Opetushallitus laskee, että jo viiden vuoden kuluttua uuden työvoiman tarve on noussut miljoonan pintaan, kun heti sotien jälkeen syntyneet vyöryvät eläkkeelle. Tällainen työn visio, jos se edes osittain nykyisen maailmanmenon keskellä toteutuu, on jo juhlan väärtti sinällään ja antaa pätevälle ammattiosaajalle vankkoja tulevaisuuden rakennuspuita.

Kuluvaa vuotta on vietetty meillä ammattiosaajan teemavuotena. Sen huipennus on paraikaa meneillään, kun seitsemisen sataa nuorta 38 maasta kilpailee Helsingissä ammattitaidon MM-titteleistä.

Kun kisoja seuraamaan odotetaan jopa yli sataa tuhatta katsojaa ja tapahtuma nauttii epäilemättä runsaasti muutakin julkisuutta, ammatillinen koulutus ja käsityöläisyys saavat ansaitsemaansa nostetta tässä yhä vahvassa lukiohakuisuuden ja julkkishaihattelun leimaamassa yhteiskunnassa.

Toivottavasti tämän teemavuoden mittaan myös kuva ja tieto ammattitaitoisen työntekijän työn vaativuudesta saadaan irti urautuneesta ja vanhakantaisesta ajattelusta, eli keskinkertaisuudesta likaisissa haalareissaan meluisan verstaan nurkassa.

Tutkijat ovat löytäneet älykkyydestä kaikkiaan kahdeksan eri ulottuvuutta: kielellisen, matemaattisen, musikaalisen, visuaalisen, kehollis-kinesteettisen, sosiaalisen, itsetuntemuksellisen ja luonnontieteellisen.

Perinteisen ajattelutavan mukaan juuri yhtäkään näistä älykkyyden lajeista ei ole totuttu kytkemään käsillä tehtävään työhön. Kuitenkin kaikkia niitä ammattinsa osaava käsityöläinen tarvitsee, yhtä enemmän, toista vähemmän.

Miten pärjää vaikkapa kirvesmies, jos hän ei osaa hahmottaa esineitä eri asennoissa, eri värisinä, eri suhteessa toisiinsa, kolmiulotteisesti? Ei mitenkään. Hän sen kuitenkin osaa ja on siis hyvinkin visuaalinen ja matemaattinen, vaikka harvoin noiden laatusanojen yhteydessä mainitaankin.

Luonnontieteellisesti älykäs taas osaa tunnistaa ja luokitella elämän ilmiöitä. Tämä kyky on tarpeen paitsi puutarhurille ja poliisille, myös työelämän pahnanpohjimmaiseksi tavallisesti poljettavalle siivoojalle.