Tämä VAKL:n 18. kongressin tärkein päätös, jolla kootaan ay-liikkeen voimia uuteen maailmanlaajuiseen järjestöön, hyväksyttiin innostuneissa tunnelmissa.

Puhuja toisensa jälkeen kävi kiittämässä hanketta kaikin puolin järkeväksi ja sanoi, että ay-liikkeellä ei kerta kaikkiaan ole nykymaailmassa varaa ja mahdollisuuksia jatkaa jakaantuneena.

Mikäli fuusiossa mikään ei pahemmin takkua, VAKL ja Maailman työn liitto MTL pitävät uuden järjestön perustavan kokouksen jo 2006. MTL:n kanta yhdistymiseen ratkaistaan tulevan vuoden lokakuussa.

Mitenkään mullistavasti maailman ay-liikkeen voima ei kuitenkaan fuusiolla kasva. Kun VAKL:ssa on tällä haavaa jäseniä noin 148 miljoonaa, MTL tuo uuteen järjestöön väkeä noin 20 miljoonaa lisää. Molemmat nykyiset keskusliitot toimivat yli sadassa maassa, VAKL reilussa 150:ssä ja MTL vajaassa 120:ssä.

Päällimmäinen järjestöjä tähän saakka erottanut juopa on ollut uskonto, koska MTL:a on pidetty jopa Rooman paavin ay-järjestönä.

Matkassa vielä paljon mutkia

Edustajakokouksessa Saksan DGB:n ja Ruotsin LO:n muutamat puhujat epäilivät, että yhdistymisen aikataulu ei tule pitämään.

Vaikka fuusiopäätös ylätasolla syntyisikin helposti, molempien järjestöjen alueellinen työssä ja alueiden itsenäisyysasteessa on selviä eroja.

VAKL:n aluekeskukset Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa ovat tiiviimmin emojärjestössä kiinni kuin MTL:n keskukset. Suhteessa ammattisihteeristöihin eli maailmanlaajuisiin liittojen federaatioihin, GUF:hin, tilanne on päinvastainen ja VAKL:laiset sihteeristöt korostavat tiukasti autonomiaansa.

Aloitteen VAKL:n ja MTL:n yhdistymisestä teki toissa keväänä EAY:n Prahan-kokouksessa VAKL:n pääsihteeri Guy Ryder. Sittemmin hanketta on juossut kasaan EAY:n ex-pääsihteeri Emilio Gabaglio, jolla itsellään on katolista taustaa italialaisesta CISL-järjestöstä.

EAY mukaan globaaliasioissa

SAK:n kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen sanoo, että vaikka uuden järjestön rakentelussa moni palikka on vielä hajallaan ja aikaa vähän, hanke on uskottavuuden vuoksi hyvä puristaa päätökseen suunnitellulla tavalla.

– Suuri ja ehkä hankalakin kysymys tulee olemaan, miten ammattisihteeristöjen ja uuden järjestön yhteistyö organisoidaan. Niin ikään EAY on saatava kuvioon mukaan varsinkin globaaleissa asioissa.

Marjaana Valkonen muistuttaa, ettei VAKL:n sisäinen elämäkään juuri tällä haavaa ole vakiintuneessa tilassa, koska järjestö on saanut varsinkin 1995 jälkeen riveihinsä mm. Venäjältä ja KIE-maista uutta väkeä.

VAKL:n ja MTL:n fuusiohanke on herättänyt kiinnostusta myös molempien järjestöjen ulkopuolisissa keskusliitoissa. Marjaana Valkosen mukaan varsinkin arabimaissa ja myös Afrikassa uusi järjestö on herättänyt huomiota.

– VAKL:n hallitus teki tämän edustajakokouksen yhteydessä sinänsä pienen mutta oireellisen päätöksen arabeihin päin ja hyväksyi järjestöön uutena jäsenenä Bahrainin ay-keskuksen, kertoo Marjaana Valkonen.

Järjestä, mutta miten

Jo olevien voimien yhdistämisen ohella kokouksessa puhuttiin monella suulla myös uusien ay-jäsenten hankinnasta. "Älä räydy – järjestäydy!" saattaisi olla hyväkin käännös slogaanista, jota puhujat tiiviiseen tahtiin viljelivät.

Kuluneen nelivuotisen edustajakokouskauden mittaan jäsenkato on koetellut varsinkin VAKL:n suuria järjestöjä ja pää on pysynyt veden pinnalla vain jäsenliittojen lukumäärän kasvun vuoksi.

