Kriisin aikana lisävelkaantunut Eurooppa ja Suomi muiden mukana ovat nyt vaikeiden valintojen edessä. Milloin on velkojen takaisinmaksun oikea aika ja mistä varat laskujen maksuun hankitaan?

Avainasiaksi on muodostunut uskottavuus. EU-maiden tulisi saada aikaiseksi luottamusta herättävät pitkän aikavälin talousohjelmat, joilla osoitetaan velanhoidon olevan hallinnassa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Uskoa tulee valaa erityisesti rahoitusmarkkinoihin, jotka Kreikan kriisin jälkeen kaipaavat entistä selkeämpiä poliittisia näyttöjä eri maiden kyvystä hoitaa talouskriisin laskut ja myös tulevien menopaineiden rahoitus. Tälle uskottavuudelle ei ole pahitteeksi, että kiristystavoitteita asetetaan jo aivan lähitulevaisuuteen.

Välittömien kiristysten hintana on riski talouksien juuttumisesta hitaan kasvun vaiheeseen. Niiden toteuttaminen vaisun kasvun keskellä tuo mukanaan uhan työttömyyden jämähtämisestä korkealle tasolle. Erityiseksi pulmaksi Euroopassa näyttää muodostuvan se, että eri maissa kiristyksiä toteutetaan samanaikaisesti. Aiemmin kriisin keskellä saatiin naapuriapua toisen EU-maan elvytystoimista. Nyt tämä vetoapu on äkisti tyrehtymässä, ja naapurin säästökuuri uhkaa leikata kysyntää myös rajan toisella puolen. Muun muassa Saksan mittavaa säästöpakettia on kritisoitu siitä, että se voi vähintäänkin nirhaista kasvun eväitä koko Euroopassa.

Suomi sai kesäkuun puolivälissä moitteita EU:n komissiolta budjettivajeen suuruudesta ja samalla myös ohjeistusta budjettikurin ankaruuteen. Perinteisesti hyvin julkista taloutta hoitaneelle maalle tilanne on outo ja uusi, joskin nuhteiden nielemisessä kannattaa muistaa talouskriisin ankaruus juuri Suomessa.

Jo ennen komission nuhteita tiedettiin, että Suomessa tarvitaan tiekartta parempaan julkisen talouden tasapainoon. Suurinta vastuuta on tähän mennessä pyritty langettamaan eläkejärjestelmän ja kuntapalvelujen uudistuksille. Uudistuksista sopiminen on vielä pahasti kesken ja esimerkiksi terveydenhuollossa puuttuvat vielä niitä koskevat periaatelinjauksetkin. Kysymys on isoista ja vaikeistakin ratkaisuista, kun samalla testataan myös kuntien perinteisesti vahvan autonomisen aseman rajoja. Vaikka ratkaisut aikanaan löytyvätkin, yltiöpäiseen optimismiin ei kannata sortua. Menovaikutukset rakenteellisista uudistuksista kypsyvät hitaasti ja julkisen talouden tasapainottamista ei lähivuosina voida hoitaa pelkästään niiden avulla. Toivottavasti tulevan vuoden aikana saadaan kuulla suoraa puhetta kasvupolitiikasta, veronkiristyksistä ja menosäästöistä.