Älykkyyttä on monta lajia. Luovuustutkija professori Kari Uusikylä listaa niitä tunnetun teorian mukaan kahdeksan: verbaalisen, matemaattisen, musikaalisen, visuaalisen, kehollis-kinesteettisen, sosiaalisen, itsetuntemuksellisen ja luonnontieteellisen älykkyyden.

Aivoista on paikannettu musikaalisuus – ehkä pääkopassa on kohtansa myös näppäryydelle, hahmotuskyvylle ja kokonaisvaltaiselle aistien käytölle, joita käsityö kysyy?

Uusikylän mielestä lahjakkuuden neurologisia taustoja on turha eritellä: käytännössä peritty kykyrakenne on kuitenkin vain pohja, jonka varaan voi rakentaa. Se liittyy myös kulttuuriin: Nykäsestä ei olisi tullut mäkihyppääjää Nepalissa.

– Luovuutta ei pitäisi rajata, sillä se on laaja alue ja koskee monenlaista inhimillistä toimintaa.

Yksi nauttii tekemisestä, toiselle tuottaa iloa nähdä omien käsien työ valmiina.

– Sopivat ominaisuudet ja rakkaus tekemiseen antavat perustan taitojen kehittymiselle. Käsityöläisellä innostusta pitää riittää jokapäiväisen työn tekemiseen.

Monipuolista älykkyyttä

Käsityöläisen ammatissa ei pääse vähällä: kaikki kahdeksan älykkyyden lajia ovat tarpeen, olipa työ sitten mitä tahansa käsityöläisyyden laajalta kentältä.

Visuaalisuus tarkoittaa, että osaa hahmottaa esineitä eri asennoissa ja erottaa värejä ja suhteita; välttämätöntä niin tekstiili- kuin rakennustyön ammattilaiselle.

Kehollis-kinesteettinen älykkyys yhdistetään usein urheilijoihin, mutta ilman sitä ei pärjää myöskään puuseppä eikä ompelija. Motoriset taidot, käden ja silmän yhteistyö ovat käsityöläisen perusominaisuuksia.

Itsetuntemuksellinen älykkyyden laji on keskeistä käsityöläiselle: ilman vahvaa itsetuntoa moni ei pääse edes opiskelun alkuun tässä lukiohakuisessa yhteiskunnassa. Jos nuori suoriutuu peruskoulusta hyvin arvosanoin ja päättääkin mennä ammattikouluun, hän joutuu sitä varmasti selittelemään monta kertaa.

Luonnontieteellinen tunnistuskyky on oma älykkyydenlajinsa, jolla tunnistetaan ja luokitellaan elämänilmiöitä; tarpeellinen puutarhurille, poliisille ja siivoojalle.

Ilman sosiaalista älykkyyttä harva menestyy työelämässä. Käsityöläisyyteen liittyy usein yrittäjyys, jossa vaaditaan neuvottelua ja sopimisia kumppaneiden tai vastapelaajaan kanssa.

Matemaattinen ja verbaalinen äly tuskin ovat kenellekään haitaksi.

Työstä vääriä käsityksiä

Monella on vääriä käsityksiä niin käsityön sisällöstä ja alan vaatimuksista kuin omista edellytyksistään. Haavekuvat ovat usein kaukana todellisuudesta.

– Moni haluaa tehdä työtä käsillä, olla luova ja riippumaton työajoista. Harva työ täyttää nämä odotukset. Perinteisiltä ammattialoilta löytyy kuitenkin aitoa käsillä tekemistä sitä haluaville, ammatinvalintapsykologi Elisabet Jämsen sanoo.

Hänen asiakkaistaan Helsingin ammatinvalintatoimistossa naisia on lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Miehille käsityöläisyys on selkeämpi valinta kuin naisille, sillä he ovat valmiimpia teknisiin tehtäviin kuin naiset, jotka usein kammoksuvat rutiineja ja haluavat ihmisläheisiin ammatteihin.

Esimerkiksi käsitys "oikeasta työstä" syntyy kasvuympäristössä.

– Jos lapsuudenkoti on pientila, jossa jokainen on puuhannut paljon, toimistotyö ei tyydytä. Toisaalta ruumiillista työtä nähneet lapset saattavat hakeutua kevyempiin töihin välttääkseen tuki- ja liikuntaelinvaivat, Jämsen havainnollistaa.

Kova työtahti, uupumus tai puhdas kokeilunhalu voi ajaa kypsässä iässä olevan ihmisen etsimään sopivampaa työtä. Nousukaudella vaihdetaan alaa vapaaehtoisesti, laman aikana pakkotilanteessa. Kun ammatteja häviää ja matto vedetään jalkojen alta, ihminen kyseenalaistaa ehkä koko oman roolinsa.

– Kriisitilanne voi nostaa pintaan nuoruuden haaveita vaikkapa käsityöalan. Pakkotilanteessa on helpompi suunnata ammattiin, joka aiemmin tuntunut riskiltä esimerkiksi taloudellisista syistä, Jämsen sanoo.

Ammattiosaajia tarvitaan

Muurarien, puuseppien, sähköasentajien, hitsaajien ja putkimiesten keski-ikä nousee. Rakennusalan monipuolisista käsityöläisistä on pulaa. Näppäräsormiset nuoret kouluttautuvat graafiselle alalle ja media-alalle, vaikka työn saanti on epävarmaa. Trendit ja kulttuuri ohjaavat ratkaisuja:

– Lukiohakuinen yhteiskuntamme karkottaa käsityöalalta paljon ammatti-ihmisiä, Jämsen sanoo.

Lukioon ajautuvat pääsääntöisesti nekin, joita lukeminen ei varsinaisesti kiinnosta. Harva nuori on riittävän itsenäinen erottuakseen joukosta, vaikka tunteekin vetoa käsillä tekemiseen.

Laajasta käsityön kirjosta moni nuori voisi löytää sopivan paikan itselleen. Ammattikouluissa on vapaita opiskelupaikkoja ja työllisyystilanne hyvä.

Käytännössä myös ammattikoulu vaatii lukemista enemmän kuin moni tietää. Jämsen kritisoi koulun vuosikymmeniä jatkunutta muutosta teoreettisempaan suuntaan. Hänen mielestään pitäisi puuttua oppimismenetelmiin:

– Vain osa ihmisistä oppii paperista lukemalla. Oppimishäiriöisetkin oppivat esimerkiksi käsi-silmä-yhteistyön avulla. Oppisopimuskoulutusta pitäisi olla enemmän ammatillisena peruskoulutuksena, jotta käsityöläisammatit olisivat todellinen mahdollisuus niitä haluaville.

Marjatta Karvinen