Huimasti joukot ovat huvenneet mm. Brasiliassa (-3 milj.), Yhdysvalloissa (-2 milj.), Saksassa ja Japanissa (molemmissa –1 milj.) ja Ruotsissa (–0,5 milj.).

Järjestäytymisestä muistuttivat mm. Yhdysvaltojen AFL-CIO:n puheejohtaja John J. Sweeney ja ILO:n pääjohtaja Juan Somavia, joka painotti varsinkin harmaan talouden ja vapaatuotantoalueiden turvattomien työntekijöiden järjestämisen tähdellisyyttä.

Patenttiratkaisuja lisätä ay-jäsenien määrää ei kenelläkään tuntunut olevan. Työntekijäryhmät, joiden järjestämiseen liittojen olisi keskityttävä olivat sen sijaan tuttuja: pätkätyöläiset, nuoret ja naiset. Hyvänä esimerkkinä järjestämiskampanjoista mainittiin ammattisihteeristöjen masinoima maailmanlaajuinen naisjäsenkampanja.

Aluekiista asettui

Ennakkoon riitaisaksikin arveltu VAKL:n ja sen kolmen aluejärjestön välinen hallintosuhde ratkaistiin juuri kokouksen alla järjestön hallituksen välitysehdotuksella.

Brysselin edustajakokouksessa 1996 Aasian, Afrikan ja Amerikan aluekeskuksille annettua itsenäisyyttä vedetään nyt jonkin verran takaisin pääkonttoriin Brysseliin, jotta toimintaan saataisiin lisää tehoa ja taloudellisuutta.

Aluekeskuksilla säilyy kuitenkin edelleen oikeus omiin kongresseihinsa. Ne voivat valita itselleen myös pääsihteerin, mutta kuittaus valinnalle pitää saada VAKL:n hallitukselta.

Alkuperäisen ehdotuksen mukaan aluekongressit piti lopettaa kokonaan ja sihteereiden valinta siirtää Brysselin-hallitukselle. Nämä esitykset aluekeskukset kuitenkin tyrmäsivät.

Päällimmäinen syy tiukentaa alueiden valvontaa johtui holtittomasta varojen käytöstä, josta tilintarkastajat jatkuvasti huomauttelivat.

Naispuheenjohtaja ensimmäisen kerran

VAKL:n johtokaartissa pääsihteerinä jatkaa toiselle kaudelle britti Guy Ryder, 48. Hänellä on takanaan painava ay-ura Englannin TUC:ssa, VAKL:n Geneven-toimistossa ja ILO:ssa Somavian kabinetin päällikkönä.

Uutena hallituksen puheenjohtajana aloittaa Australian keskusjärjestön ACTU:n puheenjohtaja ja VAKL:n Aasian alueen puheenjohtaja Sharan Burrow, 50, josta tuli samalla myös VAKL:n historian ensimmäinen naispuheenjohtaja.

Sharan Burrow on taustaltaan opettaja ja johti ennen neljä vuotta sitten alkanutta keskusjärjestöpostiaan maan opetusalan unionia kahdeksan vuotta.

Pragmaattiselta ja tiukkaotteiseltakin vaikuttava Sharan Burrow on viime vuodet ollut lujilla Australiaa johtavan oikeistohallituksen ja pääministeri John Howardin kanssa.

Paraikaakin ACTU taistelee Howardin radikaalia työreformia vastaan. Reformilla mm. työehdoista sopiminen on siirretty työpaikoille ja ay-johtajat joutumassa henkilökohtaiseen vastuuseen työsuhdelakien rikkomuksista.

VAKL:n hallituksen johtoon Etelä-Afrikan Durbanissa neljä vuotta sitten valittu sambialainen Fackson Shamenda poistui nyt näyttämöltä kokonaan, eikä hän sopinut enää edes Afrikan kiintiöön VAKL:n hallituksessa.

Pohjoismaista 53-jäseniseen VAKL:n hallitukseen valittiin edelleen SAK:n Lauri Ihalainen ja Ruotsin LO:n Wanja Lundby-Wedin. Ihalaisesta tuli myös hallituksen varapuheenjohtaja ja Saksan DGB:n Michael Sommerin johtaman työvaliokunnan jäsen.

