Valko-Venäjä syyllistyy järjestelmällisesti työntekijöiden ja ay-liikkeen
oikeuksien vakavaan loukkaamiseen, toteaa ILO:n asettama, lokakuussa raporttinsa
julkistanut tutkimuskomissio. Komissio toteaa, että Valko-Venäjän hallituksen on
ryhdyttävä välittömästi noudattamaan komission suosituksia ja sallittava
työntekijöiden vapaa järjestäytyminen sekä lopetettava myös ILO:n yleissopimusten
muunlainen rikkominen.
Ellei Valko-Venäjä tee näin vuoden 2005 kesäkuun 1. päivään mennessä, asia
viedään edelleen Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. Maata uhkaavat myös EU:n
taloudelliset pakotteet.
ILO asetti tämän tutkimuskomission viime vuoden marraskuussa sen jälkeen, kun
Valko-Venäjän ay-liike oli valittanut toistuvasti hallituksen harjoittamasta vainosta,
joka on kohdistunut sekä ammattiyhdistyksiin että sen yksittäisiin johtajiin. Kun
valitukset vain pahenivat, ILO päätti puuttua asiaan, kertoo Helsingin ruotsalaisen
kauppakorkeakoulun professori Niklas Bruun. Hänet valittiin yhdeksi
tutkimuskomission kolmesta jäsenestä. Kaksi muuta jäsentä olivat Zagrebin yliopiston
kansainvälisen oikeuden professori Budislav Vukas ja Australian korkeimman
oikeuden entinen jäsen Mary Gaudron.
Tehtävänämme oli selvittää puolueettomasti ay-oikeuksien nykytilaa
Valko-Venäjällä, lähtökohtana ILO:n yleissopimukset 87 ja 98, jotka koskevat
yhdistymis- ja kokoontumisvapautta sekä oikeutta järjestäytyä vapaasti ja solmia
työehtosopimuksia.
Chile ja Puola vastaavia tapauksia
Niklas Bruun korostaa, että on erittäin epätavallista, että ILO asettaa tällaisia
komissioita selvittämään ay-vapauksien ja oikeuksien rikkomuksia. 70-luvulla näin
toimittiin Chilessä Pinochetin hallituksen rikosten takia ja 80-luvulla Puolassa, kun
maan hallitus ryhtyi toimiin vapaata ay-järjestöä Solidarnostia vastaan. Viimeksi
tapetilla on ollut Burma.
Näitä komissioita ei koskaan päästetty kyseisiin maihin, mutta esimerkiksi
komission Puolalle esittämistä suosituksista tuli sittemmin 90-luvulla maan uuden
ay-toiminnan perusta.
Tällä kertaa komissio pääsi Valko-Venäjälle. Asiaa perusteltiin sanomalla
"ettei meillä ole mitään salattavaa" ja "että emme ole sekaantuneet
millään lailla ay-liikkeen toimintaan ja jos niin tapahtunut, kyse on ollut vain
yksittäisten tuomareiden virheellisestä menettelystä". Järjestelmässä ei ole
mitään vikaa.
Lukashenkan yksinvaltius
Meille muodostui asiasta nopeasti kokonaan toinen kuva. Kahden viime kesänä
Minskissä vietetyn viikon aikana tapasimme ay-johtajia ja tavallisia työntekijöitä,
mutta myös hallituksen edustajia ja korkeimman oikeuden presidentin, joiden kaikkien
kanssa keskustelimme.
Meillä oli pitkä nimilista ay-liikkeen jäsenistä, jotka halusivat kertoa meille,
mitä todellisuus on. Kuulemamme tarinat olivat hirveitä ja surullisia.
Kummallinen maa, jota presidentti Lukashenka yksinvaltaisesti johtaa. Hyvin
eristynyt ja valtavan köyhä maa. Työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelua ei
juuri ole. Kaikista asioista, kuten palkoista ja työehdoista, päättää ylhäältä
käsin itse itsensä asettanut neuvosto, jossa ay-liikkeellä ei ole edustusta.
Neuvostoajan puoluevalta on korvattu presidentinvallalla, joka ei suvaitse minkäänlaista
oppositiota eikä vastavoimaa.
Ollaan muun muassa sitä mieltä, että ay-liikkeen roolin pitäisi olla sama
kuin neuvostoaikaan, että työantajat ja työntekijät kuuluisivat samaan
ammattijärjestöön, joka puuhaa enimmäkseen vapaa-aikaan liittyvien asioiden parissa.
Riippumattomien ammattiyhdistysten perustaminen ja työläisten oikeuksien puolustaminen
on politikointia, meille kerrottiin.
