– Vielä muutama vuosi sitten kaikki haluisivat opiskelemaan elektroniikkaa, mutta nyt tilanne on toinen.

Vanninen opettaa entisenä Vallilan ammattikouluna tunnetussa opinahjossa äidinkieltä ja antaa opinto-ohjausta puualan opiskelijoille. He opiskelevat puusepiksi, pintakäsittelijöiksi ja verhoilijoiksi.

Vannisen mukaan hakijoita on viime vuosina ollut puualalle enemmän kuin on voitu ottaa opiskelemaan. Toisaalta myös opintonsa keskeyttäneiden määrä on suuri, mikä on yleinen ongelma ammatillisissa oppilaitoksissa.

Peruskoulun päättävien ikäluokasta selvästi yli puolet hakeutuu nykyään lukioon. Viime syksynä opinnot ammatillisessa oppilaitoksessa aloitti noin 28 700 peruskoulunsa päättänyttä nuorta.

– Suoraan peruskoulusta tulleilla nuorilla on helposti epärealistisia käsityksiä tulevasta ammatista ja työstä. Kädentaitojen opiskelu edellyttää vankkaa motivaatiota ja sitkeyttä, eikä 16-vuotiailla tahdo olla niitä riittävästi, Marja-Leena Vanninen pohtii.

Puu ja verstas kiehtovat

Marja-Leena Vannisen mukaan monen puualaa opiskelevan nuoren tuulevaisuuden haaveena on oman yrityksen perustaminen ja yrittäjyyden tuoma itsenäisyys. Opiskelijoista osa on ylioppilaita. Vannisen arvion mukaan noin puolet valmistuneista jatkaa myöhemmin opiskelua ammatti- tai taidekorkeakoulussa.

Marja-Leena Vanninen on opettanut Vallilassa parikymmentä vuotta. Koulu on kuitenkin hänelle jo lapsuudesta tuttu, sillä Vannisen isä opetti samassa koulussa aikoinaan puusepäksi opiskelevia.

– Molemmat vanhempani ovat taitavia käsistään, mutta minulla peukalo on keskellä kämmentä, Vanninen nauraa.

Hänen mukaansa kädentaitoja voi opiskelemalla kehittää ja niitä opetetaan Vallilassakin sanan mukaisesti "kädestä pitäen". Silti taustalla on hyvä olla luontainen taipumus.

– Monet puualan opiskelijoista perustelevat ammatinvalintaansa sillä, että he ovat aina tykänneet näprätä jotain käsillään. Jos kädentaidot ovat heikot, ei opiskelustakaan oikein tahdo tulla mitään.

Nuoret perustelevat puualan opintojaan myös sillä, että puu on luonnonmukainen, "hyvältä tuntuva" materiaali. Monia kiehtoo myös käsityöläisyys ja työskentely verstaassa toimiston sijasta.

Ennen varsin miehinen puuala on Marja-Leena Vannisen mukaan naisistumassa kovaa vauhtia. Verhoilijoiksi opiskelevista lähes kaikki ovat jo naisia ja puusepiksi ja pintakäsittelijöiksi opiskelevistakin yhä useampi.

Töitä tarjolla vaihtelevasti

Työelämässä kädentaidoilla on tänä päivänä kysyntää. Kysyntä kuitenkin vaihtelee eri puolilla Suomea ja eri aloilla.

– Esimerkiksi puusepille on töitä varsin hyvin tarjolla ja monenlaisilla aloilla, Marja-Leena Vanninen sanoo ja mainitsee mm. kalusteasennuksen, huonekalujen valmistuksen, korjauksen ja entisöinnin sekä teatterien lavastustyöt. Verhoilijoista monet työllistävät itse itsensä. Verhoilualalla yritykset ovat tyypillisesti pieniä.

Opinto-ohjattavilleen Marja-Leena Vanninen korostaa monipuolisen ammattitaidon merkitystä ja tietotekniikan hallitsemista.

– Puualalla kannattaa opiskella toisiaan tukevia aineita niin, että koko huonekalun valmistus tietoteknisestä suunnittelusta verhoiluun on hanskassa.