VAKL:n tilejä tarkastaa jatkossa myös suomalainen: SAK:n ex-talouspäällikkö Arto Kuusiola.

juttu ja kuvat
Eero Kosonen
Miyazaki
Japani

Japanilainen työmarkkinamalli rakentuu yrityskohtaisista liitoista, joita on tällä haavaa koko maassa noin 65 000. Nämä liitot muodostavat toimialakohtaisia keskusliittoja, jotka sitten Rengo kokoaa kattonsa alle. Kun siis esimerkiksi SAK on liittojen liitto, Rengo on sitä vielä kerran lisää eli liittojen liittojen liitto.

Noin 126 miljoonasta japanilaisesta palkkatyön tekijöiksi lasketaan joka toinen. Tästä joukosta puolestaan joka viides kuuluu johonkin ay-järjestöön, mikä tarkoittaa noin 12 miljoonaa jäsentä.

Myös Japanissa työläisten into ay-järjestöjä kohtaan on ollut hiipumaan päin vuosikaudet, sillä vielä 1970-luvun puolivälissä joka kolmas palkollinen kuului ay-liikkeeseen.

Japanilaisen järjestöpäällikön ongelma on sama kuin suomalaisen ja monen muunmaalaisenkin: työpaikat ennen niin vahvasti järjestäytyneessä teollisuudessa häviävät tai ulkoistetaan palvelupuolelle, jossa ay-jäsenyys on alamaissa lähes kaikkialla. Pätkätyöt lisääntyvät myös Japanissa ryminällä ja vanha malli yhdestä ja samasta elinikäisestä työpaikasta murenee.

Japani myös ukkoutuu ja akkautuu EU:ta ja Suomeakin nopeammin, jopa maailmanennätystahtiin, eivätkä nuoret ja pienet ikäluokat ole aina kiinnostuneita vakiintuneesta työurasta jos eivät ay-liikkeestäkään.

Rengo on monen muun järjestön tavoin arvioimassa kriittisesti toimintaansa, jotta tulevaisuus turvattaisiin. Järjestön mukaan jatkossa esim. järjestäytymistä ei voida perustaa vahvalla teollisella kaudella kehitettyihin temppuihin.

Rengo kooltaan ylivoimainen

Rengon suurin jäsenjärjestö on kunta- ja maakuntatyöntekijöitä edustava Jichiro noin miljoonalla jäsenellään. Jichirolla on runsaat 3 000 työpaikkaliittoa kautta maan.

Jopa lähitulevaisuudessa Jichiron asema saattaa vahvastikin järkkyä, koska oikeistoliberaalin pääministerin Junichiro Koizumin hallitus on hyvinkin viehättynyt erilaisista privatisointiohjelmista.

Suuruusjärjestyksessä kakkosena, mutta yksityisen puolen liitoista ykkösenä, tulee autotyöläisten Jidosha Soren vajaan 800 000 jäsenen joukolla. Sitä noin satatuhatta jäsentä pienempi on Denki Rengo, sähkö-, elektroniikka- ja tietoliikennealan liitto.

Keskusjärjestöistä Rengo on kooltaan ylivoimainen ja melkein kymmenen kertaa suurempi kuin kilpailijansa Zenroren. Kolmannella keskuksella, Zenrokyolla lihaksia on vain vajaan 300 000 jäsenen edestä.

Japanilaiseen järjestykseen kuuluu myös suuria villejä ay-keskuksia. Sellainen on mm. yli 700 000:n jäsenen rakennusliitto Zenken Soren. Eräät teollisuuden haarat, kuten metallin IMF-JC, muodostavat maassa myös alakohtaisia yhteenliittymiä.

Ay-historiassa linkkejä Suomeen

Suomea kehuttiin, kun Holkeri ja Liikanen olivat vallassa, Euroopan Japaniksi. Tiedä häntä muilta osiltaan, mutta yhtymäkohtia ainakin maiden ay-historiassa näkyy olevan.

Suomen lailla myös Japanissa ay-liike painettiin polvilleen 1930-luvulla, ja 1940 maan hallitus jopa hajotti sen.

Tappiollisen toisen maailmansodan jälkeen joulukuussa 1945 Japaniin säädettiin ay-laki, joka takasi järjestäytymisoikeuden. Seuraavana vuonna perustuslakiin kirjoitettiin työläisille oikeus myös neuvotella ja lakkoilla kollektiivisesti.

Kuten kotoisen ay-historiansa lukeneet muistavat, myös Suomen työehtojärjestelmä syntyi tasatahtiin japanilaisten kanssa.

