Kuusankoskella tehtaat ovat olleet 130 vuotta ja koko siltä ajalta suomalaista huipputaidetta on kertynyt yrityksen kuusankoskelaisiin kokoelmiin. Paitsi että taide on koko ajan esillä, sitä lainataan jonkin verran myös sekä kotimaisiin että ulkomaisiin näyttelyihin. Ja olipa parhaat aarteet esillä vuosi sitten Helsingin taidehallissa "Metsän henki" –näyttelyssä. Sen näki yli 15 000 katsojaa ja konsernin oma väkikin teki firman kustannuksella näyttelyretkiä 4 000 työntekijän voimin.

– Meidän taidetta ei pidetä pimennossa. Välillä kokoamme paikallisia teoksia näyttelyiksi taidemuseoihin tai omiin tiloihin. Ja yrityksen omaa taidetta halutaankin nähdä. Vastikään entinen pääluottamusmies soitti ja pyysi järjestämään Kuusankoskelle näyttelyä, jossa olisi esillä vanhempaa arvotaidetta. Edellinen suuri näyttely, jossa olivat meidän aarteemme esillä, järjestettiin vuonna 1986 Kuusankoski-talossa. Sen näki viiden viikon aikana 18 000 katsojaa, mikä taitaa vieläkin olla Kaakkois-Suomen ennätys, kertoo UPM-Kymmenen teollisen perinteen ja kulttuuriasioiden johtaja Eero Niinikoski.

Toki paljon taiteesta on edustustiloissa ja kokoustiloissa, mutta edustuksellisuus on tuonut näihinkin tiloihin enemmän ainakin luottamushenkilöstöä. Ja vuosien kuluessa tuhannet ammattikoulutettavat ja jatkokoulutettavat ovat varmasti nähneet 1930-luvun aarteet: ammattikoulun juhlasalin kuuluisat Eero Järnefeltin muotokuvat Mannerheimista ja Svinhufvudista tai Eric O. W. Ehrströmin juhlasalin lämpiön freskot ja lasimaalaukset. Juhlasalissa järjestetään edelleen yhtiön isompia juhlia ja tiedotustilaisuuksia.

Eikä Kuusankoskella työterveysasemalla tarvitse lääkäriä odotellessaan katsella valkeita seiniä vaan voi uppoutua tutkimaan Pentti Koivikon tai Inari Krohnin töitä.

Kymijokea ja tehdaskuvia

Johtaja Niinikosken mukaan ajan saatossa ovat yritykselle hankittavien teosten aiheet muuttuneet. Ennen hankittiin muotokuvia, myös tehtaista muotokuvia. Metsäteollisuuden työtä ovat kuvanneet niin Hugo Simberg, Pekka Halonen kuin Eero Järnefeltkin. Yhtiön tunnus aarnikotka on Simbergin peruja ja se on kestänyt monet fuusiot vuosien varrella. Simberg teki myös upean etsaussarjan tehdasympäristön ja työn kuvia, jotka muuten olivat Kymiyhtiön työntekijöiden lahja toimitusjohtajalle yrityksen juhliessa 25-vuotista taivaltaan. Juhla-adressin allekirjoittavat kaikki silloiset 699 työntekijää, joista vain puolet osasi kirjoittaa nimensä, loput riipustivat alkukirjaimet tai puumerkkinsä.

– Erityisen paljon on vuosien varrella hankittu maisemakuvia Kymijoesta. Niitä ovat maalanneet maamme eturivin taiteilijat Victor Westerholmista Santeri Salokiveen sekä paikalliset taiteilijat. Jokaisella tehdaspaikkakunnalla on pyritty hankkimaan kokoelmiin myös paikallisten taiteilijoiden töitä. Näin jonkinlainen mesenaattiperinne elää edelleen.

– Koko ajan teemme täsmäostoja tiettyihin tiloihin. Ongelmana alkaa olla se, että sopivat seinät ovat melkoisen täynnä.

– Yhtenä hankinnan johtavana trendinä on ollut se, että hankintaan aina aikansa taidetta. Osa on aina ollut tilaustöitä. Mutta tässä ajan hengessä ei olla kuitenkaan hirvittävän radikaaleiksi heittäydytty. Esimerkiksi vielä ei ole ollut rohkeutta hankkia performanssi- tai videotaidetta, mutta Bonk-taidetta on Lohjalla, Eero Niinikoski luonnehtii.

– Jos vanhat tehtaan patruunat olivat melkoisia mesenaatteja niin monet nykyjohtajistakin ovat harvinaisen kiinnostuneita taiteesta. Esimerkiksi Kymin aiempi toimitusjohtaja Peter Stackelberg sanoi osuvasti, että meillä pitää olla rohkeutta hankkia nykytaidetta, kun kerran hankimme tehtaille uusinta huipputekniikkaakin.

Taide virittää keskustelua

Taide herättää aina keskustelua ja yleisissä tiloissa olevasta taulusta saa helposti jutun juurta. Esimerkiksi Kuusankosken Koskelassa, Kymi Paper Oy:n edustus-, ruokala- ja kokoustiloissa on esillä useitakin teoksia, joista Niinikosken mukaan helposti kehkeytyy juttua ja tarinoita.

Niinikoskea itseään kiehtoo viimeisen remontin jälkeen alakerran seinälle hankittu Kari Cavénin 7-osainen puureliefi "Puu nousee".

– Tätä tilaustyötä varten lähetimme taiteilijalle vain muutaman valokuvan tästä tilasta. Niinpä hän toistaa parketin kuin muutakin puun väritystä työssään, johon on yhdistetty vanhaa parkettia, puulaatikkoa, vanerin pätkää, yhteensä seitsemää puulajia.

Työ on tehty metsäteollisuuden tuotteista, se on kierrätystä, koska jokainen puupala on aiemmin ollut muussa käytössä. Johonkin on jäänyt näkyviin numerosarja. Reliefi on tavallaan fuusioiden seurasta, monista paloista syntynyt teos — kuten omistajansakin UPM-Kymmene nykyään.

Niinikosken mukaan hyvässä taiteessa on monia symbolisia tasoja, monia kertomuksia. Cavénin työkin näyttää läheltä ja kaukaa erilaiselta, osat ovat A4:n levyisiä, mikä sekin viittaa paperiteollisuuteen. Eikä työllä kuulemma alun alkaen ollut edes nimeä.

– Tivasin työlle nimeä, koska kaikki sitä kuitenkin kysyvät. Siinä keskustelun myötä reliefi sai nimekseen "Puu nousee". Ja niin se reliefissäkin nousee.

Aino Pietarinen