Marja-Leena Vanninen toivoo, että yhteiskunnassa kädentaitoja arvostettaisiin muutenkin kuin puheissa.

– Ammatillisessa opetuksessa työn opetuksesta on leikattu viime vuosina paljon tunteja säästöihin vedoten. Samalla yleissivistävien aineiden opetusta on lisätty, tässä perusteluna on käytetty nuorten jatkokoulutusmahdollisuuksien parantamista. Täytyisi kuitenkin muistaa, että kädentaitoja ei voi oppia muuten kuin itse tekemällä.

Marja-Leena Vanninen myös toivoisi, että peruskoulun opinto-ohjaajat nykyistä enemmän esittelisivät lukion ohella ammatillisen koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia.

Omia valmistuvia oppilaitaan Vanninen kehottaa reilusti juhlimaan ammattiin valmistumistaan. Se on hänen mielestään yhtä tärkeä asia, kuin ylioppilaaksi pääsy.

– Aika monet nykyään juhlivatkin ja pitävät jopa sukujuhlia ylioppilaiden tapaan, Marja-Leena Vanninen iloitsee.

Pirjo Pajunen

Syy alan valintaani pohjautuu koko ikäni kestäneeseen harrastukseen kuvataiteiden parissa. Pienestä pitäen kynä on ollut parhaimpia kavereitani. Sittemmin olen löytänyt muitakin työvälineitä. Viimeisimpänä tietokone, joka on päätyöväline graafisessa työskentelyssä.

Graafinen ala on lähellä arkipäivää oleva kuvallisen ilmaisun muoto. Se on levittäytynyt kaduille ja koteihin. Mainokset, levynkannet, julisteet, ruokatarvikkeiden pakkaukset ja kaikki muu mitä kaupasta saa, on päällystetty jonkinlaisella graafisella ilmeellä. Jokainen esine kertoo kuvapinnoillaan oman tarinansa. Mistä se on tullut, mihin se on menossa, kuka sen on valmistanut ja miksi tuote ylipäätään on olemassa.

On aina haaste luoda tuotteelle sitä kuvaava ilme. Parhaimmillaan graafinen tuotos voi olla taidetta siinä kuin hienoin maalaus. On hieno tunne, kun onnistuu tekemään jotain mielestään säilyttämisen arvoista. Se, että muut voisivat myös nauttia lopputuloksesta, vaati inspiraation ja vahvan tunteen siitä, että tietää mitä tekee. Varsinkin tekemisen prosessi on lopputulosta hienompi. Lopputulos on tietysti asiakkaalle tärkein – onko ilme sitä mitä haetaan?

Nykyään kuvan tarkoitus on muuttunut aika paljon. Kuvaa yhdistetään miltei väistämättä asiaan kuin asiaan. Ihminen on suorastaan turtunut runsaaseen värien ja muotojen sekamelskaan, ja näin pitää luoda aina vain huikeampia juttuja, jotta ihmiset saataisiin pysähtymään. Tähän ongelmaan on löydetty oivallinen tehokeino: yhdistää kuva ja teksti. Tämä muuttaa kuvan ja tekstin suhdetta toisiinsa sekä niiden merkitystä. Katsojalle saadaan vahvempi viesti. Onkin todellinen haaste saada tuotteille iskevä ilme, jotta ostaja valitsisi sen kaikkien muiden tuotteiden joukosta.

Graafisella ilmeellä luodaan mielikuvia ja pyritään herättämään asiakkaassa luottamusta ammattiosaamiseen. Mainonnassa asiakkaalle synnytetään uusia tarpeita: "En voi elää ilman uutta hienoa tuotetta". Graafisessa viestinnässä oma usko asiaan auttaa luomaan hyvän lopputuloksen. Mieluummin sitä suunnittelee ilmeen tuotteelle, joka on tärkeää myös itselle ja johon uskoo.

Uskoa omaan työhön täytyy aina olla.

Samu Honkanen
Kirjoittaja on graafisen alan opiskelija ja
SAKKI ry:n toinen varapuheenjohtaja.