Yötuuri syö miestä. Peruspositiivisen rekkakuskin Harri Syrjälänkin on
tunnustettava, että viiden yön ajoputken jälkeen väsymys tuntuu kropassa, ainakin
näin syksyn pimeinä.
Huittislainen Harri Syrjälä on ollut rekkakuski jo yli kolme vuosikymmentä. Hän on
ajanut aina pitkää linjaa, joten kilometrejä on kertynyt. Eteläisen Suomen asvaltit
ovat tulleet tutuiksi.
Minulla on ollut onni palvella samaa työnantajaa koko
ajouran ajan, mitä nyt nimi ja omistaja taustalla ovat vaihtuneet silloin tällöin.
Nykyään kyljessä loistavat saksalaisen suuryrityksen tunnukset.
Viimeiset viisi vuotta Harri Syrjälä on ajanut pelkästään yötuuria. Päätös oli
oma ja perusteet olivat hyvinkin epäitsekkäät.
Minut valittiin paikallisen TUL-seuran, Lauttakylän Pyryn, rahastonhoitajaksi.
Seuran talous oli täysin kuralla. Eli täytyi löytää aikaa asioiden hoitoon, mm.
päiväbingon hoitamiseen. Siitä se päätös sitten juontui.
Syksyn pimeät pahimpia
Edes syksyinen kaamosajo ei masenna peruspositiivista Syrjälää. Hän myöntää
kuitenkin, että aika lokakuun puolesta välistä joulukuun loppuun on vaikeinta.
Se on todella kaamosta. Päivä lyhenee koko ajan. Ajan kuitenkin yön
kerrallaan ajatuksena, että taas ollaan vuorokautta lähempänä pimeän ajan taitetta.
Kevätyö onkin sitten aivan toista.
Yötuuri syö miestä. Syrjälä ajaa joka toinen viikko viisi ja joka toinen kolme
yötä. Mitään varsinaisia työperäisiä sairauksia ei ole vielä ilmennyt, mutta
varsinkin viiden yön putken jälkeen väsymyksen tuntee kropassa.
Etenkin näin syksyllä. Lauantaina voin sitten helposti nukkua 15, jopa 20
tuntia. Muutenkin pystyn nukkumaan milloin vain tunnin kaksi, aina tarpeen mukaan.
Elän nykyään yksin, kun lapset ovat lentäneet maailmalle. Perheelliselle
tällainen ei välttämättä oikein sopisikaan.
Syrjälä nousee ajopeliinsä noin kello 18.00, kun firman päivätuurilainen tuo
valmiiksi lastatun perävaunun ja kontin Porista Huittisiin. Pyörät kääntyvät kohti
pääkaupunkiseutua ja Helsingin Kiitolinjaa.
Jaan matkalla elintarvikkeita muutamaan paikkaan ja yleensä olen Kiitolinjan
terminaalissa noin kello 23.00. Pudotan perävaunun kontteineen jaloilleen ja otan nupin
perään vastaavan valmiiksi lastatun perävaunun ja kontin.
Riskejä ei oteta
Nyt auton suunta on kohti Hämeenlinnaa. Keskiyön tunteina maantiet tyhjenevät ja
kolmeen asti on tosi hiljaista. Iskelmäradio vain luo tunnelmaa. Hyvää aikaa pohtia
ajankohtaisia kunnan asioita.
Joskus kyllä kaipaisi huonon kelin sattuessa TVL:n autoja öiseenkin aikaan.
Eipä ole viime vuosina näkynyt. Riskejä ei kuitenkaan oteta. Ääritapauksessa auto
ohjataan levähdysalueelle ja odotetaan sään paranemista.
Hämeenlinnaan Syrjälä saapuu kolmen pintaan. Taas on edessä perävaunun ja kontin
vaihto. Nyt kontissa on kappaletavaraa Poriin. Työt ovatkin melkein pulkassa ja kuskilla
on aikaa pitää öinen "lounastauko" ennen kotimatkaa.
Hirviä ja peuroja tulee ajon aikana useinkin nähtyä, ja varsinkin aamuyöstä
ketut tuntuvat olevan runsaslukuisesti liikkeellä.
Aamulla Huittisissa on jälleen edessä kuskin vaihto. Päivävuoroa ajava jatkaa
kuorman kohti Poria.
Harri Syrjälä on tehnyt valintansa. Sitä on helpottanut työnantajan esimerkillinen
suhde työaikasopimuksiin.
Meillä noudatetaan tiukasti työaikoja ja tauot pidetään. Yhtäjaksoinen
ajoaika ei ylitä 2,5 tuntia. Tässä suhteessa täytyy antaa työnantajalle täysi
tunnustus.
Lauttakylän Pyryn talous on nykyään kunnossa. Syrjälä ei kuitenkaan aio vaihtaa
ajoaikaansa. Kuntayhtymän liittohallituksen jäsenyys vaati oman aikansa myös päivisin.
Lisäksi vaihtoehtokaan ei oikein kiehdo.
Päivittäinen jakeluautokuskin homma on tämän ikäiselle miehelle turhan
raskasta.
Kyllä se näin taitaa jatkua eläkeikään asti. Viisi vuotta pitäisi vielä
sinnitellä ja sitten voisi keskittyä lastenlasten hoitoon.
Siis, jos ehtivä mies osaa luopua. Harri Syrjälällä on alkamassa seitsemäs kausi
Huittisten valtuustossa. Oman aikansa vievät myös kirkkovaltuuston jäsenyys ja AKT:n
ammattiosasto 22:n varapuheenjohtajuus. Eivätkä ole päästämässä irti myöskään
urheiluseuran toiminnasta.
Kaikki tämä sauvakävellen ja pyöräillen. Omaa autoa rekkakuski ei omista.
Martti Suuriniemi
foto: Juha Sinisalo