Nyt kun vaalit on käyty, työllisyyden hoitoon on rakentumassa kaksi rintamaa.

Työttömiä kohtaan inhimillisemmän linjan taakse ovat asettuneet mm. ay-liike, työministeriö, ylivoimainen kansalaisten enemmistö ja — jos lupauksensa lunastavat — myös kaikki keskeiset puolueet.

Toisella puolella koviksen osaa vetää valtiovarainministeriö kaivelemalla laatikoistaan vanhoja mallejaan työttömyys- ja opiskeluturvan leikkauksista.

Asetelma ei ole mitenkään ennen näkemätön. Näin on tavannut olla kaikkien hallitusneuvottelujen alla viime vuosina.

1990-luvulla rahaministeriön kamreerit pääsivät vuosi vuoden jälkeen velkataakan varjolla niskan päälle ja työttömyysturvajärjestelmään tehtiin jättimäisiä leikkauksia. Valtion menoja karsinnalla kyettiin säästämään, mutta niiden keppivaikutus on jäänyt vähäiseksi ja työllisyys parantunut kituliaasti. Nyt maan taloustilanne on niin vakiintunut, että se kestää kyllä nykytasoisen työttömyysturvan.

Leikkausten suurimpia kohtuuttomuuksia oiottiin lievästi edellissyksyn sosiaalipaketin yhteydessä ja paketin viimeiset lain nuijittiin pöytään vanhan eduskunnan loppumetreillä. Kun paketti nyöritettiin kokoon kolmikannassa, ay-liikkeellä oli perusteet uskoa, että valtiovalta oli mukana tosissaan ja teki ratkaisuja nenäänsä pitemmällä tähtäimellä.

Vielä ennen vaaleja vallitsi harras yksimielisyys siitä, että lähivuosien työllisyyspolitiikalla on nostettava työn syrjään tukevasti kiinni nimenomaan ne 180 000 pitkäaikais- ja toistuvaistyötöntä, joiden asema on vaikein. Yhtä samanmielisiä oltiin siitä, ettei tämä kova ydin, josta kaksi kolmasosaa on lähinnä terveytensä tai ikänsä vuoksi kykenemätön täysipainoiseen työhön, pehmene kepittämällä, vaan laajalla sosiaali-, koulutus- työvoima- ja talouspolitiikan yhteistyöllä, ns. aktiivisella työvoimapolitiikalla.

SAK tulee ilman muuta vastustamaan kaikkia pyrkimyksiä leikata työttömyysturvaa. Niin on tehty johdonmukaisesti ja kovinkin ottein huonompinakin aikoina kuin mitä nyt eletään.

Järjestön tavoitteissa ennen vaaleja ja käsillä olevissa hallitusneuvotteluissa työttömien aktiivitoimet ovat keskeisellä sijalla.