Sulun ruodinnan aloitti Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi (KU 10.8.). Hänen mielestään SAK:n liittojen solidaarisuus paperityöläisiä kohtaan jäi työtaistelun aikana vaisuksi, lymyilyksi nurkan takana. Jämäkällä ay-liikkeen ja liittojen yhteistyöllä sulku olisi murrettu paljon nopeammin ja kansantalouden tappiot jääneet selvästi pienemmiksi, uskoi Harjuniemi.

Jos rakentajien puheenjohtajan kanssa ei massiivisen vastaiskun taktiikkaa jakaisikaan, hänen huoleensa tämän sopimusriidan monista kummallisuuksista on helppo yhtyä. Jo se, että työsulkua käytettiin sotien jälkeen ensimmäisen kerran työehtojen heikennyksessä, panee miettimään.

Yhtä historiallista sekin on, etteivät paperityöläiset saaneet raskaan ottelun jälkeen edes tupon tasoista sopimuspaperia.

Harjuniemen huolta heiveröisestä solidaarisuudesta on myös turha kiistää. Se tuli esiin selvästi muun muassa SAK:n hallituksen kokouksessa sulun keskellä kesäkuun alussa.

Solidaarisuusvaje tai jopa -kriisi tuskin kuitenkaan syntyi tai edes syveni papeririidan mittaan, vaan on ollut olemassa jo pitkään ja pilkahdellut pintaan muissakin yhteyksissä, muun muassa muovitehdas Foxconnin kevättalvisen lakon aikana.

Ja jos 1990-lukua muistellaan, solidaarisuus-sanaa ei silloin juuri viljelty, kun muotiin tuli "keilata yksin" ja vähän jokainen yritti takoa omaa onneaan massatyöttömyyden keskellä.