Tällä gallupkierroksella kansa vastasi Karjalaa takaisin kaihoaville tylysti. Menetettyjen alueiden palautus nimittäin innosti enää viidennestä ja heidän osuutensa oli laskemaan päin.

Suomen virallinen Karjala-linja vastaa kansan enemmistön käsityksiä. Palautusta ei ajeta, koska Neuvostoliitto ja sittemmin myös Venäjä ovat sen kategorisesti moneen otteeseen torjuneet.

Meidän valtiojohtomme puhuu ja edistää itärajalla lähialueyhteistyötä, jota on ohjattu 1993 lähtien hallituksen kolmen vuoden välein hyväksymillä strategiapapereilla.

Kun Baltian maista toissa vappuna tuli EU:n jäseniä, kahdenvälisen lähialueyhteistyön painopiste siirtyi Venäjälle, erityisesti Karjalan tasavaltaan, Leningradin ja Murmanskin alueille sekä Pietariin.

Lähialueyhteistyöhön itärajan takana ovat osallistuneet kaikki ministeriömme sekä useat keskusvirastot ja laitokset. Kansalaisjärjestöjen, oppilaitosten ja yritysten panos on ollut myös keskeinen. Valtion varoja yhteistyöhön on kanavoitu pitkälti yli miljardi euroa, josta yli puolet on ollut lahjarahaa.

Lähiyhteistyö on osa Suomen ulkopolitiikkaa. Meille yhtä hyvin kuin itänaapurillemmekin on tärkeää, että Neuvostoliitto laskeutuu pehmeästi Venäjäksi ja että epävarma siirtymäkausi jää mahdollisimman lyhyeksi.

Kun yhteistyötä on nyt tehty reilut kymmenen vuotta, ainakin keskeinen poliittinen tavoite, rauhallisuus rajojemme lähellä, on toteutunut. Vakautta Luoteis-Venäjällä on olennaisesti lisännyt 1990-luvun lopun ruplakriisin jälkeinen rivakka talouskasvu ja elintason nousu, mistä ainakin pieni sulka kuuluu myös yhteistyöhön uskoneiden ja sitä tehneiden suomalaisten hattuun.

Helsingin kauppakorkeakoulun koordinoiman Luoteis-Venäjän talouden seurantaraportin mukaan esimerkiksi alueen tehdastuotannon viime vuoden kasvu, 13,4 prosenttia, ylitti koko Venäjän keskiarvon 2,2-kertaisesti ja vähittäiskaupan liikevaihto kipusi 12 prosentin vauhdilla yläviistoon. Julkisen talouden alijäämätkin supistuivat roimasti.

Kansalaisten reaaliset rahatulot kasvoivat Luoteis-Venäjällä yli 11 prosenttia, kun kasvu koko Venäjällä jäi 9,7:ään. Myös työllisyys koheni Novgorodin lääniä lukuun ottamatta.

Siitä, miten Luoteis-Venäjän vauhti vaikuttaa heti itärajan tällä puolen, on niukasti tutkittua tietoa. Pari vuotta sitten valmistuneessa Joensuun yliopiston tutkija Pasi Saukkosen selvityksessä lähiyhteistyön ja Venäjän-kaupan arvioitiin lisänneen Pohjois-Karjalan työllisyyttä noin tuhannella henkilötyövuodella. Joku merkitys Venäjän läheisyydellä näytti ainakin viime vuonna olleen myös maakunnan teollisuudelle, kun se paransi itävientiään 86 prosenttia.

Etelä-Karjalassa itärajan työllisyyttä lisäävä vaikutus arvioidaan useita kertoja pohjoista suuremmaksi, mutta tutkittua tietoa tarkemmista numeroista ei ole saatavilla.

Olemme tähän lehteen koonneet muutamia juttuja siitä, miten rajan pinnassa nykyisin eletään ja työskennellään, mitä ajattelevat vaikkapa valtakunnan rajan erottamat naapurukset, tohmajärveläiset ja värtsiläläiset.