– Idea syntyi omien kokemusten ja tietotaidon pohjalta, toteaa painijana ja sittemmin lajin valmentajana menestynyt Heinonen.

Vantaan kaupungin lähteminen mukaan työyhteisöliikuntaa edistävään hankkeeseen lähti liikkeelle valtuustokyselystä. Kysely koski kaupungin työntekijöiden sairauspoissaoloja etenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta, koska yli puolet kaikista sairauspoissaoloista johtui juuri näistä vaivoista.

Juuri kun asiaan pohdittiin ratkaisua, vastaan tuli Työyhteisöliikunta 2010 -hanke. Vantaan kaupunki lähti Heinosen aloitteesta mukaan hankkeeseen yhdeksi pilottikohteeksi. Hankkeen myötä kaupungin henkilöstö on saanut monipuolisen liikuntatarjonnan lisäksi tuekseen liikuntatsempparit, joita Vantaan kaupungilla toimii tällä hetkellä vähän yli 60.

Vapaaehtoistyötä omalla ajalla

Tsempparit toimivat urheiluseuramaisesti, vapaaehtoispohjalta ja oman työaikansa ulkopuolella. Työyhteisöjä kaupungilla on kaikkiaan noin 700, joten monelta työpaikalta tsemppari vielä puuttuu.

– Tsemppareita saataisiin todennäköisesti enemmän, jos toimintaa voisi harrastaa osittain työaikana, Heinonen pohtii.

Koulutukseen tsempparit saavat kuitenkin osallistua työajalla. Peruskoulutukseen kuuluu kuusi päivän mittaista opintojaksoa, joiden tehtävänä on valmentaa tsemppareita innostamaan oman työyhteisönsä jäseniä liikuntaharrastuksen aloittamiseen ja jatkamiseen. Lisäksi tsempparit voivat osallistua muutaman tunnin mittaisiin täydennyskoulutustapahtumiin, joissa perehdytään esimerkiksi keppijumppa- tai sauvakävelyohjaukseen. Tsemppareilla on myös tapaamisia, joissa vaihdetaan ideoita ja verkostoidutaan.

Työkaverit tsemppareina

Tsempparina voi toimia yksin tai yhdessä työkaverin kanssa. Vantaan kaupunkisuunnittelussa työskentelevät kaavoitusinsinööri Anna-Karin Kyrönviita ja suunnitteluavustaja Eeva Juusela ovat toimineet työpaikallaan tsemppariparina vuoden verran.

– Sauli Heinonen painotti tsempparikoulutuksessa, että homma saadaan rullaamaan kun ylätasolta tullaan asiassa vastaan, toteaa Juusela ja painottaa samaan hengenvetoon, että heillä on vastaanotto ollut esimiestasolla todella hyvä.

Naiset kiittelevät myös Sauli Heinosen vetämää koulutusta ja hänen asiantuntemustaan liikunnan saralla.

– Saulin pitämä koulutus on tehnyt minuun todella suuren vaikutuksen, Kyrönviita kertoo.

Tsempparit lähettävät tapahtumista tietoa työntekijöille sähköpostillakin, mutta kätevimmäksi tiedonvälittäjäksi on koettu henkilöstön käytössä oleva yhteinen sähköinen liikuntakalenteri.

Taukojumppaa ja puistoharavointia

Toiminnan käynnistyessä tehdyn työyhteisökyselyn avulla tsempparipari Juusela ja Kyrönviita saivat käsityksen siitä, miten henkilökunta on tottunut liikkumaan ja mitä he haluaisivat liikunnan saralla tehdä.

Toimintaan aktiivisesti osallistuvat kaupunkisuunnitteluosaston suunnitteluavustajina työskentelevät Raija Lehtola ja Merja Kuparinen kiittelevätkin kaupungin tarjoamaa laajaa liikuntavalikoimaa.

– Tarjontaa on, ja uusia lajeja tulee kokeiltua kaupungin tarjoamien alennushintaisten kuntosalilippujen myötä, Lehtola kertoo.

Kuntosalilla käynnit ovatkin henkilöstön keskuudessa lisääntyneet selvästi.

– Viime vuonna kaupungin omilla kuntosaleilla oli käyntikertoja yli 8 000, kun vuonna 2008 vastaava luku oli 5 000, Sauli Heinonen mainitsee. Myös yhteistoiminta kaupungin työntekijöille paljousalennuksia antavien yrityskuntosalien kanssa on kasvanut merkittävästi.

Selkäryhmässä oppii hyvän työasennon

Alennettujen kuntosali- ja uintilippujen lisäksi Vantaan kaupunki satsaa työntekijöiden hyvinvointiin tarjoamalla muun muassa vesiliikuntaa, lajiliikuntaa lentopallosta tanssiin, ilmaisia sulkapallovuoroja ja spinningiä kuntosalilla kaupungin piikkiin. Kaupunki sponsoroi myös aikuisopiston liikuntakursseja 50 prosentilla kurssin hinnasta.

Niska- ja selkävaivoihin työntekijät voivat saada apua myös selkäryhmistä, joiden osallistujat valitsee työterveyshuolto. Selkäryhmässä tutustutaan työergonomiaan ja ohjataan hyviin työasentoihin sekä tehdään erilaisia lihaskunto- ja rentoutusharjoituksia. Kaupunki on kouluttanut 270 työntekijäänsä vetämään ryhmiä.

Tarkkoja tilastoja ei liikunnan vaikutuksesta sairauspoissaoloihin ole toistaiseksi tehty, mutta poissaolot ovat kokonaisuudessaan vähentyneet. Silti on vielä paljon niitä, jotka eivät ole säännöllistä liikuntaharrastusta aloittaneet.

– Omien korvien välistä löytyy suurin este liikunnan aloittamiseen. Lisäksi ihmiset pitäisi saada tajuamaan, ettei tässä mennä veren maku suussa vaan mukavasti porukalla, pohtii Eeva Juusela. Lisäksi liikunnasta tulee henkisesti rauhallinen olo, vaikka se fyysisesti rasittaisikin.

– Se äärettömän hyvä olo, joka liikunnasta tulee, toteaakin Merja Kuparinen kysyttäessä, mikä häntä kannustaa liikkumaan.

Työyhteisöliikuntaa omalle työpaikalle

Miten pitäisi toimia työpaikalla, jossa ei työpaikkaliikuntaa vielä ole järjestetty, mutta sellaista haluttaisiin järjestää?

– Työpaikan johto on saatava mukaan. Lisäksi projektiin pitää saada mukaan sellainen henkilö, joka osaa hakea projektille ulkopuolista apua jos oma tietotaito ei riitä. Tämä on tärkeää, jotta toiminta saadaan ammattitaitoisesti liikkeelle, neuvoo Sauli Heinonen.

Asiantuntija-apua voi pyytää esimerkiksi Työyhteisöliikunta 2010 -hankkeessakin mukana olevasta Suomen Kuntoliikuntaliitosta, joka auttaa yrityksiä ja järjestöjä työpaikkaliikunnan suunnittelussa sekä toteutuksessa.

Susanna Patrikainen
fotot Tuulikki Holopainen