– Meillä on asunnoissa useimmiten 30–50 luxia, kun miellyttävä arkivalaistus vaatisi kolme tai viisi kertaa enemmän, sanoo Jokiniemi ja vertaa tilannetta julkisiin tiloihin, joissa aulatilojen valonvoimakkuus on 200–300 luxia.

Kyse on turvallisuudesta ja käyttömukavuudesta. Kodeissamme piilee vaaroja, joista emme ole tietoisia, ja tuttu kotiympäristökin voi yllättää. Tilastot puhuvat karua kieltä: 1 200 suomalaista menehtyy joka vuosi kaatumistapaturmissa. Siis kolme kertaa enemmän kuin liikenteessä.

– Eteisen, keittiön ja kylpyhuoneen kaltaiset tärkeät tilat on usein valaistu liian heikosti. On ärsyttävää ja aikaa hukkaantuu, kun ei kunnolla näe mitä tekee, sanoo Katja Karjalainen, joka työskentelee neuvojana Jokiniemen yrityksessä Innojokissa, joka vie myös kirkasvalolaitteita yli kymmeneen Euroopan maahan ja on suomessa alansa markkinajohtaja.

– Kirkasvalolla on parhaillaan huippusesonki, sillä me tarvitsemme valoa. Valo on kaikkien biologisten olentojen elämän polttoainetta. Kaikki perustoiminnot samoin kuin kaikki elämykset ja nautinnot pohjautuvat valoon, Jukka Jokiniemi korostaa.

Valovallankumous 2000-luvulla

Valoisampaan kotiympäristöön – tai työympäristöön – ei päästä vaihtamalla 60 watin hehkulamppuja 75- tai jopa 100-wattisiin.

– Se vain lisää häikäisyä ja jos oikein huonosti käy, koko valaisin alkaa savuta, kun lamppu on liian voimakas, toteaa Jokiniemi, joka suosittelee mm. kohdevalaisimia huoneen yleisvalaistusta täydentämään.

Itse hän konsultoi valaistusasioissa sekä yksityisiä että julkisia tiloja varten. Kampin bussiterminaali Helsingin keskustassa on ajankohtainen projekti. Terminaalin on oltava toimiva sekä nuorten että ikääntyneiden kannalta, vaikka näiden ryhmien näkökyvyssä onkin eroja.

– Valaistuksen on oltava olennainen osa rakennusta, yhtä luonnollinen kuin lämpöeristys tai ilmastointi. Hyvällä suunnittelulla se ei aiheuta lisäkustannuksia, joita sitä vastoin kyllä syntyy, jos joudutaan tekemään jälkikäteismuutoksia.

Diplomi-insinööri Jokiniemi sanoo, että valaistussuunnittelu ei ennen vanhaan ollut kovin korkealla sijalla arkkitehtikoulutuksessa. Mutta asiat ovat muuttuneet.

– Nyt 2000-luvulla voisi sanoa, että on tapahtunut vallankumous. Suomalaiset ovat ylipäänsä tietoisempia valon ja valaistuksen merkityksestä, myös ammatti-ihmiset.

Valontarve ja näkökyky muuttuvat

Neljäkymmentä täytettyään ihmisistä usein tuntuu, että katuvalot olivat ennen aikaan kirkkaammat. Se johtuu ikänäöstä. Valo ei tunnu piisaavan kotonakaan. Katja Karjalainen kehottaa tarkistamaan kodin valaistusta tasaisin väliajoin.

– Ikääntyneet ja mm. näkövammaiset voivat saada taloudellista tukea sosiaalihuolto- tai vammaislain nojalla. Mutta on tärkeää tietää, miten muutokset pitää tehdä, sanoo Karjalainen, joka on ollut yhteydessä tällaisten asioiden kanssa tekemisiin joutuvien sosiaalityöntekijöiden ja toimintaterapeuttien kanssa.

– Jo noin 500 euron panostus voi lykätä vanhainkotiin siirtymistä muutamalla vuodella. Kysymys on myös lähimmäisenrakkaudesta, toteaa väliin Jokiniemi, jolla on parhaillaan menossa kokeilu, jossa selvitetään valaistuksen vaikutusta vanhusten toimintakykyyn.

Käsi sydämelle. Miten oikein on valaistuksen laita kotona ja töissä? Ehkä jotain voisi tehdä talven pimeyden torjumiseksi.

Ingegerd Ekstrand
Foto: Patrik Lindström