Anne Bernerin isä työskentelee edelleen yrityksessä ja on toimitusjohtajan mukaan vielä päälle seitsemänkymppisenäkin yksi parhaista myyjistä, vaikka ei mielellään käytä edes sähköpostia.

Berner puhuu lämpimästi työuransa alku- ja loppupäässä olevista työntekijöistä. Molemmat ovat yrityksille tärkeitä ja heitä pitäisi arvostaa nykyistä enemmän.

Vallila Interior käyttää omien mallistojensa suunnittelussa muutamaa jo virallisen eläkeiän reippaasti ylittänyttä suunnittelijaa. He piirtävät mallit perinteiseen tapaan kynällä paperille. Tämä ei kuitenkaan haittaa.

– Nuoret suunnittelijamme siirtävät mallit digitaaliseen muotoon tietokoneelle. Vanhempien suunnittelijoiden kokemuksen kautta syntynyttä näkemystä ja osaamista siirtyy tässä yhteistyössä nuorille työntekijöillemme, Berner iloitsee.

Hän on sitä mieltä, että nuorten palkaton työharjoittelu on karhunpalvelus niin nuorille kuin nuoria työllistäville yrityksille.

– Nuorille annetaan helposti toisarvoisia töitä eikä heitä arvosteta. Signaali on väärä, se ei kannusta eikä motivoi. Vaikka palkka olisi pienikin, se saa molemmat osapuolet suhtautumaan työharjoitteluun vakavasti.

Berner korostaa, että pieniltä tuntuvillakin teoilla on merkitystä. Vallila Interior kantaa huolta nuorten työllistämisestä muun muassa tarjoamalla kesätöitä oman henkilökuntansa jälkikasvusta kaikille halukkaille.

Pitkäjänteistä päätöksentekoa

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen tutkimuksen mukaan nuoret arvostavat vanhempia sukupolvia enemmän vapaa-aikaa eikä hyvä palkka motivoi työntekoon samalla tavalla kuin ennen. Sen sijaan nuoret panevat paljon painoa toimivalle ja mukavalle työyhteisölle ja hyville esimiehille.

Anne Bernerin mielestä nuoret, aiempaa pienemmät ikäluokat ovat haaste suomalaiselle työelämälle ja johtamiselle.

– Miten tällaista porukkaa johdetaan siten, että heidät saadaan motivoitua? Se edellyttää joustavia ja yksilöllisiä ratkaisuja, joita pystytään parhaiten tekemään työpaikkatasolla. Bernerin mukaan työelämässä tarvitaan rakenteellisia muutoksia, sillä nykyään se on liian joustamatonta. Muutoksen tarpeesta ja jäykkyydestä kielii muun muassa jumiutunut keskustelu työurien pidentämisestä.

Berner sanoo perheyritysten edustavan jatkuvuutta ja sitoutunutta omistamista, jossa päätöksiä tehdään pitkän aikavälin perspektiivillä eikä pelkästään kvartaalin lukuja tuijottaen.

– Perheyrityshän on lahja edeltävältä sukupolvelta siirtyäkseen sitten seuraavalle sukupolvelle. Siksi päätöksiäkin on tehtävä pitkäjänteisesti tulevaisuuteen katsoen.

Berner uskoo, että juuri tämän takia perheyrityksillä olisi paljon annettavaa työelämän polttaviin kysymyksiin: tarpeeseen pidentää työuria, lisätä työhyvinvointia ja työntekijöiden osaamista sekä parantaa työn tuottavuutta.

– Työssään viihtyvä ja osaava henkilöstö on edellytys yrityksen kasvulle. Ajattelen, että henkilöstö ei ole vain kuluerä vaan osa yrityksen tasetta.

Berneriä vaivaa se, että julkisessa keskustelussa on liikaakin korostunut työelämän kuluttavuus.

– Minä uskon, että työelämä ei ole ihmiselle vain pahasta. Moni kuusikymppinen haluaisi jatkaa töissä ja olisi valmis myös oppimaan lisää ja tarttumaan uusiin haasteisiin.

Berner pitääkin huonona viime vuosien trendiä, jossa yritykset vähentävät henkilöstään herkästi juuri vanhemmasta päästä.

Työntekijöistä pidetään kiinni

Perheyritysten liitossa on yli 300 jäsenyritystä ja ne työllistävät yli 170 000 suomalaista. Taantuma on kurittanut yrityksiä mutta Anne Berner uskoo, että perheyrityksillä on keskimääräistä paremmat valmiudet kestää kriisi ja toipua siitä.

– Perheyrityksissä jatkuvuus on tärkeää. Yrityksissä ollaan valmiita kestämään vaikeitakin aikoja, sillä asioita katsotaan tulevan sukupolven näkökulmasta.

Työntekijöihin tämä heijastuu Bernerin mukaan niin, että heitä ei hevillä irtisanota.

Koska perheyritykset ovat merkittäviä työllistäjiä, Berner toivoisi, että niitä kuunneltaisiin myös työmarkkinapöydissä. Askel yhteistyön suuntaan on jo otettu: Perheyritysten liitto on viime syksystä lähtien tehnyt yhteistyötä muun muassa verotukseen liittyvissä kysymyksissä Suomen Yrittäjien ja Elinkeinoelämän Keskusliiton kanssa.

– Mielestäni ay-liikkeessäkin on herätty näkemään, että kasvollinen omistaja on hieman erilainen keskustelukumppani palkansaajille ja heidän edustajilleen.

Bernerin mielestä yhteistyötä voitaisiin luontevasti tehdä muun muassa työelämän kehittämiseen ja työhyvinvointiin liittyvissä asioissa.

Yrittämisen kynnys liian korkealla

Kynnys ryhtyä yrittäjäksi on Suomessa korkea. Anne Berner arvelee tämän johtuvan osittain siitä, että meiltä puuttuu halua ja kykyä ottaa riskejä.

– Liian helposti tyydytään siihen, että olla riittävän hyviä, kun pitäisi pyrkiä olemaan paras.

Berner korostaa, että yrittämiseen sisältyy aina riskejä ja elinvoimainen yritys on myös valmis niitä ottamaan. Vastaavasti riskin ottamisesta on kohtuullista palkita.

Viime vuosina kehitys on mennyt huolestuttavaan suuntaan, sillä työllistävien yritysten määrä laskee vaikka yritysten määrä on taantuman myötä kasvanut.

– Suomessa on noin 260 000 yritystä mutta vain 15 000 niistä työllistää yli kymmenen henkeä. Tällainen suhdeluku ei ole mistään kotoisin, Berner napauttaa.

Taantuman aikana on syntynyt paljon yhden hengen yrityksiä, joita irtisanotut työntekijät ovat perustaneet. Joissakin tapauksissa he tekevät samaa työtä kuin ennenkin mutta nyt vain alihankintasuhteessa entiseen työnantajaansa. Anne Bernerin mielestä tällainen kehitys ei ole toivottavaa.

– Tässä asiassa yhteiskunnalla on peiliin katsomisen paikka, hän sanoo.

Pirjo Pajunen
kuvat Tuulikki Holopainen