Toivottavasti huhtikuussa nimitettävän uuden hallituksen
ministerit eivät sokeasti usko "talousviisaita", jotka väittävät
tuloveroalennusten maksavan itsensä talouden dynamiikan kautta takaisin. Niin ei ole
koskaan käynyt, vaan väite perustuu enemmän ideologisiin lähtökohtiin kuin
tosiasioihin. Kokonaan eri asia on, että hyvän taloussuhdanteen aikana verotulot
kasvavat joka tapauksessa.
Toinen innokkaimpien veronalentajien perustelu jatkuvaan veroaleen on, ettei Suomi
nykyisellä verotuksen tasollaan pärjää kansainvälisessä, globaalissa kilpailussa.
Suomen ei kuitenkaan pidä lähteä mukaan uusliberalistiseen verokilpailuun. Ei vaikka
niinkin lähellä kun naapurimaassa Virossa ollaan menossa kohti 20 prosentin
tasatuloveroa vuoteen 2009 mennessä. Viron työnantajat ovat esittäneet, että tulovero
pitäisi laskea jopa 14 prosenttiin neljässä vuodessa.
Vaikka erilaiset kilpailukykymittaukset joissa Suomi on tunnetusti pärjännyt
hyvin eivät välttämättä kerro koko totuutta, ne vahvistavat, että Suomessa
asioita on pääsääntöisesti viety oikeaan suuntaan viime vuosina. Erityisesti ne
kertovat, että Suomi on halunnut ja pystynyt käyttämään vahvuuksiaan tehokkaasti
hyväkseen. Meillä on yhteiskunnallisesti vakaat elinolot, meidän infrastruktuurimme ja
julkiset palvelumme ovat pääosin kunnossa. Niiden pitäisi globaalissa kilpailussa olla
vähintään tasaveroisia kilpailukykytekijöitä alhaiseen vero- ja palkkatasoon
verrattuna. Puhumattakaan siitä, jos vertailukriteereiksi otetaan myös sosiaaliset ja
eettiset näkökohdat.
Tulevalla vaalikaudella Suomessa pitää veronalennusten sijasta keskittyä
veropolitiikassa rakenteelliseen uudistamiseen. Esimerkiksi kiinteistöveron osuutta
kokonaisveroasteesta voidaan nostaa, palkka- ja pääomaverotuksen välistä suhdetta on
oikeudenmukaistettava palkkaverotuksen hyväksi ja autojen verotuksessa on siirryttävä
enemmän käytön verotukseen.