Siksi olisi erittäin tärkeää, että globalisaation sosiaalisten vaikutusten hallinta alkaa kotimaasta, riippumatta siitä, mistä maasta on kyse tai sen taloudellisesta suorituskyvystä.

Teollisuusmaiden on luotava työpaikkoja menettäville vaihtoehtoja ja riittävää turvaa, kehitysmaissa työpaikkojen on oltava todellisia ja säällisiä, välistävedot ja korruptio on kitkettävä, ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta on lailla rakennettava.

Oikeudenmukaisuutta globalisaatioon oli ILO:n työkonferenssin johtava teema tämän vuoden kesäkuussa. Keskustelua kävi vauhdittamassa Tasavallan Presidentti Tarja Halonen yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa. Molemmat luotsasivat ILO:n asettaman riippumattoman maailmankomission raportin keväällä satamaan, ja konferenssin yli 4000 osanottajaa käsittelivät nyt jatkotoimia.

Muita viisaita tervehdyspuheita pitivät Uuden Seelannin pääministeri Helen Clarke, jonka oma maa on kokenut sosiaalisia myllerryksiä. Samaa voi sanoa Bulgariasta, jonka presidentti Georgi Parvanovista tuli ensimmäinen ILO:n työkonferenssille puhunut entisten sosialistimaiden valtionpäämies. Ensimmäisen puheensa YK-foorumilla kävi myös pitämässä Espanjan pääministeri Ernesto Rodriguez Zapatero.

Työkonferenssin käsittelemiä muita globalisaation peruskysymyksiä ja kansainvälistä yhteistyötä YK-järjestelmässä ja sen ulkopuolellakin edellyttäviä asioita olivat Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestön WTO:n saaminen enemmän mukaan rintamaan. Vaikka järjestöjen välinen muodollisen yhteistyön kehittäminen on suunnilleen yhtä hankala kysymys kuin Suomen palkansaajajärjestöjen yhdistäminen, voisivat ne ainakin toimia yhdessä – vähän kuin PSKJ-kerho kotimaassa.

Ay-asiaa sivistyneesti

Työkonferenssi keskusteli järjestäytymisoikeuden lujittamisesta kokonaisen päivän. Kukaan ei sentään uskaltanut puhua sitä tai kollektiivista neuvottelutoimintaa vastaan, vaikka ehkä joidenkin mieli olisi tehnyt. Mutta eihän kirkkoonkaan kiroilemaan tulla.

Lopputuloksena saatiikin aikaan käytännön toimintasuunnitelma neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Ammatillisia perusoikeuksia lujitetaan mm. parantamalla sosiaalidialogin edellytyksiä, tukemalla neuvottelujärjestelmiä ja vahvistamalla ay-liikettä ja työnantajien järjestöjä.

Järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvottelutoiminnan periaatteet ovat sikäli erikoisia, että ne ovat ILO:n 85-vuotisessa historiassa aina olleet listan kärjessä. Niiden loukkauksia varten on perustettu erityisiä valvontamenetelmiä. Parhaillaan työskentelee Valko-Venäjän ay-tilannetta huolella käsittelevä tutkimuskomissio, jonka yhtenä jäsenenä on professori Niklas Bruun Suomesta. Komission työ valmistunee syksyllä.

Mutta silti – vaikka kukaan ei näinä päivinä enää kehtaa suoraan sanoa hyväksyvänsä lapsityövoiman tai pakkotyön käyttöä tai syrjintää, monet työnantajat voivat edelleen iloisesti kehuskella sillä, että he eivät ay-liikettä oviensa sisäpuolelle päästä. Ja eräät hallitukset kieltävät järjestäytymisen joko kokonaan tai tietyillä keskeisillä aloilla – viimeksi Yhdysvallat sisäisestä turvallisuudesta vastaavissa virastoissaan.

Ilahduttavan esimerkin ovat tarjonneet Persianlahden maat, jotka ay-järjestäytymisessä olivat muutama vuosi sitten suunnilleen nollapisteessä. Orastavia työntekijöiden edustusjärjestelmiä on kehitetty Saudi-Arabiassa, Qatarissa ja Yhdistyneissä Arabiemiraattien Liitossa. Verraten pesunkestäviä ay-järjestöjä on jo Bahreinissa, Kuwaitissa ja Jemenissä.

Suunnitelma siirtolaisista

Työkonferenssi hyväksyi hyvään tarpeeseen tulevan julkilausuman tasa-arvosta. Konferenssin omat pyrkimykset tasa-arvoon ovat tuottaneet jonkinasteista tulosta: 23,1 % delegaateista ja avustajista oli nyt naisia, eli pientä paranemista on tapahtunut tällä vuosikymmenellä.

Muihin tämän vuoden saavutuksiin kuuluivat siirtolaispolitiikkaa koskeva toimintasuunnitelma, jonka pitäisi antaa ILO:lle keskeinen rooli kaikissa siirtolaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Konferenssi hyväksyi myös vaikeiden keskustelujen jälkeen inhimillisten voimavarojen kehittämistä (eli selkokielellä koulutusta) koskevan suosituksen. Suurin kiistanaihe oli, missä määrin koulutuksesta tulisi neuvotella myös kansainvälisellä työmarkkinatasolla.

Konferenssi käsitteli myös kalastusalaa koskevaa yleissopimusta, joka viedään loppuun ensi vuonna. Tarkoituksena on laatia uusi puitesopimus, joka korvaisi kaikki aikaisemmat työllistävän, vaarallisen ja monimuotoisen alan työntekijöitä koskevat sopimukset.

Kari Tapiola
Kirjoittaja on ILO:n toimistujohtaja,
joka työskentelee Genevessä.
ILO