Paperiliiton puheenjohtajan Jouko Ahosen mielestä solidaarisuus ei rakoillut eikä hänellä ei ole moitteita minkään SAK:laisen liiton suuntaan.

Rakennusliiton puheenjohtajan Matti Harjuniemen mukaan solidaarisuus joutui koetukselle paperialan työsulun aikana.

Matti Harjuniemi on huolissaan siitä, mitä on tapahtumassa keskinäiselle solidaarisuudelle SAK:n sisällä. Monet liitot tukivat Paperiliittoa sen joutuessa raskaan työsulun kohteeksi, mutta solidaarisuuden osoituksissa esiintyi horjuvuutta.

– Ay-liikkeen toiminnan perusta on se, että kaveria ei jätetä. Tämä koskee liittoja sisäisesti, mutta tupoissa koko SAK:laista ay-liikettä. Nyt on syytä kysyä, olimmeko yhtenä rintamana paperityöntekijöiden tukena vai kävikö meille niin, että muut seurasivat sivusta, kun yksi liitto oli voimakkaassa taistelussa? Minun arvioni on, että SAK:laisella ay-liikkeellä olisi ollut voimaa puuttua asiaan, Harjuniemi sanoo.

Hänen mielestään solidaarisuus joutui koetukselle ja moni meni halpaan, että mitäpä sitä tukemaan hyväpalkkaisia paperimiehiä.

Harjuniemi näkee paperialan työkiistassa, etenkin ulkopuolista työvoimaa koskevassa torassa, koko ay-liikettä koskettavan ytimen.

– Työnantajat ovat vuosikausia puhuneet paikallisen sopimisen lisäämisestä, ja SAK on lähtenyt tietyin ehdoin mukaan siihen, että paikallista sopimista lisätään. Paperiteollisuudessa on ollut käsittääkseni työntekijöiden kannalta varsin hyvä ja turvallinen paikallisen sopimisen perinne. Uskoakseni kaikilla muilla toimialoilla tilanne on heikompi.

– Ei kai ay-liikkeessä haluta seurata sivusta, jos työntekijän kannalta hyvää paikallisen sopimisen kulttuuria aletaan kääntää työnantajan sanelun suuntaan. Siellä, missä sopiminen on vahvaa, sen täytyy myös antaa olla sitä, jotta voidaan näyttää esimerkkiä muille, mitä on asiallinen paikallinen sopiminen on, Harjuniemi sanoo.

Turha nostaa tikunnokkaan

Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahosen mukaan tupokierroksen kokonaisuutta arvioitaessa on hyvä keskustella myös Metsäteollisuus ry:n työsulusta, mutta Ahosen mielestä ei ole mitään syytä nostaa Paperiliittoa tikunnokkaan eikä käydä paperialan työtaistelutilanteesta erillistä pyykinpesua.

– Minulla ei ole moitteita minkään SAK:laisen liiton suuntaan. Esitimme veljesjärjestöille pyyntöjä tukitoimista, jotka kohdistuivat Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksiin. Kaikki toimivat, kuten yhteisesti sovittiin. Jatkossakin tuen kohteena olevan liiton on itse saatava määritellä, millaista tukea muilta haluaa, Ahonen sanoo ja muistuttaa, ettei Paperiliitto missään vaiheessa pyytänyt SAK:lta keskusjärjestönä tukitoimia.

– Keskusjärjestön tuki näkyi Lauri Ihalaisen läsnäolona työriidan loppuvaiheessa, ja annamme hänen työpanokselleen arvoa.

Ahosen mielestä solidaarisuus ei rakoillut missään vaiheessa työtaistelua.

– Tosin joillakin paikkakunnalla esiintyi metalliliittolaisten ja paperiliittolaisten välillä tulkintaerimielisyyksiä tukitoimista, mutta liittojen välillä yhteistyö sujui hyvin, Ahonen kiittelee.

Pyykkipäivä lokakuussa

Monien mielestä likapyykki pestään kotona, eikä SAK:n sisäisiä ristiriitoja pitäisi levitellä julkisuudessa. Matti Harjuniemen mielestä solidaarisuuden kestävyydestä täytyy nimenomaan keskustella laajasti, ja paikallisten ay-toimijoiden on hyvä osallistua mielipiteen vaihtoon.

