vane.jpg (302 bytes)

Kotihoitoa suurella sydämellä

  Paineet kotihoidon palveluja kohtaan kasvavat, kun väestö ikääntyy ja kunnat karsivat vanhainkotipaikkoja säästöjen toivossa. Kotona hoidetaan entistä huonokuntoisempia vanhuksia.

– Tuntuu julmalta, että vaikeasti muistihäiriöiset vanhukset, joiden olisi mielekkäämpää elää ympärivuorokautisessa hoidossa, harhailevat yksin kotosalla, kotihoitaja Enne-Liisa Irvankoski sanoo.

Enne-Liisa Irvankoski pitää kotihoitajan työstä, koska se on itsenäistä, eikä pomo hengitä niskaan. Foto: TUULIKKI HOLOPAINENKotihoitajan työpäivät ovat kiireisiä ja henkisesti raskaita, mutta asiakkaiden hoitosuunnitelmista ei voi tinkiä. Lyhimmillään vanhuksen luona viivytään ainoastaan kymmenisen minuuttia ja pisimmillään tunnin verran.

- Jos hoitajia jää äkillisesti sairauslomalle, minulla voi olla pahimmassa tapauksessa yhdeksän paikkaa käytävänä, Irvankoski kuvailee sijaispulaa.

Kotihoitaja saattaa olla vanhuksen ainoa sosiaalinen kontakti päivän aikana. Vanhukset jäävät kaipaamaan usein toisen ihmisen läsnäoloa ja juttuseuraa.

- Monet toivovat, että jäisin vielä hetkeksi rupattelemaan. Usein annankin asiakkaalle vielä viitisen minuuttia ajastani, jottei ovea tarvitse sulkea niin, että jää paha mieli.

Hoitajapulaan vastattava palkankorotuksella

Uutisotsikoissa vilisee jatkuvasti vanhustenhoidon ongelmia: hoitajapulaa, kuntien rahojen riittämättömyyttä ja heitteille jätettyjä vanhuksia.

Enne-Liisa Irvankosken mielestä kotihoito tarvitsee kiireesti lisää hoitotyöhön sitoutuneita työntekijöitä. Heitä saadaan ainoastaan yhdellä konstilla.

- Hoitajien palkkoihin pitäisi saada tuntuva korotus, koska työn vastuu on kasvanut sairaanhoidollisten toimenpiteiden ja yksintyöskentelyn takia, Irvankoski sanoo tomerasti ja uskoo, että näin alalle saataisiin nuoria motivoituneita työntekijöitä.

Päivi Pajula

  Lue lisää lehdestä

 

Palkkatyöläinen 5.4.2011 nro 2/11

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)