– Emme sijoitu Euroopassa aivan kärkiryhmään, mutta kuuden seitsemän parhaan joukkoon kylläkin. Tietämyksen puolella tilanne on hyvä. Siitä saamme kiittää etenkin Työterveyslaitosta, joka on johtavia laitoksia alallaan maailmassa. Mutta tiedon soveltamisessa työpaikoilla on puutteita, Rehnström sanoo.

Lisäksi ongelmia aiheuttavat ylimieliset asenteen ja puuttuva motivaatio. Sen sijaan ulkomaisten tilaajien vaatimukset tavaroiden valmistamisesta hyvässä työympäristössä saattavat osaltaan viedä kehitystä parempaan suuntaan.

– Yritysjohdon motivointi onnistuu parhaiten osoittamalla, millaiset panostukset työympäristöön ovat kannattavia. Investointi hyvään työympäristöön on useimmiten hyvä investointi yritykselle, Rehnström tähdentää.

Suomalaisessa järjestelmässä, jossa vakuutus useimmiten korvaa tapaturmat ja sairaudet, yritys voi tyytyä vain maksamaan normaalit vakuutusmaksut ja jatkaa entiseen malliin.

– Anglosaksisessa järjestelmässä asiat ovat konkreettisempia. Jos työntekijältä menee käsi, se maksaa yritykselle suoraan ehkä noin miljoonan. Raportit vammoista menevät siksi suoraan yrityksen korkeimmalle johdolle, Rehnström sanoo.

Meneillään 400 projektia

Työsuojelurahasto jakoi viime vuonna työympäristön parantamiseen noin 9 miljoonaa euroa. Kolmannes tästä summasta käytettiin Työturvallisuuskeskuksen toiminnan rahoittamiseen. Työympäristötutkimukseen myönnettiin liki 6,4 me. Hankkeet ovat hyvin erilaisia niin kattavuudeltaan kuin kestoltaankin ja juuri tällä hetkellä niitä on meneillään 400.

– Kaikkiaan projekteja on ollut 26-vuotisen toiminnan aikana runsaat 5 000. Etsimme hankkeita, joiden avulla voidaan poistaa työpaikoilla jo olevia tai tulevia riskejä. Ihanteellista on, että mahdolliset ongelmat havaitaan ja torjutaan jo ennakolta, Rehnström sanoo.

Viime vuonna 23 pros. varoista käytettiin hankkeisiin, joilla selvitettiin työyhteisöjen toimintaa, 44 pros. hankkeista liittyi työelämän terveys- ja kuormitusriskeihin. Varoja myönnettiin yritysten organisaation toiminnan, terveyden edistämisen, riskienhallinnan jne. tutkimiseen. Tutkijajoukko on moninainen: lääkäreistä, insinööreistä ja käyttäytymistieteilijöistä teologeihin ja historioitsijoihin, ja he tekevät työtään esim. teknisessä tutkimuslaitoksessa VTT:ssä, Työterveyslaitoksella ja yliopistoissa eri puolilla Suomea.

Vuosittain rahastolle jätetään noin 500 määrärahahakemusta. Niistä pyydetään asiantuntijalausunnot, jonka jälkeen työmarkkinaosapuolten muodostama hallitus päättää suuremmista ja toimisto pienemmistä summista.

– Työsuojelurahaston osallistuminen edellyttää, että myös henkilöstö on mukana kehittämisyhteistyössä. Meidän hankkeissamme on aina ensisijaista, että ne hyödyttävät sekä vakuutettuja että vakuuttajia. Rahathan tulevat lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta, Rehnström korostaa.

Liikenne- ja palovakuutusaloilla on vastaavia järjestelmiä, samoin muualla Pohjoismaissa, joskaan ei aivan samanlaisia kuin Suomessa.

