Viime vuonna epätyypillisissä työsuhteissa eli määräaikaisissa ja
osa-aikaisissa työsuhteissa Suomessa työskenteli yhteensä yli puoli miljoonaa
palkansaajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jo joka neljäs palkansaaja teki työtä
epätyypillisessä työsuhteessa. Epätyypillisiksi näitä työsuhteita sanotaan, koska
ne poikkeavat perinteisestä ns. normaalista työsuhteesta eli vakituisesta ja
kokoaikaisesta työsuhteesta. Mutta epätyypillisestä on tullut varsin tyypillistä ja
suurta palkansaajien joukkoa koskettavaa suomalaisilla työmarkkinoilla. Verrattuna
1990-luvun alun tilanteeseen osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien
määrä on 2000-luvun alussa ollut huomattavan paljon suurempi.
Epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen on myös lisännyt niiden osuutta
palkansaajista, jotka ovat suuremman työmarkkinariskin kantajia ja joiden työelämää
leimaa suurempi epävarmuus työn ja toimeentulon jatkumisesta.
Sekä pätkätyöt että osa-aikatyöt ovat selkeästi yleisempiä naisilla kuin
miehillä. Naispalkansaajista joka viides ja miehistä noin 13 prosenttia teki
pätkätöitä vuonna 2003. Vastaavasti osa-aikaisia naispalkansaajista oli 17,5
prosenttia ja miehistä noin 8 prosenttia. Osin näitä työmuotoja tehdään
päällekkäin. Pätkätöitä tehdään yleisimmin julkisella sektorilla valtion ja
kuntien töissä kuten opetusalan ja terveydenhoidon tehtävissä. Osa-aikatyö on taas
selvästi yleisintä yksityisillä palvelualoilla kuten vähittäiskaupassa, hotelli- ja
ravintola-alalla, kiinteistöpalveluissa sekä vartiointialalla.
2000-luvun alkuvuosina epätyypillisten työsuhteiden kokonaismäärä on edelleen
ollut kasvanut. Miltä viimeaikainen kehitys näyttää?
Verrattuna 2000-luvun alkuvuosiin määräaikaisten määrässä ei ole tapahtunut
kovin suuria muutoksia. Tänä vuonna määräaikaisten palkansaajien määrä näyttäisi
vaihteeksi laskevan viime vuodesta. Tammilokakuussa palkansaajista keskimäärin
16,4 prosenttia teki pätkätöitä, mikä on 0,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin
viime vuonna vastaavaan aikaan.
Tietysti suhdannetilanne on joillakin aloilla vaikuttanut myös pätkätöiden
vähenemiseen. Yksityisellä sektorilla määrä on pysynyt kuitenkin kokonaisuudessaan
samalla tasolla kuin viime vuonna. Mielenkiintoista viimeaikaisessa kehityksessä on
ollut, että pätkätyöläisten määrän väheneminen on johtunut kuntien
määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien määrän laskusta. Samanaikaisesti
kuntien vakituisten työntekijöiden määrä on kasvanut. Kunnissa pätkätyöläisten
osuus on tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lukujen mukaan ollut tänä vuonna
keskimäärin 23 prosenttia, missä on laskua 1,7 prosenttiyksikköä edellisvuoteen.
Osuus on edelleen korkea, mutta jokohan suunta olisi vihdoin muuttumassa pysyvämmin?
Ainakin poliittisella tasolla laajaa yhteisymmärrystä julkisen sektorin toistuvien
pätkätöiden muuttamisesta pysyviksi on tuntunut löytyvän. Tämä hyvä tavoite on
kirjattu myös Vanhasen hallituksen ohjelmaan. Tosin valtion pätkätyöläisten
määrässä se ei vielä ole näkynyt.
Viime vuoden nollakasvun jälkeen osa-aikaisten palkansaajien määrä on taas kuluvana
vuonna ollut selvässä kasvussa. Osa-aikaisia palkansaajia on ollut noin 10 000
enemmän kuin viime vuonna.
Osuus palkansaajista on noussut 13 prosenttiin, missä on kasvua 0,5
prosenttiyksikköä vuodesta 2003.
Osa-aikaisten palkansaajien määrän kasvu on ollut voimakkaampaa 2000-luvun alussa
verrattuna määräaikaisten kasvuun. Yksi selitys löytynee osa-aikaeläkkeen suosion
kasvusta. 1990-luvun lopusta osa-aikaeläkeläisten määrä on jo yli kaksinkertaistunut.
Iäkkäämpien ryhmässä osa-aikaeläke onkin jo yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen.
Näiden lukujen perusteella pätkityillä ja pilkotuilla työmarkkinoilla ei vielä ole
nähtävissä suurempaa suunnanmuutosta.
Kirjoittaja on
Palkansaajien tutkimuslaitoksen
erikoistutkija