yöolotutkimus mikä tahansa tässä liikkeessä ja yleisemminkin antaa saman tuloksen: työ käy jatkuvasti yhä yksitoikkoisemmaksi. Saman voi myös itse havaita SAK:laisten palkollisten työmailla.

Perin moni ammatti on muuttunut tekemisestä valvomiseksi tai se vähä tekeminen, joka jäljelle on jäänyt, on enimmäkseen toistoa, pahimmillaan yhtä ja samaa liikettä koko kahdeksan tuntia putkeen.

Työelämän tutkija, tässäkin lehdessä takavuosina palstaa pitänyt Kimmo Kevätsalo väittää, että meikäläisten työorganisaatioiden taito käyttää henkilöstön kykyjä hyväkseen heikentyi selvästi 1990-luvulla.

Tilastokeskus on taas mitannut, että joka kolmas työntekijä näkee kykenevänsä koulutuksellaan ja kokemuksellaan selvästi vaativampiin töihin, kuin mitä juuri sillä hetkellä tekee.

Arvattavasti vaativuusvaje on suurinta työntekijäammateissa. Parin vuoden takaisessa SAK:n laajassa tutkimuksessa yli puolet järjestön alle 30-vuotiaista naisista ja kaksi viidestä samanikäisestä miehestä piti työtään liian yksinkertaisena.

Samaan suuntaan ja melkein samoin luvuinkin todistaa Metalliliiton tuore kysely. Se paljastaa myös, että melkein 60 prosenttia liiton väestä näkee vähäiseksi mahdollisuudet kehittää omia kykyjään työssään.

Kevätsalon sanoin kansantalouden käyttämättömien kykyjen varasto kasvaa koko ajan. Samaan hengenvetoon tulevaisuuden visioijat rakentavat Suomen strategiaa osaamiselle ja korkealle ammattitaidolle. Todellisuuden ja tavoitteiden ristiriita ei siis ole aivan pieni.

Mitä hyödyttää työnantajienkin suuna päänä paasaama hyvä koulutus, kun töiden sisältöjä samanaikaisesti tyhjennetään ja liukuhihnoja rakennetaan joka vuosi kilometreittäin tuotanto- ja palvelulaitoksiin lisää? Miksi puhua ja vaatia käden taitoja kunniaan, kun moni selviää työpäivästään muutamalla silmän liikkeellä louskuttavan automaatin tahdottomana jatkeena?

Jokaisella ihmisellä on vaikkapa värisilmää, käden varmuutta, kätevyyttä, älyä, makua, mielikuvitusta ja omaa minää. Taiteilijoissa nämä kyvyt yleensä huipentuvat ihailun tasolle asti. Mutta vaikka tulos ei kelpaisikaan objektiivisesti tunnustettuihin korkeuksiin, tarve toteuttaa itseään on jokaisella.

Jos palkkatyö vain kasvattaa käyttämättömien kykyjen varastoa, ihminen kanavoi taitojaan muualla, vapaa-aikaansa tavallisesti.

Taas lyhyt lainaus Metallin tutkimuksesta:

Jättämällä pois kuntourheilu ja liikunta, jota moni tarvitsee jo pelkästään työssään jaksaakseen, lukeminen, käsityöt, askartelu ja nikkarointi nousevat korkealle metallilaisten harrastuslistalla. Tanssi on paljon suositumpi ja kuvataiteilu tai musisointi lähes yhtä suosittua kuin moottoriurheilu.

Halu käyttää omia kykyjään monipuolisesti kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Näitä kykyjään hän on tarvinnut historiansa alkuhämäristä lähtien: ensin pysyäkseen elossa ja myöhemmin ansaitakseen elantonsa. Vielä nytkin työllä eletään, mutta itseään usein liiemmälti toteuttamatta.

Tämän ajan ammatinvalitsijalla rikas työ on edelleen korkealla arvoasteikossa ja luonnollinen lähtökohta. Esimerkiksi käsi- ja taideteollisuusammatteihin valmistuu jatkuvasti enemmän väkeä, kuin mitä voimakkaasti viime vuosina supistuneet, vastaavat työmarkkinat vetävät.

Näissä ammateissa työskentelee tätä nykyä noin 20 000 tutkinnon suorittanutta eli pari prosenttia työvoimasta. Määrä ei tästä paljon nouse, vaikka siihen lisätään työnkin opettamat. Kolmannes joukosta on itsenäisiä yrittäjiä.

Tässä tämän vuoden viimeisessä numerossa esittelemme muutamia käsi- ja taidetyöläisiä ja utelemme, tuntuuko työ rikkaalta, luovalta ja omaa minää hivelevältä.