Muusikoilla vuokratyö yleistyi jo 1980-luvulla, kun
ohjelmatoimistojen määrä alkoi kasvaa. Tuolloin kukaan ei uskonut, että vuokratyöstä
voisi tulla yleinen työnteon muoto mutta näin on nyt käynyt. Seuraava askel saattaa
olla vuokratyöntekijöiden pakkoyrittäjyys.
Lehtisen mukaan on yhä tavallisempaa, että ohjelmatoimisto välittää vain keikkoja
muusikoille. Muusikon keikkapalkkion ja siitä maksettavat lakisääteiset maksut hoitaa
erillinen laskutusyritys.
Kenellä on tällaisessa tapauksessa työnantajalle kuuluva vastuu? Onko se
ohjelmatoimistolla, joka hankkii keikan vai laskutuksen hoitavalla yrityksellä? Tilanne
on epäselvä ja siihen on ammattiliiton vaikea puuttua.
Ylläkuvattu tilanne teettää paljon työtä ravintolamuusikkojen valtakunnalliselle
luottamusmiehelle Aarne Vesteriselle.
Usein paljastuu, että ohjelmatoimistossa ei tiedetä, mitä kaikkea
työnantajan kuuluu hoitaa. Sekään ei ole tavatonta, että laskutusyritys jättää osan
velvoitteistaan hoitamatta.
Vesterinen neuvoo muusikoita ottamaan aina yhteyttä lakimieheen ennen sopimuksen
allekirjoittamista ohjelmatoimiston kanssa.
Pahimmissa tapauksissa muusikko on sopimuksessa sitoutunut
työskentelemään vain yhdelle ohjelmatoimistolle, vaikka toimisto ei pysty
järjestämään kuin muutamia keikkoja vuoden aikana.
Kireä kilpailu ajaa palkkioaleen
Aarne Vesterinen on törmännyt useamman kerran tapauksiin, joissa muusikko ei ole
sopimusta allekirjoittaessaan ymmärtänyt ryhtyvänsä käytännössä yrittäjäksi.
Vesterinen uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi muusikko on kuitenkin pakon
sanelemana yksityisyrittäjä.
Alan kilpailutilanne on erittäin kireä, sillä niin muusikoista kuin
ohjelmatoimistoista on ylitarjontaa. Seurauksena on keikkahintojen polkemista alle tessin
minimien.
Muusikkojen liitolla on ravintolamuusikoita koskeva työehtosopimus
Henkilöstöpalveluyritysten liiton ja Suomen Hotelli- ja Ravintolaliiton kanssa.
Vesterisellä on tiedossa tapauksia, joissa ohjelmapalveluyritykset ovat sopineet
keikan tarjoavan ravintolan kanssa korkeamman hinnan kuin mitä muusikolle on ilmoitettu.
Tällaisessa tapauksessa ohjelmapalveluyritys veloittaa oman palkkionsa tuplana.
Muusikkojen liiton 3 400 jäsenestä kaksi kolmasosaa on free lancereita. Free
lancereina toimivia muusikoita on Suomessa kaikkiaan noin 10 000.
Pirjo Pajunen
Vastentahtoisen
yrittäjyyden taustalla on työnantajien pyrkimys siirtää yrittäjäriskiä
työntekijöille. Yhteistä eri alojen yrittäjiksi pakotetuille työntekijöille on
taloudellisesti epävarma asema, ja se että yrittämistä on yleensä sopimuksella
rajoitettu. Lähes aina kyse on ota tai jätä tilanteesta, jossa vaihtoehtona on
lopputili.
AKT:n sopimussihteeri Väinö Lahtinen nimeää yhden miehen ja auton
kuljetusyrittäjät nykyajan torppareiksi. He ovat tiukasti sidottuja isompaan kuljetuksia
heille tarjoavaan yrittäjään. Sidosta vahvistaa velkavankeus auto ostetaan
yleensä velkarahalla entiseltä työnantajalta.
PAMissa on kokemusta vahtimestareiden, siivoojien ja kiinteistöhuollon
työntekijöiden pakottamisesta yrittäjiksi. Liiton arvion mukaan suomalaisissa
ravitsemusliikkeissä on enää noin 200 työsuhteista vahtimestaria mutta yrittäjänä
samaa työtä tekee tuhatkunta ihmistä.
Siivoojien ja kiinteistöhuollon työntekijöiden osalta ilmiö on toistaiseksi
marginaalinen ja sitä hillitsee pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa alan
työvoimapula. Pakkoyrittäjiä alan työntekijöistä on arviolta noin 200. He toimivat
yleensä ison kiinteistö- ja siivousalan yrityksen alihankkijana.
Isot yritykset poimivat rusinat pullasta ja tarjoavat huonommin kannattavia
kohteita työntekijöille yrittäjäpohjalta, selvittää vastaava PAMin sopimussihteeri Hannu
Sironen.
AKT:n Lahtisen mukaan yrittäjyyteen pakotetut ovat tyypillisiä pienillä
paikkakunnilla, joissa työtä on huonosti tarjolla. PAMin Sironen ennustaa, että
pakkoyrittäjyys lisääntyy tulevaisuudessa suurten kaupunkien ja kasvukeskusten
ulkopuolella.
Muusikkojen liitto, PAM ja AKT hyväksyvät tietyin ehdoin vain itsensä
työllistäviä yrittäjiä jäsenikseen.