– Ettei kukaan näe, hän nauraa.

Kun OYS:n terveysliikunnan suunnittelija Minna Rehula ehdotti, että kunnostaan voi pitää huolta ryhmässäkin, Heikkilä ei aluksi innostunut.

– Olin vastarannan kiiski viimeiseen asti, mutta kun Minna aikansa tsemppasi, lähdin mukaan terveysliikuntaryhmään. Siitä tuli tosi hyvä mieli, Heikkilä myöntää.

Sekään ei tunnu enää missään, että työnantajan tarjoamassa ryhmässä on vierellä muitakin liikunnan harrastajia. Pääasia on, että jaksaminen on parantunut huomattavasti.

– Niska- ja hartiaseudun vaivoja ei ole ollut, päänsärytkin ovat vähentyneet. Tämä kaikki vaikuttaa mielialaan, kertoo Heikkilä.

Patistelu ei siis mennyt hukkaan.

– Minun tehtäväni onkin juuri aktivoida "vastarannan kiiskejä" liikkumaan, Minna Rehula naurahtaa.

Tuki- ja liikuntaelinvaivat ajavat sairauslomille

Oulun yliopistosairaala oli yksi Työyhteisöliikunta 2010 -hankkeeseen vuosina 2007–2009 osallistuneista kahdeksasta pilottikohteesta. Pilotissa oli mukana sairaalan hallintokeskuksen 50 työntekijää, joiden keski-ikä on lähes 50 vuotta.

Sairaala lähti mielellään mukaan hankkeeseen. Yli 6000 työntekijän joukossa sairauspoissaoloja riittää, ja niiden taustatekijöihin vaikuttaminen on yksi tärkeimmistä haasteista.

Sairaalaa ylläpitävän Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän työhyvinvointipäällikkö Oili Ojala kertoo, että poissaolopäiviä on viime vuosina kertynyt vajaat 18 päivää henkilöä kohden vuodessa.

– Suurimpana syynä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, hän selvittää.

Tuki- ja liikuntaelinten hyvinvointia kuormittaa mm. näyttöpäätetyö, joka vie henkilökunnan työstä tätä nykyä leijonanosan.

– Suuri merkitys on myös työergonomialla sekä liikuntatottumuksilla lihasvoiman, liikkuvuuden ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, Ojala toteaa.

Sairastuvuus laski pilottijakson aikana

Pilottihankkeen pääsisällöiksi hallintokeskuksessa otettiin niskan ja hartiaseudun taukoliikuntaohjelma, kuntosaliharjoittelu ja kuntouttava fysioterapeuttinen ohjaus.

Työntekijöiden fyysistä suorituskykyä selvitettiin UKK-kävelytestillä, jolla mitattiin hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa.

Hankkeessa mukana oleville tehtiin myös kehonkoostumusanalyysi, jolla mitattiin mm. rasvaprosentti. Terveysliikunnan suunnittelija Minna Rehula kertoo, että siinä löytyi kahta ääripäätä.

– Joillekin on pitänyt sanoa, että voisi syödä pikkuisen enemmän, vaikka rasva-arvot olivat alhaalla. Toinen ääripää on, että kehosta lähes 50 prosenttia on rasvaa, Rehula kuvailee.

Työyhteisöliikuntahankkeen loppuraportin mukaan säännöllinen taukoliikunta auttoi niska- ja hartiaseudun liikkuvuutta. Osanottajat totesivat tämän myös itse, ja tietoisuus huolenpidon tärkeydestä lisääntyi hankkeen aikana.

Kahden vuoden aikana hallintokeskuksen työntekijöiden tuki- ja liikuntaelinsairaudet vähenivät 33 prosentista (2006) 26,4 prosenttiin (2008).

Taukojumppaa työpöydän ääressä

Hallintokeskuksen pääkirjanpitäjä Salme Tapio kertoo, että hän lähti mukaan hankkeeseen mielellään.

– En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, vaan liikkuminen on ollut kausittaista. Pilottiin minua ei tarvinnut houkutella, vaan lähdin mukaan innokkaasti, 1970-luvulla taloon tullut Tapio kertoo.

Eläkeikää lähestyvä Tapio on harrastanut työpaikkaliikuntaa jo vuodesta 1998 lähtien, jolloin hallintokeskuksessa alettiin Minna Rehulan aloitteesta järjestää keppijumppaa, osana Kunnossa kaiken ikää -liikuntateemaa.

– Viiden minuutin taukoliikunta alkaa joka työpäivä aamukymmeneltä kepin koputuksella käytävän lattiaan, Rehula kertoo.

Liikuntaa voi harrastaa myös työpöydän äärellä. Salme Tapion tietokoneelta löytyy viiden minuutin video, jossa opetetaan venytysliikkeitä. Tapio myöntää, että niiden teko tuppaa välillä unohtumaan.

– Työ imaisee niin, että venytysliikkeitä ei aina tule tehdyksi, hän kertoo.

Minna Rehula on terveysliikuntaa suunnitellessaan ottanut huomioon myös ikääntyvät työntekijät. Yli 60-vuotiaille on tehty oma "liikuntapatteristo", jossa mm. mitataan puristusvoimaa ja katsotaan, miten jalka nousee.

Liikunta osaksi työntekijöiden perehdytystä

Työhyvinvointihankkeen loppuraportin mukaan projekti onnistui siinä, että sen ansiosta saatiin aikaan koko Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä käyttöön otettu taukoliikuntaohjelma.

Hankkeesta kertovat jutut tiedotusvälineissä ovat raportin mukaan parantaneet sairaalan imagoa: työyhteisöliikuntaa arvostava talo lisää työpaikan vetovoimaisuutta.

Miinuspuolelle voi laskea sen, että sitoutuminen muun muassa kävelytesteihin ei täyttynyt odotusten mukaisesti. Osallistumisaktiivisuutta laski myös esim. pilates-kehonhallintatekniikka, joka todettiin liian vaikeaksi liikuntamuodoksi.

Sekin kävi ilmi, että työaikana tapahtuvaan liikuntaan osallistuttiin aktiivisemmin kuin omalla ajalla järjestettyihin tapahtumiin.

Työhyvinvointipäällikkö Oili Ojala ja terveysliikunnan suunnittelija Minna Rehula sanovat, että miinuksista huolimatta työyhteisöliikuntaa jatketaan.

– Se on sisällytetty myös osaksi uusien työntekijöiden perehdyttämistä. Jos tuki- ja liikuntaelinsairauksia hoidetaan vain sairauslomalla ja kipulääkkeellä, se on työntekijän heitteillejättöä, Ojala ja Rehula huomauttavat.

Seppo Korhonen
foto Aleksi Makkonen