Yhtäläisyydet jatkuivat sodan jälkeen molemmissa maissa erilaisina levottomuuksina ja ideologisina riitoina.

Puoliväliin 1980-lukua Japaniin oli muodostunut kaksi keskeistä ay-keskusliittoa, 4,4-miljoonainen Sohyo ja puolet pienempi Domei. Kolmannessa, Churitsurorenissa, väkeä oli 1,6 miljoonaa. Keskuksista kaksi pienempää järjesti yksityisaloja, Sohyo julkista puolta.

Erilaisten välivaiheiden jälkeen nämä kolme ay-keskusta fuusioituivat 1989 Rengoksi, josta tuli saman tien VAKL:n kolmanneksi suurin jäsenjärjestö.

Eero Kosonen
Rengoa johtaa Kiyoshi Sasamori.

Järjestöihin vedotaan, että ne edistäisivät ILO:n asbestisopimuksen 162 nykyistä laajempaa ratifiointia, painostaisivat hallituksia luopumaan asbestin käytöstä, ajaisivat tiukkaa työsuojelua asbestille altistuville työläisille sekä vaatisivat koulutusohjelmia niille työntekijöille ja tukea niille alueille, joilta asbestin käyttökielto vie työtilaisuudet.

Englannin TUC:n isännöimässä, edustajakokouksen lomassa pidetyssä seminaarissa esiteltiin ILO:n lukuja, joiden mukaan asbestisairaudet tappavat vuosittain noin 100 000 työntekijää maailmalla.

Erityisen vaarallinen aine asbesti on erilaisia sementtipohjaisia materiaaleja käsitteleville rakennustyöläisille. Heitä edustavat ammattisihteeristöt ovat taustalla myös VAKL:n kampanjassa ja pitivät mm. viime kuussa myös maailmanlaajuisen asbestikokouksen Tokiossa.

Kampanja olisi vuoden mittainen ja sen aloitusta on suunniteltu ILO:n ensi kesäkuun työkonferenssin yhteyteen.

TUC:n seminaarissa asbestitilannetta käytiin läpi myös maittain jakamalla ne kuuteen luokkaan kiellon tiukkuuden mukaan.

Parhaaseen ryhmään pääsi yhdeksän maata, joukossa myös Suomi, jotka ovat tykönään ja EU:n komennosta kieltäneet paitsi asbestin käytön, myös sen tuotannon ja kaupan.

Kakkosryhmän maissakin on muutama täyskieltäjä, joka ei ole kuitenkaan ratifioinut ILO:n asbestisopimusta. Sitten on maita, kuten Japani, Argentiina, Australia ja Etelä-Afrikka, joilla asbestikielto on, mutta jotka tekevät edelleen asbestilla bisnestä.

Sellaisilla merkittävillä mailla, kuten Kanadalla ja Venäjällä, jotka myös tuottavat asbestia, ei kieltoja tunneta. Pohjimmaisessa luokassa, jossa asbestin käyttö, valmistus ja kauppa ei tunne mitään rajoja, ovat mm. Kiina, Intia, Indonesia, molemmat Koreat, Meksiko, Turkki ja Yhdysvallat.

Aidsia ja köyhyyttä ei saada kuriin

Edustajakokous joutui jälleen toteamaan myös sen, että ay-liikkeen on jatkettava kampanjoitaan hiv/aidsia ja köyhyyttä vastaan.

Aids-kriisi karkaa uhkaavalla tavalla käsistä. Hiv-positiivisten määrä ylittää tätä nykyä maailmassa jo 40 miljoonan hengen rajan. Viime vuonna tauti tappoi yli kolme miljoonaa ja uuden tartunnan sai yli viisi miljoonaa ihmistä.

– Jos aids-epidemialle annetaan kasvot, ne ovat nuoren afrikkalaisen naisen, sanoi kokouksessa puhunut maailmanlaajuista aids-rahastoa johtava Richard Feachem.

Hän näki ay-liikkeen työpaikkatoiminnan ja -valistuksen keskeisenä aidsin torjunnassa, koska vain joka neljäs tartuntavaarassa oleva yleensä tietää taudista jotain.

Edustajia yllytettiin yhtymään myös ammattisihteeristöjen maailmankampanjaan köyhyyttä vastaan. Kokouksen saamien selvitysten mukaan YK:n asettamat tavoitteet vähentää köyhyyttä eivät tule toteutumaan.