Ellei Valko-Venäjä tee näin vuoden 2005 kesäkuun 1. päivään mennessä, asia viedään edelleen Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. Maata uhkaavat myös EU:n taloudelliset pakotteet.

– ILO asetti tämän tutkimuskomission viime vuoden marraskuussa sen jälkeen, kun Valko-Venäjän ay-liike oli valittanut toistuvasti hallituksen harjoittamasta vainosta, joka on kohdistunut sekä ammattiyhdistyksiin että sen yksittäisiin johtajiin. Kun valitukset vain pahenivat, ILO päätti puuttua asiaan, kertoo Helsingin ruotsalaisen kauppakorkeakoulun professori Niklas Bruun. Hänet valittiin yhdeksi tutkimuskomission kolmesta jäsenestä. Kaksi muuta jäsentä olivat Zagrebin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Budislav Vukas ja Australian korkeimman oikeuden entinen jäsen Mary Gaudron.

– Tehtävänämme oli selvittää puolueettomasti ay-oikeuksien nykytilaa Valko-Venäjällä, lähtökohtana ILO:n yleissopimukset 87 ja 98, jotka koskevat yhdistymis- ja kokoontumisvapautta sekä oikeutta järjestäytyä vapaasti ja solmia työehtosopimuksia.

Chile ja Puola vastaavia tapauksia

Niklas Bruun korostaa, että on erittäin epätavallista, että ILO asettaa tällaisia komissioita selvittämään ay-vapauksien ja oikeuksien rikkomuksia. 70-luvulla näin toimittiin Chilessä Pinochetin hallituksen rikosten takia ja 80-luvulla Puolassa, kun maan hallitus ryhtyi toimiin vapaata ay-järjestöä Solidarnostia vastaan. Viimeksi tapetilla on ollut Burma.

– Näitä komissioita ei koskaan päästetty kyseisiin maihin, mutta esimerkiksi komission Puolalle esittämistä suosituksista tuli sittemmin 90-luvulla maan uuden ay-toiminnan perusta.

– Tällä kertaa komissio pääsi Valko-Venäjälle. Asiaa perusteltiin sanomalla "ettei meillä ole mitään salattavaa" ja "että emme ole sekaantuneet millään lailla ay-liikkeen toimintaan – ja jos niin tapahtunut, kyse on ollut vain yksittäisten tuomareiden virheellisestä menettelystä". Järjestelmässä ei ole mitään vikaa.

Lukashenkan yksinvaltius

– Meille muodostui asiasta nopeasti kokonaan toinen kuva. Kahden viime kesänä Minskissä vietetyn viikon aikana tapasimme ay-johtajia ja tavallisia työntekijöitä, mutta myös hallituksen edustajia ja korkeimman oikeuden presidentin, joiden kaikkien kanssa keskustelimme.

Meillä oli pitkä nimilista ay-liikkeen jäsenistä, jotka halusivat kertoa meille, mitä todellisuus on. Kuulemamme tarinat olivat hirveitä ja surullisia.

– Kummallinen maa, jota presidentti Lukashenka yksinvaltaisesti johtaa. Hyvin eristynyt ja valtavan köyhä maa. Työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelua ei juuri ole. Kaikista asioista, kuten palkoista ja työehdoista, päättää ylhäältä käsin itse itsensä asettanut neuvosto, jossa ay-liikkeellä ei ole edustusta. Neuvostoajan puoluevalta on korvattu presidentinvallalla, joka ei suvaitse minkäänlaista oppositiota eikä vastavoimaa.

– Ollaan muun muassa sitä mieltä, että ay-liikkeen roolin pitäisi olla sama kuin neuvostoaikaan, että työantajat ja työntekijät kuuluisivat samaan ammattijärjestöön, joka puuhaa enimmäkseen vapaa-aikaan liittyvien asioiden parissa. Riippumattomien ammattiyhdistysten perustaminen ja työläisten oikeuksien puolustaminen on politikointia, meille kerrottiin.

90-luvulla kehittyi vahva ja yhtenäinen riippumaton ay-liike (FDTU), ja vanha ay-keskusjärjestö toimi uuden konseptin mukaisesti sen kanssa yhteistyössä. Jopa lakkoja esiintyi. Mutta kelloon tuli pian toinen ääni: Lukashenka asetti oman miehensä Leonid Kozikin suoraan presidentin kansliasta hallitukselle uskollisen ammattijärjestön FBP:n johtoon. Sen jälkeen kaikkien muiden kävi vaikeaksi toimia vapaasti. Luotiin erilaisia lakisääteisiä esteitä ja syrjinnästä tuli järjestelmällistä.

