Palkansaajat ovat saamassa palkankorotusten lisäksi tuloverokevennyksiä. Parantavatko palkankorotukset ja veroale palkansaajien ostovoimaa?
– Ostovoima ilman muuta paranee verokevennysten ansiosta, mutta ei kokonaisuudessaan kasva niin voimakkaasti kuin se on viime aikoina kasvanut verotuksen kevenemisen vuoksi. Ostovoima kuitenkin kasvaa.

KTV:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori on julkisuudessa esittänyt huolensa siitä, että valtio ottaa reippailla veroalennuksilla riskin, ja riskin kantavat aikanaan pienituloiset. Uhkaako julkinen talous järkkyä verokevennysten vuoksi?
– Verokevennykset ovat eittämättä aika suuret. Italiassa Berlusconin veroalennukset johtivat siihen, että ihmiset lähtivät kaduille vastustamaan veroleikkauksia. Näppituntumalta Vanhasen hallituksen verokevennykset hakkaavat suuruudeltaan Berlusconin verokevennykset.

Eikö palkansaajien pitäisi riemuita siitä, kun lompakkoon jää vähän enemmän rahaa, kun verotus kevenee?
– Verokevennykset koskettavat palkansaajia. Sellaisten väestöryhmien, jotka ovat tulonsiirtojen ja julkisten palvelujen varassa, suhteellinen asema vääjäämättä heikentyy.

Millaisia riskejä ratkaisuun on ladattu nimenomaan pienituloisille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville?
– Pienituloiset käyttävät enemmän julkisia palveluja kuin hyvätuloiset. Ymmärrän oikein hyvin Santamäki-Vuoren huolen siitä, että julkisella sektorilla tulee ennen pitkää ongelmia.

Varallisuusvero poistuu, ja sen uskotaan lisäävän investointihalukkuutta Suomessa. Onko näköpiirissä, että omistava luokka alkaa nyt investoida ja työllistää, kun ei tarvitse maksaa varallisuusveroa?
– Varallisuusveron merkitys ei ole ollut kovin suuri tähänkään asti. On harhaluulo, että poistamalla varallisuusvero saadaan investointisysäys aikaiseksi. Varallisuusvero ei ole ollut este sille, että suomalaisyritykset eivät ole investoineet Suomeen.

Mitkä investoinnin esteet sitten ovat? Vaikka minkälaisia porkkanoita kannetaan pöytään, yritykset eivät investoi?
– Itse haen syitä investointitaantumaan kahdelta taholta. Toinen on se, että suomalaiset yritykset kyllä investoivat, mutta eivät Suomeen, vaan rajojen ulkopuolelle. Toinen seikka on se, että yritykset hakevat selvästi kannattavuuden kasvua sillä, että ei investoida. Jos pystytään säilyttämään hyvä kannattavuus ilman investointeja, sitten ei investoida. Hyvä kannattavuus ja hyvä osingonmaksukyky säilyvät. Omistajille sijoitetun pääoman tuotto on hyvä niissäkin tilanteissa, että yritys ei kasva. Suomessa yritysten keskimääräinen kannattavuus on ollut viime vuosina erittäin hyvä.

Suhteessa yritysten kannattavuuteen ja tuottavuuden kehittymiseen pidätkö palkankorotuksia tasapainoisina?
– Sen voi suhteuttaa kansantulonkakkuun. En ole vielä yksityiskohtaisesti arvioinut palkankorotusten vaikutuksia kansantulokakun jakautumiseen, mutta intuitioni sanoo, että ensi vuonna palkansaajien saama siivu kansantulosta pysyy suurin piirtein ennallaan. Vuosina 2006–2007 periaatteessa on mahdollista, että siivu ohenee ainakin, jos talouskehitys on ripeää. Hitaan kasvun vaiheessa näin ei välttämättä käy.
– 2000-luvulla tehtyihin keskitettyihin ratkaisuihin nähden uusi tupo on palkankorotustasoltaan matalin.

Jos funktionaalinen tulonjako eli työn ja pääoman suhde säilyy nykyisellään, onko tulonjakosuhde edelleen vinoutunut?
– Yritysten kannattavuuden puolesta meillä pitäisi olla mahdollisuuksia investointivetoiseen kasvuun, joka lisää työllisyyttä. Investointivetoiseen kasvuun liittyy se, että palkkojen kansantulo-osuus kasvaa. Tasapainotilaa ei ole saavutettu; palkansaajien saama siivu voisi olla suurempi. Oleellinen seikka on se, että pitäisi päästä kehitysuralle, jossa investoinnit kasvavat ja palkkojen kansantulo-osuus tätä kautta nousee.

Solmittu sopimus on ristitty muutosturvatupoksi. Onko kokonaisuudessa eväitä työllisyyden parantamiselle?
– Ongelma kiteytyy investointitoimintaan. Itse olen sitä mieltä, että Suomessa työllisyys ei voi parantua, jos investointitoiminta ei aktivoidu. Kannattavuuden puolesta edellytykset investointivetoiselle kasvulle on. Jos sitä ei synny, tulkitsen tilannetta yksinkertaisesti niin, että yritysten pääomantuottovaatimukset ovat nousseet ja niistä pidetään kiinni hinnalla millä hyvänsä. Hyvää kannattavuutta realisoidaan omistajille annettuina osinkoina. Tämä on ihan mahdollinen tulevaisuuden kuva.
– Viime vuosien kokemus osoittaa, että automaattisesti yritysten kannattavuuden kasvu ei johda uusiin työpaikkoihin. Kannattavuuden kasvusta voi tulla itsetarkoitus, eikä voittoja käytetä yritystoiminnan laajentamiseen, vaan osinkojen maksuun.

Onko tupoon liitetystä veropaketista tullut solidaarisuuselementti?
– En ole tehnyt laskelmia, mutta sanoisin, että tuloverotuksen kevennykset tämän hallituskauden aikana parhaassa tapauksessa johtavat siihen, että tulonjako pysyy eri kotitalouksien välillä muuttumattomana. Palkansaajaväestölle veronkevennykset eivät tarkoita, että pienituloisten palkansaajien käytettävissä olevat tulot kasvaisivat prosentteina enemmän kuin suurituloisten.
– Pienituloiset palkansaajat ovat julkisten palvelujen varassa enemmän kuin hyvätuloiset, jolloin pienituloisten palkansaajien asema heikkenee, kuten tulonsiirtojen varassa elävien eläkeläisten ja työttömien. Huoli syrjäytyneistä pitäisi olla nyt vahvasti mukana suomalaisessa keskustelussa.
Ei vielä jätetty jäähyväisiä solidaarisuudelle, mutta aiempaa pienempää se on, arvioi Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo.