehto.

Relacomilla on selvä turvallisuusstrategia.

– Jokainen asentaja tekee itse riskiarvioinnin jokaisesta pylväästä ennen kiipeämistä. Suurin osa meidän asentajista on kokeneita pylvästyöntekijöitä, jotka ovat oppineet havaitsemaan heikot pylväät.

Johansson antaa jokaiselle uudelle työntekijälle neljän tunnin johdatuksen tolppatyön teoriaan: kuinka lahous tarkistetaan ja kuinka varusteet puetaan.

Taajama-alueilla joku useimmiten näkee, jos tapahtuu onnettomuus, mutta maaseudulla asentaja on turvattomassa tilassa. Pylväsmiehille ja mastomiehille järjestetään säännöllisiä pelastautumisharjoituksia. Putoamissuojainten vuositarkastukset kuuluvat pakollisiin varustetarkastuksiin.

Pylväskengät, pylväsvyöt, suojakypärä, valokaarelta suojaavat haalarit, suojalasit, kuulosuojaimet ja hanskat kuuluvat varustukseen, joka jokaisen on tarkastettava työpäivän alkaessa.

Ingegerd Ekstrand
Foto Patrik Lindström

Tutki aina

• onko pylväässä varoitusmerkintöjä
• pylvään lahous
• mahdolliset mekaaniset vauriot
• harusten tai tukipuun kunto
• noustuasi noin metrin korkeudelle, rytkäytä vielä pylvästä linjan poikkisuunnassa ja huomioi, että rytkäytys ei aina kerro tuetun pylvään lujuutta