SAK:n esitys oli, että työaikatiliin voi kerryttää esimerkiksi lisä- ja ylityöstä, pitämättömästä vuosilomasta, pitämättömästä työajan lyhennysvapaasta tai erikseen sovitusta säännöllisen työajan ylittävästä työajasta kertynyttä aikaa.

Lähtökohtana oli ja on se, että työntekijän voi itse päättää työaikatiliin menevästä ajasta sekä sen käyttöajankohdasta. Työnantajan ja työntekijän on lähtökohtaisesti sovittava vapaasta ja sen käyttämisestä. Jos asiasta ei sovita, työntekijä määrää vapaan ajankohdan. Työntekijän on kuitenkin ilmoitettava vapaan pitämisestä riittävän ajoissa ennen vapaan alkamispäivää.

Tulopoliittisessa sopimuksessa ei päästy ratkaisuun työaikatilistä, mutta asiaa kartoittamaan perustettiin työryhmä. Neuvoteltaessa tulopoliittisesta sopimuksesta vuosille 1998—1999 kysymys työaikatilistä oli ollut esillä säästövapaan muodossa. Siinä yhteydessä perustettu tupo-työryhmä ei saanut aikaan yhteisiä toimenpide-ehdotuksia. Työaikatilistä sopiminen ei siis ole ollut helppoa.

Nyt asetetun työryhmän määräaika päättyy 30.9.2003.Tupon osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että työaikajärjestelmien kehittämisen tehtävänä on tukea yritysten ja työyhteisöjen tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä työntekijöiden yksilöllisten työaikatarpeiden huomioon ottamista, työviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Osapuolten mukaan tavoitteita voidaan edistää ottamalla käyttöön työajan pitkäaikaiseen tarkasteluun tähtäävä työaikatili/työaikapankkijärjestelmä.

Työryhmän tulee kartoittaa työajan säästö- ja lainausjärjestelyjen toteuttamismahdollisuudet ja mahdolliset rajoitukset yhden kalenterivuoden tasoittumisjakson puitteissa. Työryhmän tulee selvittää muun muassa sopimismenettelyä, jolla järjestetään työntekijän oikeus säästää ja pitää vapaat; tiliin/pankkiin kerättävän vapaan ylin ja alin tuntimäärä; erät, joilla vapaa mahdollisesti voidaan kerryttää; järjestelyt työsuhteen päättymistilanteissa sekä työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa.

Työryhmän tulee tehdä myös ehdotukset ratkaisuvaihtoehdoiksi työaikatilin/työaikapankin käytön tukemiseksi sekä ehdotukset niiden edistämiseksi tarvittavista muutoksista lainsäädäntöön.

Miten yleisiä työaikatilit ovat? Työaikatilejä/pankkeja on olemassa esimerkiksi teollisuudessa metallin ja kemian työpaikoilla. Työehtosopimusten paikallista sopimista koskevat määräykset ovat mahdollistaneet ne. Kuljetuksen puolella mm. rautateiden kunnossapidon työehtosopimukseen on otettu työaikapankkia koskevia määräyksiä.

Myös vaalikauden 2003—2007 painopisteeksi työaikakysymyksissä SAK on asettanut sopimusalakohtaisesti toteutettavat, yksilöllisesti joustavat työaikaratkaisut. Työaikoja työpaikoilla kehitettäessä on otettava huomioon työntekijöiden elämäntilanteesta johtuvat tarpeet ja tältä pohjalta on tarkasteltava mm. työajan sijoittelua. Yksilöllisiä tarpeita varten on syytä kehittää säästö- ja sapattivapaajärjestelmiä, työaikapankkeja tai Ranskan ja Saksan mallin kaltaisia työaikatilejä.

Esimerkiksi Saksassa työaikatilin ylin saldo voi olla jopa 600 tuntia ja alin saldo jopa 170 tuntia miinuksella. Työaikatiliin kertyneet vapaat otetaan ulos vapaina, vain konkurssin ja työsuhteen päättymisen tapauksessa rahana. Työaikatiliä ei voi siirtää toiseen yritykseen.

Tupo-työryhmä on juuri aloittanut työskentelynsä. SAK:ssa on myös perustettu taustaryhmä, jossa ovat mukana eri sektorit: palvelut, teollisuus, kuljetus sekä valtio- ja kuntasektori. Syksyyn mennessä tiedetään, mitä tässä asiassa tapahtuu.