– Palveluala on melko hajanainen sektori, jossa työsuhteet ovat usein tilapäiviä. Siksi jäsenhankinta maahanmuuttajien keskuudessa ei olekaan liiton näkökulmasta kovin helppo tehtävä verrattuna esim. Ruotsiin, missä maahanmuuttajat työllistyivät usein teollisuuteen, isoille työpaikoille missä ay-toiminta oli vakiintunutta, sanoo tutkija Rolle Alho Helsingissä toimivasta Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskuksesta CERENistä.

Alho on laskenut, että vain 26 prosenttia maahanmuuttajista – kun kaikkia alat otetaan huomioon – on järjestäytynyt ammatillisesti. Ero on valtava, kun yleinen järjestäytymisaste on noin 70 prosenttia. Uussuomalaisten työttömyysaste on sitä vastoin korkea.

Kuinka saada maahanmuuttajat liittymään ammattiliittoihin on keskeinen kysymys niiden kysymysten joukossa joita Alho tarkastelee tohtorinväitöskirjassaan, jonka aiheena on ay-liikkeen suhtautuminen maahanmuuttoon ja työvoiman kasvavaan liikkuvuuteen Suomessa ja Virossa. Väitös kartoittaa myös maahanmuuttajien käsityksiä ay-liikkeestä ja mahdollisista luottamustehtävistä ammattijärjestöissä.

– Onko vapaamielisempi maahanmuuttopolitiikka suomalaisen ay-liikkeen toiveissa? Kohdellaanko maahanmuuttajia ay-liikkeessä kuten kaikkia muitakin vai suositaanko erityisratkaisuja, esim. erillisiä ammattiosastoja? Nämä ovat kiinnostavia kysymyksiä, toteaa Alho, jonka väitöskirja perustuu pitkälti ay-liikkeen toimihenkilöiden, päättäjien, luottamusmiesten ja jäsenten haastatteluihin. Sitä varten on haastateltu myös työnantajajärjestöjä ja muita työmarkkinoiden asiantuntijoita Suomessa ja Virossa. Kaikkiaan on haastateltu noin sataa henkeä.

PAMissa koettiin varhainen Kiina-buumi

Ammattiliitoissa on maahanmuuttajajäseniä – toisin sanoen jäseniä joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi (riikinruotsalaiset mukana) tai saami – reilut 15 000. Heistä 12 000 kuuluu SAK:hon, noin 3 000 STTK:hon ja noin 1 200 Akavaan.

– Maahanmuutto on ay-liikkeelle aika uusi asia, sillä se on käynnistynyt Suomessa paljon myöhemmin kuin esim. Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Mutta asia on kiinnostanut niin, että kaikki joita olen halunnut haastatella, ovat lähteneet mukaan ja kaikki ovat korostaneet tarvetta parantaa kielitaitoa, sanoo Alho, joka on tähän mennessä tutkinut etupäässä SAK:laisia PAMia ja Rakennusliittoa. Maahanmuuttajataustaisten jäsenten lukumäärä on kasvanut PAMissa viime vuosina voimakkaasti ja on nyt noin 2 500. Sekä PAMissa että Rakennusliitossa on koettu, että esiin tulee jatkuvasti tapauksia, joissa maahanmuuttajat ovat tehneet töitä huonommilla palkoilla ja työehdoilla kuin suomalaiset työtoverinsa.

Kumpikin liitto järjestää illanviettoja venäläisille jäsenilleen ja julkaisee aineistoja eri kielillä. PAM on aktiivisesti mukana erilaisissa verkostoissa kuten ETMO:ssa ja PETMO:ssa. Nykyään PAMiin kuuluvassa hotelli- ja ravintola-alan liitossa puhuttiin Kiina-buumista jo 1990-luvun alussa, kun kiinalaisjäseniä oli noin 30 ja liitto alkoi julkaista aineistoa kiinaksi.

– Etniset ravintolat ovat PAMille jäsenhankinnassa haasteellisia. Työlainsäädännön rikkominen on hyvin yleistä. Yksi haastattelemani maahanmuuttajakokki selitti huonoja työehtoja kovalla kilpailulla: ravintoloiden omistajilla, jotka usein ovat ensimmäisen polven siirtolaisia, kysymys on eloonjäämisestä, Alho sanoo.

Maahanmuuttajat kokevat olevansa suomalaisia vaikeammassa asemassa.