Kritiikki sanomalehdessä vie vankilaan

– Havaitsimme selviä yleissopimusrikkomuksia. Vapaan ay-toiminnan harjoittaminen edellyttää esimerkiksi rekisteröitymistä hallituksen elimelle, joka puolestaan vaatii ns. "laillisen osoitteen", toimiston, johon posti voidaan lähettää. On aivan normaalia, että ammattiyhdistyksen johtaja antaa oman osoitteensa. Mutta se ei kelpaa – ei toimistoa, ei toimintaa. Ja toimistoa on mahdotonta saada, vuokraisäntä tulee nopeasti katumapäälle tai kieltäytyy. Ammattiyhdistyksen rekisteröinti edellyttää myös, että siihen kuuluu vähintään 10 prosenttia alan työntekijöistä.

– Myös törkeitä vapaudenriistoja tapahtuu. Vapaan keskusammattijärjestön CDTU:n puheenjohtaja pidätettiin viime vuonna välittömästi sen jälkeen, kun hän oli esittänyt sanomalehdessä oikeutettua kritiikkiä. Tunti pidätyksen jälkeen hänet tuomittiin oikeudessa 15 päiväksi vankeuteen.

Ammattiyhdistysten jäsenet kertoivat myös, kuinka heitä oli palkattu määräaikaisiksi ja erotettu heti määräajan päätyttyä vain siitä syystä, että he kuuluivat liittoon. Nykyään tällaiset työntekijät jäävät kokonaan tyhjän päälle, sillä minkäänlaista työttömyysturvaa ei ole. Työntekijöitä myös pakotetaan eroamaan liitosta, jos liitto ei satu miellyttämään hallitusta.

– Lakkoilu on nykyään käytännöllisesti katsoen mahdotonta ja mielen osoittamiseen palkankorotusten tai muiden asioiden puolesta vaaditaan lupa. Sellaisen voi saada, mutta mielenosoituksen saa järjestää vain jossakin syrjässä, esimerkiksi koirapuistossa kaupungin ulkopuolella. Mielenosoitukset julkisten rakennusten ulkopuolella on kielletty, koska niistä "aiheutuu yleistä häiriötä".

Hallitus sekaantuu täysin avoimesti ay-liikkeen toimintaan: Lukashenka vaati erässä tv-puheessaan muun muassa kahden tunnetun liittojohtajan erottamista. "Aikaa on kaksi kuukautta". Tuloksena oli rinnakkaisliiton perustaminen, kun jäsenet eivät halunneet totella määräystä ja erottaa suosittuja johtajiaan.

ILO:n yleissopimuksia ei voi sivuuttaa

Komission 200-sivuinen selvitys tuotti 12 selvää suositusta. Hallituksen on muutettava nopeasti lakeja sekä tuomioistuin- ja julkista käytäntöä niin, että myös hallituksen omien rakenteiden ulkopuolisilla järjestöillä on mahdollisuus kehittää omia organisaatioitaan ja toimia. Vasta sen jälkeen voidaan sanoa, että ammatillinen järjestäytymisvapaus ja ay-oikeudet ovat maassa voimassa.

Suosituksissa kehotetaan muun muassa myöntämään kaikille ammattiyhdistyksille lupa rekisteröityä. Yritysten johtoa kehotetaan, mikäli mahdollista, tarjoamaan toiminnalle tilat. Esteet, kuten vaatimus laillisesta osoitteesta ja vähintään 10 prosentin jäsenmäärästä, on purettava. Kaikkien ay-järjestöjen toimintamahdollisuudet on turvattava ja oikeuslaitoksen on tutkittava asia, jos ay-toimintaan sekaannutaan tai ay-oikeuksia loukataan. Ay-liikkeellä on myös oltava oikeus vastaanottaa tukea ulkomailta.

Valko-Venäjälle annettiin nyt aikaa tilanteen korjaamiseen kesäkuun 1. päivään 2005. Puolustukseksi esitettiin, että maassa eletään ylimenokautta. ILO kuitenkin toteaa, ettei sen perustavia yleissopimuksia voi sivuuttaa. Ellei asialle tehdä mitään, sen viedään Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen.

Christina Nordgren-Siivonen