Työmarkkinatuki ja opintotuki ovat pääasialliset toimeentulolähteet tällä hetkellä. Rahaa jää vuokranmaksun jälkeen muuhun käyttöön reilut sata euroa kuussa. Ruokamenoista on säästettävä.

Tytöt väittävät löytävänsä käyttökelpoista ruokaa roskiksesta.

Päätämme tehdä testin.

Tavallisena torstai-iltana, puoli kymmenen jälkeen. Reilut puoli tuntia siitä, kun kaupat ovat sulkeneet ovensa.

On tiedossa varma paikka, joka usein on antelias. Niin käy nytkin. Biojäteastioihin on juuri kannettu laatikkomäärin hedelmiä, vihanneksia, perunoita, appelsiineja, sitruunoita.

Erityisen paljon on tarjolla muovikoreissa olevia aprikooseja. Aivan kelpo tavaraa sylikaupalla. Sitä vain ihmettelemme, mitä muovikorit tekevät biojäteastiassa.

Eikä tarjonta siihen lopu. On muroja, sämpylöitä, keksejä, hapankorppuja. Muro- ja keksilaatikot ovat vähän kulmista rytyssä, muuten on vaikea keksiä tuotteissa mitään vikaa. Perunapussitkin ovat menossa vanhaksi vasta viikon kuluttua.

Paprikoista, porkkanoista, kesäkurpitsoista ja muista vihanneksista syntyy herkullista ruokaa. Tytöt pohtivat, leipovatko aprikooseista piirakoita vai syövätkö sellaisenaan. Osan he päättävät jättää jakoon toritapahtumaan, jossa vastustetaan kerskakulutusta ja pohditaan kaupunkikuvaa. Tapahtumassa kyseenalaistetaan shoppailu ainoana tekemisenä kaupungissa.

Muutaman kerran vuodessa järjestetään tilaisuuksia, jossa jaetaan ilmaiseksi roskiksista löytynyttä ruokaa.

– Erityisen paljon tarjolla on yleensä leipää. Saattaa olla pussitolkulla "paistettu täällä tänään" –tuotteita.

Toritapahtumiin kerätään myös muuta tavaraa. Huonekaluliikkeiden roskiksista voi löytyä näytteillä olleita sohvia ja testauksessa olleita patjoja.

– Erityisesti vanhemmat ihmiset ovat myötätuntoisia sille, että pidämme yllä kerskakulutuksen teemaa. Miksi toimitaan tällä tavoin, kun tarvitsijoita olisi paljon: köyhiä ja pienellä toimeentulevia ihmisiä.

Siitä kertovat jatkuvat leipäjonotkin. Nuorten lisäksi maahanmuuttajat ja eläkeläiset harrastavat dyykkausta silloin, kun rahat ovat vähissä. Se ei ole enää pelkkää pultsareiden touhua. Se on myös yhteiskunnallinen kannanotto tuhlausta vastaan.

– Sen ymmärtää kyllä, että tuoretuotteet eivät auta kehitysmaiden ihmisiä, ei leipää ja vihanneksia voi heille lähettää. Mutta tilaavatko kaupat varmuuden vuoksi liikaa tavaraa ja tyhjentävät sitten hyllyjään, kun uudelle tavaralle on tehtävä tilaa seuraavaksi aamuksi!

Dyykkaajat tiedostavat tekojensa mittasuhteet, mutta pienistä teoista muutos lähtee.

– Jos on jotain mieltä, pitää toimia omien arvojensa mukaan. Tapaamme kyllä niitäkin, jotka kauhistelevat toimintaamme ja naureskelevat, olemmeko siirtyneet takaisin keräilytalouteen. Useimmat ymmärtävät, että käyttökelpoisen tavaran pois heittäminen on samaa kuin heittäisi rahaa roskiin.

– Ehkä jossakin mielessä meillä on menty jo ylihygieenisiksi. Tietysti roskiksista otetut tuotteet on pestävä hyvin ja kädet pitää pestä, mutta kyllä jokainen haistaa, maistaa ja näkee, mikä on käyttökelpoista. Sen ymmärrämme, että terveysmääräysten takia kaupat eivät voi tuotteita antaa suoraan. Ja pienentäisihän se myyntiä, jos ruokaa alettaisiin ilmaiseksi jakaa.

Jatkamme vielä parin kaupan takapihalle. Saaliimme ei kasva tällä kertaa. Monet kaupat ovat siirtäneet jäteastiansa lukkojen taakse.

Auli Korhonen