90-luvulla kehittyi vahva ja yhtenäinen riippumaton ay-liike (FDTU), ja vanha
ay-keskusjärjestö toimi uuden konseptin mukaisesti sen kanssa yhteistyössä. Jopa
lakkoja esiintyi. Mutta kelloon tuli pian toinen ääni: Lukashenka asetti oman miehensä
Leonid Kozikin suoraan presidentin kansliasta hallitukselle uskollisen ammattijärjestön
FBP:n johtoon. Sen jälkeen kaikkien muiden kävi vaikeaksi toimia vapaasti. Luotiin
erilaisia lakisääteisiä esteitä ja syrjinnästä tuli järjestelmällistä.
Kritiikki sanomalehdessä vie vankilaan
Havaitsimme selviä yleissopimusrikkomuksia. Vapaan ay-toiminnan harjoittaminen
edellyttää esimerkiksi rekisteröitymistä hallituksen elimelle, joka puolestaan vaatii
ns. "laillisen osoitteen", toimiston, johon posti voidaan lähettää. On aivan
normaalia, että ammattiyhdistyksen johtaja antaa oman osoitteensa. Mutta se ei kelpaa
ei toimistoa, ei toimintaa. Ja toimistoa on mahdotonta saada, vuokraisäntä tulee
nopeasti katumapäälle tai kieltäytyy. Ammattiyhdistyksen rekisteröinti edellyttää
myös, että siihen kuuluu vähintään 10 prosenttia alan työntekijöistä.
Myös törkeitä vapaudenriistoja tapahtuu. Vapaan keskusammattijärjestön
CDTU:n puheenjohtaja pidätettiin viime vuonna välittömästi sen jälkeen, kun hän oli
esittänyt sanomalehdessä oikeutettua kritiikkiä. Tunti pidätyksen jälkeen hänet
tuomittiin oikeudessa 15 päiväksi vankeuteen.
Ammattiyhdistysten jäsenet kertoivat myös, kuinka heitä oli palkattu
määräaikaisiksi ja erotettu heti määräajan päätyttyä vain siitä syystä, että
he kuuluivat liittoon. Nykyään tällaiset työntekijät jäävät kokonaan tyhjän
päälle, sillä minkäänlaista työttömyysturvaa ei ole. Työntekijöitä myös
pakotetaan eroamaan liitosta, jos liitto ei satu miellyttämään hallitusta.
Lakkoilu on nykyään käytännöllisesti katsoen mahdotonta ja mielen
osoittamiseen palkankorotusten tai muiden asioiden puolesta vaaditaan lupa. Sellaisen voi
saada, mutta mielenosoituksen saa järjestää vain jossakin syrjässä, esimerkiksi
koirapuistossa kaupungin ulkopuolella. Mielenosoitukset julkisten rakennusten ulkopuolella
on kielletty, koska niistä "aiheutuu yleistä häiriötä".
Hallitus sekaantuu täysin avoimesti ay-liikkeen toimintaan: Lukashenka vaati erässä
tv-puheessaan muun muassa kahden tunnetun liittojohtajan erottamista. "Aikaa on kaksi
kuukautta". Tuloksena oli rinnakkaisliiton perustaminen, kun jäsenet eivät
halunneet totella määräystä ja erottaa suosittuja johtajiaan.
ILO:n yleissopimuksia ei voi sivuuttaa
Komission 200-sivuinen selvitys tuotti 12 selvää suositusta. Hallituksen on
muutettava nopeasti lakeja sekä tuomioistuin- ja julkista käytäntöä niin, että myös
hallituksen omien rakenteiden ulkopuolisilla järjestöillä on mahdollisuus kehittää
omia organisaatioitaan ja toimia. Vasta sen jälkeen voidaan sanoa, että ammatillinen
järjestäytymisvapaus ja ay-oikeudet ovat maassa voimassa.
Suosituksissa kehotetaan muun muassa myöntämään kaikille ammattiyhdistyksille lupa
rekisteröityä. Yritysten johtoa kehotetaan, mikäli mahdollista, tarjoamaan toiminnalle
tilat. Esteet, kuten vaatimus laillisesta osoitteesta ja vähintään 10 prosentin
jäsenmäärästä, on purettava. Kaikkien ay-järjestöjen toimintamahdollisuudet on
turvattava ja oikeuslaitoksen on tutkittava asia, jos ay-toimintaan sekaannutaan tai
ay-oikeuksia loukataan. Ay-liikkeellä on myös oltava oikeus vastaanottaa tukea
ulkomailta.
Valko-Venäjälle annettiin nyt aikaa tilanteen korjaamiseen kesäkuun 1. päivään
2005. Puolustukseksi esitettiin, että maassa eletään ylimenokautta. ILO kuitenkin
toteaa, ettei sen perustavia yleissopimuksia voi sivuuttaa. Ellei asialle tehdä mitään,
sen viedään Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen.
Christina Nordgren-Siivonen