Luottamusmies voi pyytää palkkatietoja epäillessään palkkasyrjintää. Jos työnantaja ei niitä anna, tasa-arvovaltuutettu voi vaatia ne, jos palkkasyrjintää on syytä epäillä.

Kaikkia töitä ja kaikkia palkkoja ei kannata vertailla keskenään, sillä laki koskee vain saman työnantajan palveluksessa olevia. Sen sijaan työtehtäviä ja palkkoja voi verrata työpaikalla yli työehtosopimusrajojen.

Tasa-arvovaltuutetun nettisivuilla neuvotaan huomioimaan vertailuissa kaikki palkanosat: tehtäväkohtainen palkka sekä henkilökohtaiseen pätevyyteen ja suoriutumiseen perustuvat lisät. Kaikkien palkanosien on oltava syrjimättömiä, myös tulospalkkioiden.

Työntekijällä on oikeus tietää, mihin hänen palkkansa perustuu ja miten palkkajärjestelmä toimii.

Palkkoja pääsee parhaiten tarkistamaan tasa-arvosuunnitelman laatimisen yhteydessä. Lain mukaan sen pitää sisältää myös palkkakartoitus: missä tehtävissä ja minkälaisilla palkoilla miehet ja naiset työpaikalla ovat. Samalla on syytä selvittää, annetaanko eri työntekijäryhmille erilaisia palkanlisiä ja miten lisät jakautuvat naisten ja miesten kesken näissä ryhmissä.

Huomattavaa on, että palkkoja voidaan verrata myös sellaisten työntekijöiden kesken, jotka eivät ole työnantajan palveluksessa yhtä aikaa. Palkkaa voi verrata esimerkiksi edeltäjän palkkaan.

Työnvaativuuden arviointi avuksi

Tehtävien vaativuuden arviointi on mainio väline määritettäessä töiden samanarvoisuutta, toteaa tasa-arvovaltuutetun toimisto. Tehtäviä arvioidaan kirjallisten työnkuvausten perusteella, analyyttisesti. Palkka määräytyy tehtävän pisteytyksen mukaan.

Työnvaativuuden, henkilökohtaiseen pätevyyden ja tuloksellisuuden perusteella palkka maksetaan jo joka viidennelle palkansaajalle. Hallituksen samapalkkaisuusohjelman tavoitteena on saada 75 prosenttia palkansaajista tasa-arvoisten palkkausjärjestelmien piiriin vuoteen 2015 mennessä.

Jollei työpaikalla ei ole tehty työnvaativuuden arviointia, töitä verrataan sen mukaan, kuinka hyvin ne vastaavat toisiaan. Mittareina voivat olla työtehtävien laatu, sisältö, työolot, työssä vaadittava osaaminen, vastuu ja kuormitus. Samanarvoisia voivat olla keskenään hyvin erilaiset työt.

Määräaikaiset samaan vertailuun

Miesten ja naisten palkkaero on laskutavasta riippuen 16–20 prosenttia miesten hyväksi. Osan palkkaerosta selittää se, että työmarkkinat ovat jakautuneet varsin selvästi nais- ja miesaloiksi.

Palkkaeroa lisää se, että yhä useammin naiset tekevät pätkätöitä. Toissa vuonna naisista joka viides oli määräaikaisessa työsuhteessa, miehistä 13 prosenttia.

Tasa-arvolain mukaan työpaikan palkkakartoitukseen on otettava mukaan kaikki työntekijät, myös osa-aikaiset ja määräaikaiset. Kartoitus on tehtävä sekä yksilöittäin että ryhmittäin kuitenkin niin, että yksilön palkkatiedot pysyvät salassa. Tosin julkisella sektorilla myös palkat ovat julkisia.

Ylitöitä tarjottava yhtäläisesti

Kuukausipalkkaisen ja tuntipalkkaisen palkkoja voidaan verrata jakamalla kuukausipalkka 21,5:llä. Tällöin saadaan selville päiväpalkka. Siitä lasketaan tuntipalkka jakamalla päiväpalkka normaaleilla työtunneilla.

Palkkojen vertailussa kannattaa muistaa, että yötyöstä maksetaan yleensä enemmän kuin päivätyöstä, ja ylityöt eivät kuulu normaaliin palkkaan. Suomessa miehet tekevät ilta- ja yötyötä sekä ylitöitä enemmän kuin naiset. Työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu vaatii, että ylitöitä ja urakoita tarjotaan samoissa tehtävissä oleville yhtäläisesti työntekijöiden sukupuolestaan riippumatta.

Palkkakartoituksesta ja uudesta tasa-arvolaista www.stm.fi/Resource.phx/tasa-arvo/julkaisut/esitteet.htx tai www.tasa-arvo.fi, josta Uusi tasa-arvolaki 2005 -esite.

Työnvaativuuden arvioinnista ja oman työn kuvaamisesta sekä ohjeet työn itsearviointiin Kunta-alan ammattiliiton sivulta www.ktv.fi> Edunvalvonta> palkan perusteet.

Samapalkkaisuuden tilasta ja hallituksen samapalkkaisuusohjelmasta lisää www.stm.fi
> tasa-arvo> Julkaisuja tasa-arvosta> Työryhmän ehdotus naisten ja miesten samapalkkaisuutta edistäväksi ohjelmaksi (Työryhmämuistioita 2005:7)

Naisten ja miesten palkat olivat lähimpinä toisiaan toimisto- ja asiakaspalvelutyössä. Palkkaero oli 210 euroa kuukaudessa.

Palkansaajia oli tuolloin 1,4 miljoonaa. Heistä puoli miljoonaa työskenteli yksityisissä palveluissa, hieman vähemmän yksityisellä teollisuussektorilla. Kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa oli 329 000 palkansaajaa ja valtiolla 108 000.

Miehet ansaitsivat parhaiten työskennellessään valtiolla, toiseksi parhaiten yksityisissä palveluissa. Naisten ansiot olivat parhaat valtiolla ja yksityisessä teollisuudessa.