– SAK:ssa on melkein miljoona jäsentä. Täytyyhän keskusteluun osallistua paikallistason ihmisiä, sillä kyse vakavista tulevaisuuden kysymyksiä. Millä tavalla varmistetaan työllään leipänsä tienaavien ihmisten turvallinen muutos tässä myllerryksessä? Kyse on siitä, kuinka paljon meillä on yhteistä voimaa, Harjuniemi sanoo.

SAK:n hallituksessa on aikomus käydä lokakuussa normaaliin tapaan keskustelu siitä, mitä sopimuskierroksesta on opittavissa. Metallityöväen liiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa sanoo, että SAK selvisi tupokierroksesta vahvana.

– Minä en nähnyt SAK:n johdon ja liittojen välillä mitään erimielisyyttä siitä, mitä Paperiliitto toivoi ja tahtoi, Vuorenmaa sanoo.

Hänellä on puhdas omatunto myös sen suhteen, että Metalliliitto antoi Paperiliitolle kaiken tuen, mitä sen johto pyysi.

– Meillä ei ole ollut Paperiliiton kanssa minkäänlaisia erimielisyyksiä tukitoimien riittävyydestä, sillä sovimme niistä yhdessä, Vuorenmaa sanoo.

Hänen mielestään tupon sisällönkin arviointi on hieman liian aikaista, sillä muutosturvan jalkauttaminen on vasta alullaan ja tilaajavastuu ja ammattiliittojen kanneoikeus vasta työryhmissä.

Kemianliiton puheenjohtaja Timo Vallitun mielestä solidaarisuuden tilasta on syytä keskustella, jos tuposta jollain jäi jotain hampaankoloon. Vallittu aprikoi, että työsulun ainutlaatuisuuteen nähden keskusjärjestöllä olisi luullut löytyneen yhteinen näkökulma ja voimaa torjua työnantajan painostusta.

– Jossain määrin tässä oli horjuvuutta. Liitot päättivät tukitoimista Paperiliitolle omista lähtökohdistaan eivätkä kaikki nähneet tarpeelliseksi tukitoimiin ryhtymistä. Esiintyihän tässä erilaista käyttäytymistä, Vallittu toteaa.

Kone ei yski

Jos SAK:n sisällä kaivataan tupon jälkipuintia, sitä haluaa myös valtiovarainministeri Antti Kalliomäki. Kalliomäellä on huoli sopimusjärjestelmän toimivuudesta ja tulevaisuudesta, ja hän on kutsunut keskusjärjestöjohtajat yhteiseen pöytään puimaan asiaa.

Liittojohtajien mielestä sopimusjärjestelmä toimi, kuten pitikin.

– Metsäteollisuuden työsulku oli ainutlaatuinen, mutta se ilmoitettiin laillisessa järjestyksessä. Rajavartijoiden lakossakin oli kyse laillisesta työtaistelusta. SAK:n on syytä osallistua keskusteluun, mutta on työmarkkinajärjestöjen keskinäinen asia huolehtia sopimusjärjestelmän kehittämisestä, Timo Vallittu sanoo.

Matti Harjuniemi pitää Kalliomäen huolta ylireagointina.

– Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu, että työntekijöillä on oikeus järjestäytyä ja työntekijöillä ja myös työnantajilla on oikeus työtaisteluun. On turha edes yrittää sataprosenttisesti sitovaa tupoa tai kuvitella, että jos sopimusjärjestelmä hajautettaisiin kokonaan, työmarkkinat rauhoittuisivat. Siitä se kähinä vasta alkaakin. Ei palkansaajaväestö vielä niin vellihousuksi ole mennyt, Harjuniemi kuittaa.

Erkki Vuorenmaan mielestä on liian aikaisin ryhtyä mihinkään suuriin manöövereihin.

– Välittömästi kriisin jälkeen ei kannata ryhtyä kehittämistoimiin. Tomun täytyy antaa ensin laskeutua ennen kuin pystytään tilannetta arvioimaan, Vuorenmaa sanoo.

– Kalliomäen ehdotus on sinällään paikallaan: sopimusjärjestelmää kannattaa aina hioa, mutta mihinkään laajempiin kehittämistoimiin liian on aikaista lähteä.

Leena Seretin

Palkkatyöläinen 30.8.2005 nro 7/05