Tämä on todellista kierrätystä. Porvoossa toimiva Uusiokeskus ottaa vastaan kodinkoneita, jotka muutoin päätyisivät kaatopaikalle. Koneet korjataan ja myydään edelleen. Ja kierrätykseen kelpaa kodinkoneiden lisäksi muukin tavara. Uusiokeskuksessa myydään käytettyjä huonekaluja ja rakennustarvikkeita ja tehdään verstaalla pieniä korjaustöitä. Kaikki voittavat. Parikymmentä pitkäaikaistyötöntä saa työtä, ympäristön asukkaat pääsevät ilman kustannuksia eroon ylimääräisistä tavaroista, toiset saavat edullisesti käytettyjä tavaroita ja luonto säästyy kuormittavasta jätteestä. Hyötyjiä ovat jopa antiikkikauppiaat, joita aina silloin tällöin piipahtaa paikalla löytöjä tekemässä.

Kierrätyskeskusta pyörittää yhdistys, Pro-Uusiokeskus, joka toimii tiiviissä yhteistyössä Porvoon työttömien yhdistyksen kanssa. Toimintaa tukevat työvoima- ja elinkeinokeskus, kaupunki ja KELA. Kaikki saadaan pyörimään myyntituloilla ja yhteiskunnan tuella.

– Tiukkaa tekee, mutta kyllä se onnistuu, toteaa toiminnanjohtajana toimiva Raine Peitsoma. Hän on johtanut keskusta kaksi vuotta ja onnistunut saamaan toiminnan tasapainoon muutaman vuoden alijäämäisyyden jälkeen.

– Nykyään ollaan velattomia, hän korostaa, eikä ihan ilman ylpeyttä.

Luovaa kykyä

Verstaalla tuoksuu tärpätti ja vannesaha hurisee. Kolme miestä tekee paraikaa puutöitä ja kaksi tutkii sisään tulleita kodinkoneita ja kodin elektroniikkaa. Työnjohtaja Kari Virtanen kertoo, että tällä hetkellä on muutamia entisöintitilauksia. Yhdestä kiinteistöstä on tuotu ikkunanpokia, jotka skraapataan, putsataan ja maalataan uudelleen. Paljon edullisempaa kuin ostaa uusia ja heittää vanhat pois. Hannu Katjo maalaa kuin henkensä edestä.

– Paljon kivempaa kuin kaupungilla kiertely, hän toteaa lyhytsanaisesti. Vannesahan vieressä seisoo Unto Oinonen, joka sahaa uusia istuimia tuoleihin, jotka eräs nainen toi korjattavaksi. Hän työskenteli puuseppänä kehyslistatehtaalla Porvoossa, mutta jäi työttömäksi, kun tehdas lopetettiin. Nyt hän on eläkeputkessa.

– Mieluiten ottaisin ihan oikean työpaikan, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. Ainakin tästä tekemisestä on jotain hyötyä, hän sanoo ja antaa ymmärtää, että sellaisiakin työllistämistöitä on, joissa hyödyn laita on vähän niin ja näin.

– Se millaisia töitä voidaan ottaa vastaan riippuu kokonaan siitä, millaista työvoimaa on. Tällä erää on muutama työllistetty, joka hallitsee puutyöt, joten nyt voidaan ottaa pienessä mitassa tällaisia töitä. Suurimmaksi osaksi kysymys on kuitenkin vanhan rakennusmateriaalin vastaanotosta, lajittelusta ja putsaamisesta ja myymisestä edelleen. Se mitä ei pystytä käyttämään muuhun, sahataan palasiksi ja myydään polttopuuksi.

Kari tuli kierrätyshommiin työskenneltyään sitä ennen parikymmentä vuotta kokkina.

– Tämä on paljon inspiroivampaa kuin seisominen isossa ravintolakeittiössä. Työ oli siellä puhtaasti tehdasmaista, täällä voi käyttää luovia kykyjään, hän väittää.

Elämä järjestyksessä

Myyntihallissa on eniten myytävänä huonekaluja.

– Huonekalut menevät kaupaksi parhaiten, sanoo Hilkka Uotinen, yksi myyjistä. Hän on Uusiokeskuksessa jo toista vuotta, työllistämistuella. Hän toivoo voivansa jatkaa. Hän on saanut näin elämänsä järjestykseen.

– Me tarjoamme hyvän vaihtoehdon monille, jotka perustavat pienillä rahoilla ensimmäistä kotia. Täällä on huonekaluja, taloustavaraa, kodin elektroniikkaa, kodinkoneita ja paljon muuta tarpeellista. Vaatteet on tietoisesti jätetty valikoiman ulkopuolelle. Ne eivät oikein liiku, ja vaatteita myydään monilla kirppareilla, Raine Peitsoma sanoo.

On tärkeää, että tavara vaihtuu. Ihmisten mielenkiinto katoaa, jos tarjolla ei ole aina erilaista tavaraa. Sisään tulevan tavaran määrä kasvaa. Ja jotta sitä voitaisiin ottaa vastaan, myyntiä pitää olla samassa määrin.

– Näkee, että kaatopaikat ovat korottaneet hintoja. Ihmiset tuovat mieluummin käyttökelpoisen tavaran tänne kuin kuskaavat sen kaatopaikalle, missä pitää maksaa siitä, että tavarasta pääsee eroon.

Kierrätys on monille jonkinlainen elämäntapa, Hilkka Uotinen on huomannut. He tulevat aina uudestaan ja tekevät löytöjä. Tavallisin asiakas on keski-ikäinen, mutta myös monet nuoret ovat ottaneet kierrätyksen elämäntyylikseen.

Myös työskentely Uusiokeskuksessa on tavallaan elämäntyyli. Clas-Göran Eldemark viihtyy työssään, koska se on niin vapaata.

– En ole luonteeltani kauhean seurallinen, joten minua ei paljon häiritse etten osaa suomea enkä voi puhua sen enempää työkavereiden kanssa.

– Täällä ei ole kellokorttia ja jonkin kapineen kanssa voi tehdä töitä niin kauan kuin sen saa kuntoon. Kukaan ei laske tunteja.

Hans Jern