Rakentajat käyvät töissä Suomenlahden yli

Rakennusliitossa maahanmuuttajajäseniä on noin 700, ja niin halutessaan maahanmuuttaja voi liittyä erityiseen maahanmuuttajaosastoon, osasto seiskaan. Noin viidennes Uudellamaalla työskentelevistä rakennusmiehistä on nykyään ulkomaalaistaustaisia. Moni käy töissä kotimaasta käsin ja tekee keikkahommaa. Sellaiset työntekijät eivät yleensä liity liittoon.

Rakennusliitto satsaa tiedottamiseen, sanoo Alho, ja mainitsee toukokuussa 2006 toteutetun "Tunne oikeutesi" –kampanjan, johon liittyen liiton toimitsijoita ja johtohenkilöitä oli saapunut Länsisatamaan ottamaan vastaan Suomeen töihin tulevia virolaisia ja venäläisiä rakennustyöläisiä ja kertomaan heille työehdoista, lainsäädännöstä ja ammattiliitosta.

– Viron ay-liike ei pidä maahanmuuttoa suurena kysymyksenä, sillä maahan ei ole vuoden 1991 jälkeen ollut paljon muuttajia. Liittoja kuitenkin huolettaa, etteivät palkat nouse matalapalkkamaa Virossa, jos maahan tulee halvempaa työvoimaa. Myös Viron työmarkkinoilla on sääntöjä, ongelma on se, ettei niitä noudateta, Alho sanoo.

Virolaiset ovat myös usein liki allergisia kollektiiviselle ay-toiminnalle, mikä on perintöä neuvostoajoilta, jolloin ammattiyhdistykseen kuuluminen oli käytännössä pakollista ja järjestäytymisaste oli 101 prosenttia, kun sen nykyään on 10. Myös kolmikanta ontuu, kun sen paremmin työnantajat kuin hallituskaan eivät mielellään hyväksy ay-liikettä neuvottelukumppaniksi.

Viron ay-liike yrittää värvätä jäseniä nuorista toimihenkilöistä, vaikuttaa vähimmäispalkkaan ja kasvattaa näkyvyyttään mediassa. Vaikka Viron ay-liike pitää Virosta muualle tapahtuvaa maahanmuuttoa joidenkin alojen työvoimapulan takia pääasiassa ongelmana, se saattaa myös vahvistaa ammattiliittoja. Ulkomailla työskentely antaa paremman kuvan työmarkkinoiden ja ay-liikkeen toimintatavoista esim. Pohjoismaissa.

– Myös suomalainen ay-liike on tukenut Viroa muun muassa kouluttamalla virolaisia ay-toimitsijoita Suomessa. Myös SAK:n infopiste pitää yhteyttä virolaiseen ay-liikkeeseen, Alho huomauttaa.

Ay-liikettä tutkittu hämmästyttävän vähän

Rolle Alho valmistelee väitöskirjaansa Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Hän arvioi artikkelipohjaisen väitöskirjan valmistuvan viimeistään vuonna 2010, kun tutkijakoulun nelivuotinen apuraha päättyy. Ensimmäinen, PAMia käsittelevä artikkeli, julkaistaan ensi vuoden alussa Työsuojelurahaston rahoittamassa artikkelikokoelmassa, joka käsittelee ay-liikkeen globalisaatiostrategioita. Muiden artikkeleiden aiheita ovat Rakennusliitto, SAK:n infopiste Tallinnassa, ay-liikkeen tapa reagoida työmarkkinoiden muuttumiseen monikansallisemmiksi sekä virolainen ay-liike.

– Ay-liikettä tutkitaan Suomessa hämmästyttävän vähän ottaen huomioon kuinka keskeinen rooli sillä on suomalaisessa yhteiskunnassa, sanoo Rolle Alho, joka ei tiedä ainuttakaan toista ay-liikettä ja maahanmuuttoa Suomessa käsittelevää tohtorinväitöstä.

Syitä siihen voi vain arvailla. Yksi syy ehkä on se, että maahanmuutto nähtiin 90-luvulla Suomessa enemmänkin kulttuuri- ja identiteettikysymyksenä, vaikka nämä kysymykset ilman muuta liittyvät työmarkkinakysymyksiin. Maahanmuuttajat tulivat voimakkaammin mukaan työmarkkinoille vasta työttömyysasteen laskettua.

– Mutta myös yliopistollinen tutkimus kärsii pätkätöistä, sanoo Alho.

– Työehdot on saatava paremmiksi.

INGEGERD EKSTRAND