Markku Liljeström

Myös tuloneuvotteluissa saavutettiin yhteisymmärrys laajasta työssä olevan aikuisväestön osaamisen kehittämislinjasta. Työmarkkinaosapuolten esitykset ovat vahva tuki ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämiselle.

Aikuiskoulutuksen merkitys on kasvamassa työelämän muutosten myötä. Kerran hankittu ammattitaito ei enää riitä, vaan sitä joudutaan päivittämään ja uudistamaan moneen kertaan. Ammatteja katoaa, uusia syntyy ja siirtymät työmarkkinoilla lisääntyvät. Näissä oloissa muutoksista selviää paremmin jos osaamisesta on huolehdittu.

Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä linjasi muutama vuosi sitten suunnan 2000-luvun alun aikuiskoulutukselle. Tarkoituksena oli vahvistaa aikuiskoulutusta, parantaa koulutuksen järjestäjien asemaa ja suunnata aikuiskoulutusta tasa-arvoiseen osallistumiseen, koko aikuisväestön osaamisen uudistamiseksi. Nämä ajatukset siirtyivät niin hallitusohjelmiin kuin valtion talousarvioitten perusteluihin.

Aikuisten koulutustason kohottamisohjelma saatiin käyntiin ja valtion budjettimäärärahoihin tuli jonkin verran lisäyksiä. 1990-luvun lopun alakierre katkesi. Monet uudistusesitykset ovat kuitenkin edelleen työryhmien pöydillä.

Uudistuslinjaus on saanut myös jarruttajansa. Työntekijöiden ammatillisen osaamisen vahvistaminen ei nauti jakamatonta suosiota. Koko aikuiskoulutuksen asemakin haluttaisiin kyseenalaistaa. Tämän ajattelun mukaan erityistä aikuiskoulutuspolitiikkaa ei tarvita, eikä myöskään aikuiskoulutukseen erikoistuvaa osaamista. Tätä ei ajatellut Brunilan globalisaatiotyöryhmäkään. Ei ihme, että se eksyikin suosittelemaan aikuiskoulutuksen kehittämistä nuorten koulutuksen varjossa ja sen ehdoilla.

Pienten ja keskisuurten yritysten henkilöstön kehittäminen on aikuiskoulutuksen suuri haaste. Meillä yrityksissä on keskimäärin vain kuusi työntekijää ja monet näistä pienistä yrityksistä myös jäävät sellaisiksi. Suomessa on pulaa kasvuhakuisista ja –kykyisistä pienyrityksistä, jotka voisivat tulevaisuudessa tarjota uusia työpaikkoja. Kasvuun ei ole osaamista ja kun sitä ei ole, ei ehkä ole haluakaan kasvaa.

Pienyrityksen työntekijän on vaikeaa irrottautua työstä koulutukseen, eivätkä koulutuksen järjestäjät ole aina halukkaita sellaiseen joustavuuteen kuin työelämä edellyttäisi. Koulutuksen kehittämishankkeissa on saatu hyviä tuloksia ja kokemuksia silloin kun koulutus on viety työpaikalle ja toteutettu lyhyissäkin jaksoissa tuotannon häiriintymättä. Osallistumiskynnysten madaltamiseen on aika tarttua tosi toimin.

Osaamisen parantamiseen tarvitaan korkeatasoiset koulutuksen järjestäjät, joiden kehittymistä tuetaan. Miksi työntekijäasteen koulutuksessa ei tavoiteltaisi yhtä lailla huippuosaamista kuin yliopistoissa ja korkeakouluissa? Ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestäjistä ei ole vielä saatu kehittymään huippuosaamisen verkostoa. Siksi se on pikaisesti uudistettava. Se voi tapahtua kannustamalla koulutuksen järjestäjiä aikuiskoulutuksen erikoisosaajiksi ja myös pk-yritysten työelämäpalvelujen tuottajiksi.