Projekti-ideoita työpaikoilta

Rehnström korostaa, että myös yksittäiset työntekijät, työsuojeluvaltuutetut tai luottamusmiehet voivat ottaa ja tehdä työnantajalleen ehdotuksia työympäristön parannushankkeiksi. Kehittämisavustusta voidaan myöntää jopa 50 pros. niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat ulkopuolisen asiantuntemuksen käytöstä jonkin konkreettisen ongelman ratkaisemiseksi muun lisäksi.

– Ongelmallinen prosessi tuottaa ehkä melua, jota ei pystytä poistamaan perinteisin menetelmin kuten koteloimalla, tai uuden materiaalin käyttöönotto panee epäilemään terveysriskejä, Rehnström mainitsee esimerkkeinä.

Työsuojelun taso työpaikalla riippuu kovasti myös johdon osaamisesta. Rehnström on huolissaan siitä, että työsuojelun opetusta on useimmissa korkeakouluissa vähän, jos lainkaan.

– Kukaan ei voi sanoa, että hallitsee oman ammattialansa, ellei työympäristöosaamista liitetä opintoihin. Insinööri voi suorittaa tutkintonsa ja joutua myöhemmin vastaamaan jostakin alueesta ilman että hänellä on minkäänlaista muodollista tietoa turvatekniikasta. Laki kyllä sanoo, että työnantaja on velvollinen tarjoamaan erikoistietoa, mutta siitä voi vastata vaikkapa tilapäinen konsultti.

Rehnströmin mielestä vapaaehtoinen turvallisuuskortti työntekijöille yhteisillä työpaikoilla on hyvä alku. Mutta mikä olisi seuraava askel? Ehkä vähän laajempi kortti vaativampiin tehtäviin?

- Kysynkin, pitäisikö meillä olla ajokortti. Lait ja säännöt eivät ole paras tapa, mutta ellei muu auta, pakkoon on ennen pitkää turvauduttava.

Rehnström on iloinen siitä, että työympäristökysymyksistä keskustellaan nykyisin laajemmin ja enemmän kuin ennen. Se on suora seuraus siitä, että aiemmin että ongelmia katsottiin olevan vain teollisuudessa, kaivoksissa ja tehtaissa, mutta nykyään kaikissa töissä.

– Nykyään ongelmina pidettäviä asioita ei koettu ongelmiksi 50 vuotta sitten. Vaatimukset kasvavat koko ajan, eikä työ paremman työympäristön puolesta tulee koskaan valmiiksi, sanoo Rehnström.

Ingegerd Ekstrand

– Jotta tutkimustulokset olisivat tarjolla mahdollisimman helppotajuisessa muodossa, annamme tutkijoille koulutusta mediaviestinnässä. Se on ollut suosittua ja näkyy myös projekteissa, hän toteaa.

Jylhä on myös pannut merkille, että kiinnostus työsuojelua kohtaan on lisääntynyt. Ihmiset haluavat hyvän työympäristön, työpaikan viihtyvyyttä pidetään tärkeänä asiana.

Työsuojelurahaston oma lehti, Tiedon silta, ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja lähetetään kaikille rahaston rekisterissä oleville ts-valtuutetuille ja –päälliköille.

Tutkimustuloksia julkaistaan myös Työsuojelukeskuksen Työyhteisöviestissä.

– Tietoa saa myös Työ Terveys Turvallisuus –lehdestä. Tärkeitä ovat myös työmarkkinajärjestöjen omat lehdet, korostaa Jylhä, joka sanoo hyötyneensä paljon siitä, että on ollut aiemmin töissä SAK:ssa.

– Hankkeiden tuomaa tietoa ei ehkä aina voi soveltaa suoraan, mutta se voi kypsyä takaraivossa ja se voidaan ottaa esille sopivan tilaisuuden tullen. Ts-valtuutetut ja luottamusmiehet ovat myös tervetulleita Tutkimus tutuksi –tapaamisiimme, joita järjestetään Helsingissä 6–8 kertaa vuodessa, sanoo Jylhä ja muistuttaa, että Uutisviesti-verkkokirjeen voi tilata jokainen asiasta kiinnostunut.