Deflaatio on inflaation vastakohta.
Deflaatiossa keskimääräinen hintataso laskee. Hintojen aleneminen ei sinällään ole
pahasta, mutta itseään ruokkivat deflaatio-odotukset tappavat talouden kokonaan.
Deflaatiossa
kukaan ei osta mitään, koska huomenna kaikki on halvempaa. Koska palkat joustavat
vähemmän kuin hinnat, yritysten voitot laskevat ja ne pistävät väkeä pihalle
eivätkä investoi, hyvässä lykyssä menevät konkurssiin. Pankit eivät uskalla
myöntää lainoja ja miettivät, miten selvitä arvottomiksi muuttuneista yritysten
lainoista.
Japani antaa esimerkin siitä, millainen kurimus deflaatiosta seuraa. Japanissa
taustalla oli 1990-luvun alun talouskupla, joka puhjetessaan romahdutti osakkeiden ja muun
varallisuuden hinnat. Jos varallisuushinnat putoavat rajusti, velat, joilla ne on
hankittu, käyvät raskaaksi. Suomessa puhuttiin 1990-luvun lamassa velkadeflaatiosta.
USA:ssa kotitaloudet ja yritykset velkaantuivat rajusti vuosikymmenen lopun talousbuumin
aikana. Nyt siellä pörssikurssit ovat romahtaneet huippuluvuistaan. Pudotus on ollut
suhteellisesti vielä suurempi euroalueella.
Laskuodotukset ruokkivat itseään
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jukka Pekkarinen pohdiskeli
kolumnissaan jo vuosi sitten, leviääkö deflaatio myös Eurooppaan ja etenkin USA:han.
Pekkarisen mukaan tilanne on päällä edelleenkin, sillä Euroopan talous on hyytynyt
pahasti. Deflaatiosta Pekkarinen ei vielä puhu, vaikka inflaatio onkin hyvin alhainen ja
osin hinnat laskevat.
Deflaatioon liittyy itseään vahvistavien hintojenlaskuodotusten kierre, joka
sitten syventää talouden taantumaa. Siitä ei vielä voi puhua.
Japanissa keskuspankki on pudottanut korkonsa jo nollaan eikä niitä enää voi
laskea. Laskevien hintojen oloissa reaalikorko on silti siellä korkea. USA:n keskuspankki
pudotti äskettäin ohjauskorkoaan puoli prosenttiyksikköä. Se on nyt 1,25 pros. Ison
pudotuksen taustalla arveltiin olevan ajatus antaa taloudelle ryyppy juuri deflaation
torjumiseksi, sillä siellä keskuspankki on avoimesti pohtinut deflaation uhkaa.
Euroopan keskuspankki on ollut koronlaskuissaan paljon varovaisempi, vaikka
Euroopassakin korot ovat historiallisen alhaalla. Pekkarisen mukaan Euroopassa
rahapolitiikalla onkin vielä pelinvaraa.
Reaalikorothan ovat hyvin korkealla. Inflaatio on Saksassa prosentin paikkeilla,
talous ei kasva juuri lainkaan ja korot ovat kolmessa prosentissa.
Meillä ei vielä deflaatio uhkaa
Suomea deflaatio ei Pekkarisen mielestä nyt kuitenkaan suoraan uhkaa. Velkaantuminen
on vähäisempää ja korot vakaampia.
Pekkarisen mukaan koronlasku ei ole ainoa autuaaksitekevä asia talouden
kohentamisessa.
Se hyytyminen tuntuu olevan niin lujassa, että ei käänne välttämättä
rahapolitiikasta ole kiinni. Mutta on se ehkä ilmapiirin ja tällaisten deflaatiopelkojen
kannalta merkityksellinen asia.
Pekkarinen muistuttaa pitkästä jatkuvuudesta, joka hintakehitykseen näyttää
liittyvän.
Korkean inflaation kausi oli pitkä ja siitä eron pääsy kesti kauan. Nyt
näyttää siltä, että ollaan tultu hitaan inflaation kauteen, jolla on oma
jatkuvuutensa.
Vielä hitaammin muuttuvat kuitenkin talouspäättäjien ajatukset. He käyvät
edelleenkin sotaa inflaatiota vastaan. Ei Euroopan keskuspankkikaan ei silti enää
varoittele niin voimakkaasti inflaatiosta kuin aikaisemmin.
Rajuimmissa veikkauksissa arvioidaankin, että keskuspankit joutuvat vielä tosissaan
taistelemaan deflaatiota vastaan. USA:ssa korko voi laskea ensi vuonna alle prosentin ja
euroalueellakin kahteen prosenttiin. Samaan voi liittyä kisa siitä, kumpi onnistuu
heikentämään valuuttaansa enemmän parantaakseen vientinsä vetoa. Silloin tulee
käyttöön toinenkin d-kirjain.
Heikki
Lehtinen